Vieraskynä – Rajojen asettaminen – miten ja miksi ?

Moni meistä tietää, jonkun joka on uupunut tai jonkun, joka on uupunut enemmän kuin kerran. Toistuva uupuminen on seurausta muuttumattomista toimintamalleista. On jääty sairaslomalle, levätty hetki, mutta mikään ei ole ajattelun ja toiminnan tasolla muuttunut. Palataan samaan vanhaan suorittamisen tapaan ja lopulta ollaan samassa pisteessä, yliväsyneenä, uupuneena ja ilottomana suorittajana. Kun elämä alkaa tuntua ilottomalta suorittamiselta jotain on pielessä. Rajojen asettaminen ei ole onnistunut, on menty pitkään yli oman sietokynnyksen. 

Mistä rajojen asettamisessa on kysymys? Milloin tietää, mikä on tarpeeksi?

Erityisesti tuore yrittäjä on haasteellisen tilanteen edessä rajojen asettamisen suhteen. Yhtäkkiä töitä voisi tehdä aina, kun niitä on. Uskomus, että on ”taottava, kun rauta on kuumaa”, saattaa hämätä ja vaikeuttaa rajojen asettamista. Yrittäjän haasteena on myös se, että rajat on asetettava itse, sitä ei kukaan muu tee. On päätettävä, että lopettaa työskentelyn jossain vaiheessa päivää, sillä jaksaakseen työssään, on oltava vapaa-aikaa, aikaa rentoutumiseen ja olemiseen. Luovuus ja motivaation säilyttäminen vaativat myös aikaa, jolloin ei tehdä mitään. 

Aivojen kannalta on myös tärkeää, että ihminen lepää. Aivojen palautuminen tapahtuu unessa, joten riittävän unen määrä on tärkeää, jotta palaudumme työn tuottamasta stressistä, muisti toimii ja jaksamme ideoida uusia asioita. Ennen kaikkea meidän tulee jaksaa muutakin kuin työtä. Ajattelen, että ensimmäinen varoitusmerkki rajojen asettamisen ongelmista on se, että unohdamme vapaa-ajan ja mielihyvää tuottavien asioiden merkityksen. Alamme siirtää omien tarpeiden täyttämistä ja suoritamme työtehtäviä kuin ne olisivat sellaisia, jotka jossain vaiheessa loppuisivat. Lopulta unohdamme itsemme ja työstä on tullut ”kuningas”, joten palvelemme. Meistä taas on tullut työmme alamaisia. 

Meidän täytyy kuitenkin olla oman elämämme kuninkaita ja kuningattaria. Meidän tulee osata ohjata omaa toimintaa, nauttia elämästä ja työn hedelmistä sekä tuloksista. Jos työn rajaaminen on haastavaa, siihen voi saada myös apua ammattilaiselta. 

Joskus työn rajaamisen ongelmat johtuvat siitä, että työstä on tullut mielihyvän, identiteetin tai oman arvon korvike. Silloin kyseessä voivat olla syvemmätkin ongelmat, jotka eivät ratkea lepäämällä, vaan tutkimalla asioita, arvoja ja sitä, minkä varaan on oman itsetunnon ja identiteetin rakentanut. 

Voi olla, että omassa kasvuympäristössä työtä on korostettu yli kaiken muun ja unohdettu ihmisenä olemisen merkitys, ilman suorituksen tuomaa arvoa. Silloin, kun ei osaa sanoa ei, saattaa olla, että pelkää, mitä muut ajattelevat, kun kieltäydytään työtarjouksesta. Henkilö on voinut rakentaa käsityksen itsestä muiden varaan. Pelko töiden loppumisesta ja negatiiviset ajattelumallit saattavat syöstä ajattelemaan taloudellista katastrofia, vaikka kyseessä on kieltäytyminen, joka on tehtävä oman hyvinvoinnin tai vaikkapa perheen vuoksi. 

Todella tärkeää on, että muistaa kysyä itseltään päivittäin, missä minun rajani menevät, tunnistanko väsymykseni, tunnenko edelleen iloa elämässäni. Jos illan viimeinen ajatus listaa tekemättömiä töitä ja kohdistuu työkuvioiden ratkomiseen väsyksiin asti ja aamun ensimmäinen ajatus luisuu pakkojen ja negatiivisuuden puolelle on erittäin hyvä kohta kysyä itseltään, milloin olen viimeksi kuunnellut sitä, miltä minusta tuntuu. Milloin olen viimeksi antanut itselleni vapaapäivän. Merkitys elämään on hyvä löytää myös muualta kuin työstä. 

Toimin psykoterapeuttina tmi Heli Tuikka – Ratkaisujen polulla -nimisessä yrityksessäni. Koulutukseltani olen sairaanhoitaja, erityisluokanopettaja ja ratkaisukeskeinen psykoterapeutti ja vuonna 2020 saan kognitiivisen psykoterapeutin pätevyyden. 

Teen töitä kaikenikäisten asiakkaiden kanssa. 

Työuupumukseen ja sen jälkiprosessointiin saa apua psykoterapiasta. On tärkeää, että asiakkaalla on halu muutokseen. Jos törmää toistuvasti samanlaiseen ongelmakehään ja sieltä ulospääsy tuntuu yksin hankalalta, jos työhön liittyvät paineet kasvavat vuorta suuremmiksi tai elämä ei tunnu merkitykselliseltä, ilman, että työ täyttää koko elämän – on syytä pysähtyä pohtimaan, että minne on oikeastaan menossa ja millä hinnalla. 

http://www.helituikka.com

@psykoterapeutti_heli_tuikka

2 kommenttia

Jätä kommenttisi

Kevät Sieppikommentoi
28.11.2019 at 12:43

Hei! Hyviä ajatuksia, mutta mielestäni tulisi huomioida myös luokkanäkökulma. Jotkut ihmiset ovat niin köyhiä, ettei ole varaa levätä. Itse olen kiinni opiskelun ja pakollisen työn oravanpyörässä, koska minulla ei ole varaa lähtökohtaisesti opiskella tukikuukausien loppumisen vuoksi. Arkeni keskellä näyttäytyy vahvasti niin, että loma ja lepo ovat etuoikeus.

merjakommentoi
28.11.2019 at 13:15
– In reply to: Kevät Sieppi

Hei, kiitos hyvästä näkökulmasta tähän artikkeliin. Nuo mainitsemasi asiat ovat monelle arkipäivää ja itsellekin kovin tuttua menneisyydestä. Tsemppiä ja jaksamista, kiitos että jätit kommentin. Terkuin Merja/KasvuStoori

Reply to merja Peruuta vastaus