Kirje luovalle minälle ja häätökirje sisäiselle kriitikolle – Viran puolesta ja palkkaa vastaan

Rakas luova minä,

onpa ollut hauska tavata sinua pitkästä aikaa. Mikähän siinä on, että tapaamme niin harvoin? Onko meidän suhteessamme jokin perusasia vialla, kun tunnut suorastaan välttelevän minua. Oletko ujo vain muuten vain niin helvetin hankala, että kerran vuodessa suostut lähtemään kanssani jollekin kesäkurssille, sitten vetäydyt taas sinne omaan ylhäiseen yksinäisyyteesi?

Ehdottaisin, että me molemmat lähestymme toisiamme nyt ennakkoluulottomasti ja avoimesti, koska sinä tarvitset minua yhtä paljon kuin minä sinua.

Hyvä sisäinen kriitikkoni,

pahoittelen, että lähestyn teitä nyt lomanne aikana, mutta haluan tavoittaa teidät ennen työhön paluutanne. Nimittäin poissaolonne aikana huomasin, miten tärkeää kirjoittaminen minulle on.

Valitettavasti minun on nyt ilmoitettava teille, että palveluksianne ei enää tarvita kokoaikaisesti. Vuosia kestänyt yhteistyömme on ollut tiivistä ja hedelmätöntä, mutta kun toimintatapoja muutetaan, kaikkia tekijöitä ei enää samalla tavalla tarvita. Olen ollut vaikuttunut tehokkuudestanne ja jos haluatte, voitte lisätä minut suosittelijoittenne joukkoon.

Jatkossakin osalle palveluistanne on käyttöä. Voisimme sopia, että tästä lähtien minä otan teihin tarpeen mukaan yhteyttä.

– – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – –

”Viran puolesta ja palkkaa vastaan” kolumnistimme LiisaN työskentelee erään pirkanmaalaisen kunnan sivistystoimen hallinnossa. Hän tykkää sekä kokeilla että suunnitella ja heittäytyä virkamiehen arjesta kohti luovaa ja tutkivaa elämän ja arjen havainnointia.