Me käymme joulun viettohon, mutta ennen sitä pidetään kehityskeskustelu – Viran puolesta ja palkkaa vastaan

Tänä vuonna kehityskeskustelut – tai kehittämiskeskustelut, kuten Eero sanoi, pidettiin ryhmässä. Irma oli hiukan pettynyt, Hänen mielestään ne piti hoitaa kahden kesken. Usein illalla unta hakiessaan, hän kävi mielessään pitkiä, yksityiskohtaisia ja syvällisiä keskusteluja esimiehensä kanssa. Oikeiden, päiväsaikaan käytyjen keskustelujen jälkeen Irma oli joskus vähän pettynyt omaan suoritukseensa. Olisi voinut sanoa niin paljon enemmän. Mutta toisaalta öiset päänsisäiset keskustelut ajoivat saman asian. Irman työviihtyvyys ja motivaatio paranivat, ja unikin tuli nopeasti. Ja fantasiaesimies oli paljon empaattisempi ja muutenkin parempi kuuntelija kuin Eero todellisuudessa.

 

Eero oli huojentunut siitä. että työntekijät olivat suostuneet ryhmäkeskusteluun. Aiempien vuosien keskustelujen jälkeen hän tiesi aivan liikaa Maunon kalastusmatkoista Lappiin ja Irman vanhan äidin sairauksista. Ehkä ryhmäkeskustelu auttaisi pysymään asiassa.

 

– Puhutaanko ensin työviihtyvyydestä, aloitti Eero. – Miten te kuvailisitte omaa työfiilistänne? Hyvä mittari on esimerkiksi se, miltä tuntuu sunnuntai-iltana, kun tietää, että aamulla pitää mennä töihin.

– Helpottavalta, sanoi Heikki. Esikoisen syntymän jälkeen hän oli alkanut tehdä pitkiä päiviä.

– Viime viikko oli rankka kun oli kaksi maanantaita, sanoi Irma. – Kun oli itsenäisyyspäivä keskellä viikkoa.

– Mulla oli kaksi perjantaita, hörähti Mauno.

– Jos töihin tulo tuntuu raskaalta, sanoi Eero, ja mietti, miten asian sanoisi hienotunteisesti.

– Varsinkin jos työvuosia on takana useita vuosikymmeniä, omaa jaksamista voi auttaa osa-aikaisuudella. Voisi laskeutua kohti eläkettä tekemällä vaikka neljää päivää viikossa, perjantait vapaat.

– Silloin Irman torstai olisi perjantai, sanoi Mauno. – Mutta koska on Irman keskiviikko?

Irma jäi miettimään.

 

– Tälläkin porukalla, kun ollaan asiantuntijatehtävissä, työtä ei pitäisi mitata sillä, montako minuuttia on työpaikalla, sanoi Eero. – Tärkeämpää on se, että työt tulevat tehdyksi. No niin, mitkä ovat seuraavan toimintakauden keskeiset tavoitteet meidän työssämme? Keskittykää ja miettikää, missä se meidän fokus oikein on?

– Maunon Focus ainakin oli aamulla sosiaalijohtajan autopaikalla, sanoi Heikki.

 

Eero huokasi. – No miten arvioisitte yhteistyön sujuneen esimiehen kanssa. Mauno?

Mauno räpytteli silmiään. – Jaa mää vai? Jaa nyt vai?

– Mikä tässä Mauno nyt tökkii? kysyi Eero. – Tämä on kehittämiskeskustelu, normaalia vuosikellon mukaista toimintaa, ei pitäisi nyt olla noin vaikeaa.

Mauno kiemurteli paikallaan. – Kyllä minä ne työni teen, hän sanoi – Minä kyllä teen ihan mitä pitää, mutta en halua puhua siitä.

– Mikset?

– Nolottaa, mutisi Mauno. – Kaikki nämä kysymykset. Miltä nyt tuntuu? Mitä sinä ajattelet? Millainen meidän suhde on? Tämä on kuin exien kanssa, mutta selvin päin.

– Tämä on työntekijän oikeus, muistutti Eero. – Tuoda esiin mahdollisia kehittämisen kohtia, antaa palautetta esimiehelle.

– Kyllä minä kerron, jos joku on vinossa, sanoi Mauno. – Jos mitään ei kuulu, kaikki on hyvin.

 

Eero nousi ja käveli kahvikärryille kaataakseen itselleen lisää kahvia. Valo syttyi hänen äänettömällä olevan puhelimensa näyttöön.

– Hei Eero, Turun tyttöystävä soittaa! heitti Mauno. Tämä oli heidän kestovitsinsä aina kun jonkun puhelin soi. Kahvikärryn luota kuului lattiaan räsähtävän kahvikupin ääni. Eero seisoi paikallaan kasvot kalvenneina. Kahvikuppi oli sirpaleina lattialla, osa kahvista oli roiskunut hänen harmaiden puvunhousujensa lahkeille.

– Mitä sinä siitä tiedät? Eero sai sanottua hiukan tärisevällä äänellä. Irma, Mauno ja Heikki tuijottivat esimiestään yhtä järkyttyneinä.

– Se on meidän vitsi vain, sanoi Mauno

– Se on huono vitsi, sanoi Heikki, – Olen aina ollut sitä mieltä.

– Turku on kaunis kaupunki, sanoi Irma.

 

Eero vetäisi pitkään henkeään ja harppoi takaisin työpöydän ääreen.

– Nyt riittää tämä vitsailu, hän ärähti, ja löi kämmenensä pöytään. – Ja tämä absurdi keskustelu myös. Nyt täytätte henkilöstöohjelman kehityskeskusteluosion kysymys- ja vastauskentät kirjallisesti ja kuittaatte keskustelun käydyksi. Kaikki 64 kohtaa, asialliset vastaukset perjantaihin mennessä. Minä kuittaan sitten puolestani nämä keskustelut valmiiksi.

 

– Tämähän on kuin Neuvostoliitossa, totesi Heikki.

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

 

”Viran puolesta ja palkkaa vastaan” kolumnistimme LiisaN työskentelee erään pirkanmaalaisen kunnan sivistystoimen hallinnossa. Hän tykkää sekä kokeilla että suunnitella ja heittäytyä virkamiehen arjesta kohti luovaa ja tutkivaa elämää ja arjen havainnointia.

 

 

Jätä kommenttisi