Lukija ja hänen kirjansa – Viran puolesta ja palkkaa vastaan

Muistan ajan, jolloin oli niin hyvä kirja kesken, että meinasi myöhästyä töistä, ja aloin heti lukea kotiin tultuani. Olen miettinyt omaa lukemishistoriaani Facebookin kirjahaasteen myötä. On kirjoja joita lukee aina uudelleen. Sitten on kirjoja, jotka on lukenut joskus, ja jotka ovat jättäneet lähtemättömän vaikutuksen, silti niitä ei enää halua lukea uudelleen. Lempikirjahaasteen top-kymppiin on ollut mahdotonta hakea yksiselitteistä listaa, silti se on saanut pohtimaan omaa vähentynyttä lukemistani.

Joskus kirjojen lukemista on pidetty laiskotteluna. Sääksmäen mummuni kertoi lukeneensa salaa niin, että kirja oli lipaston laatikossa. Kun piti siivota, mummu luki seisaaltaan ja vähän kolisteli samalla, niin että äiti kuuli huoneesta siivouksen ääniä. Etenkin viihdekirjallisuutta paheksuttiin, paitsi sen arvomaailmaa rapauttavan vaikutuksen takia, myös sen takia, että se opetti naisia joutilaisuuteen. Nyt lukemiseen suorastaan kannustetaan, ja siitä on tullut jopa trendikästä.

Lasten ja nuorten lukemisesta ollaan huolissaan. Mutta nyt nekin, jotka ennen lukivat pitkiä tekstejä, siis kirjoja, lukevat niitä vähemmän. On niin vaikea keskittyä! Joskus olen huomannut, että kun olen istunut lukemaan, ajattelen vain katsoa nopeasti ensin viestit. Seuraavaksi huomaan, että puoli tuntia on kulunut, ja selaan edelleen puhelintani. Kirja on avaamattomana vieressä.

Sosiaalisen median ja Internetin myötä luultavasti useammat ihmiset lukevat kuin ennen. Mutta luettavat tekstit ovat lyhyitä, eikä lukeminen vaadi keskittymistä. Oikeastaan keskittymistä pyritään nimenomaan häiritsemään, jotta lukija ei syventyisi tekstiin, vaan klikkaisi jo seuraavaa kohdetta.

Lukemiselle täytyy kehittää aika ja paikka. Kun lapset olivat pieniä, olin vielä ahkera lukija, ja selviytymiskeinoni oli lukea aina kuin vain pystyin, vaikka vähänkin kerrallaan. Lukeminen keskeytyi koko ajan, mutta tilaisuuden tullen jatkoin siitä, mihin olin jäänyt. Nyt aikaa olisi enemmän, silti vaatii tietoisen päätöksen valita lukeminen kaiken muun tarjonnan sijaan. Lukeminen palkitsee aivoja hitaammin kuin netin selaaminen, ja usein sitä mennään nopeiden ja helppojen palkkioiden perässä. Aivot hakevat sitä pientä mutta välitöntä dopamiiniannosta, jonka klikkaamisesta saa.

Toiset lukevat hankkiakseen tietoa maailmasta, toiset lukevat paetakseen todellisuutta. Toiset lukevat ollakseen yhteydessä muihin ihmisiin. Vaikka lukeminen on yksinäiseltä näyttävää hommaa, se kuitenkin sitoo meitä toisiin ihmisiin. Kun luet kirjaa, sinun ja kirjoittajan ajatukset seurustelevat keskenään tiiviimmin kuin ikinä ihmiset kasvokkain. Lukiessa pääsee toisiin maailmoihin ja toisten ihmisten mieliin. Takaisin palaa hiukan muuttuneena ja omakin maailma näyttää erilaiselta.

Neil Gaiman on kirjoittanut, että kaunokirjallisuuden lukemisen vähentyminen vähentää mielikuvituksen käyttöä. Jokaisen uuden keksinnön takana on pitänyt ensin kuvitella asia. Mitä vähemmän ihmiset kuvittelevat, sitä vähemmän kokonaan uusia asioita syntyy. Lukemisen vähentymisellä on suurempiakin vaikutuksia kuin henkilökohtainen menetys.

Ja, rakas lukijani, jos luit tähän asti, tämäkin on vielä lyhyttä tekstiä. Otapa seuraavat tekstisi pitkänä. Lue kuin viimeistä päivää.

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

”Viran puolesta ja palkkaa vastaan” kolumnistimme LiisaN työskentelee erään pirkanmaalaisen kunnan sivistystoimen hallinnossa. Hän tykkää sekä kokeilla että suunnitella ja heittäytyä virkamiehen arjesta kohti luovaa ja tutkivaa elämää ja arjen havainnointia.