Kuuntele kukkien kuiskintaa.. – Vieraskynä

Tänään KasvuStoorin Vieraskynä -kirjoittajana on ilo esitellä Olli-Veikko Kurvinen. Kauppatieteiden majuri Olli-Veikko Kurvisella on pitkä kokemus yksityisen, julkisen ja kolmannen sektorin johdon ja esimiestehtävistä. Hänen työtehtävänsä ovat painottuneet strategian, johtamisen ja palvelujen kehittämiseen.

Väsyneenä ja ahdistuneena nostan katseeni näyttöruudulta, totean tulosten taas jääneen jälkeen kvartaalin tavoitteista. Myös tuotekehitys ja innovointi näyttää pysähtyneen. Vastahan pidimme voimaannuttavia työpajoja, joissa sovimme luovuuden käyttämisestä päivittäin. Muistutimme myös toisiamme siitä, että ilman päivittäistä dynaamisuutta, aloitteellisuutta, toimeenpanokykyä emme pärjää – nuo eväät ovat välttämättömiä kilpailukyvyn säilyttämisessä.

Raskaiden silmäluomien jo painuessa ja näkökentän kaventuessa huomaan vehreässä pihapuutarhassani kirkkaan keltaisen käden heilautuksen. Säpsähdän unenomaisesta tilastani ja säntään pihalle. Astuttuani värikkääseen kukkaloistoon huomaan keltapäivänliljan tervehtivän minua iloisesti kirkkaan keltaisilla terälehdillään. Uljaasti päänsä muiden yläpuolelle nostaneena se oli ottanut kukkapenkin muut liljat lämpimään syleilyynsä. Naapureina asuvat sahramililja, tiikerililja, rusopäivänlinja ja ruskolilja olivat nekin kauniita ja kutsuviakin, mutta keltapäivänlinjan luonteikas ilme, tuoksu ja väri sai minut sekaisin ensikohtaamisessamme.

Tarkempi tarkastelu osoitti kukkapenkin harmonian ja tarkan hierarkian, kaikilla oli oma roolinsa ja tehtävänsä. Kukat nauttivat toistensa seurasta ja uudet versot kasvoivat silmissä. Kapellimestarina hääri kuitenkin keltalilja, joka sai jokaisesta kasvista esiin sen parhaimmat puolet. Soitanto olikin niin valloittavaa, kuin se kesäisessä kukkapenkin loisteessa vain voi olla.

Kumarruin kohti kasveja näkemästäni lumoutuneena ja kuiskasin hiljaa keltaliljalle: – Kuinka olet onnistunut luomaan näin toimivan ja kauniin kokonaisuuden? Yllätyksekseni pian lilja kurottautui minua kohti ja vastasi vienolla äänellä kertoen seuraavan tarinan: – Olen aikaisemmin ollut itselleni ankara, en ole hyväksynyt virheitäni, enkä ole sallinut niitä myöskään muiden tehdä. Pihamaan kasvit pelkäsivät ja keskittyivät vain hoitamaan omaa kasvualustaansa ja hyvinvointiaan. Se johti kukkapenkin ajautumiseen kesannolla, rikkaruohot rehottivat ja taistelu vedestä ja ravinteista oli jatkuvaa. Kortteen kasvaessa yhä korkeammaksi ja pian jo peittäessä viimeisenkin auringonsäteen olin pakkoraossa, pian on jotain tehtävä – kuinka voisin pelastaa aikaisemmin niin kukoistavan ja hyvinvoivan yhteisömme?

– Vihdoin ymmärsin, että sallimalla vapaan ja luovan tavan toteuttaa kasvuaan ja kauneuttaan jokainen kukka löytää tapansa tehdä kukkapenkistä lumoava ja viihtyisä. Luopumalla tiukkapipoisuudesta ja kahlitsevasta johtamistyylistäni sain kasvit vapautumaan ja toteuttamaan itseään. Annoin tunnustusta ja kerroin olevani ylpeä puutarhasta, jonka jokainen jäsen oli tärkeä osa kokonaisuutta. Tunnustin, että ympärilläni oli monessa asiassa itseäni parempia yksilöitä. Näin sain kukkien luopumaan tiukasta itsekriittisyydestään sekä asteittain parantamaan luovuuttaan ja omaa hyvinvointiaan. Lopuksi lilja muistutti, että upeimmat kasvit ovat syntyneet pitkän evoluution tuloksena, jonka siemen on ollut pieni, lähes huomaamaton hiukkanen. Päivänvalon nähtyään kasvi on hiljalleen kehittynyt ja vahvistunut, lopulta kasvaen koko kukkapenkin kauneimmaksi luomukseksi.

Havahduin auringon mennessä pilveen ja kovan tuulen puuskan tarttuessa kasvien terälehtiin taivuttaen niiden hentoisia varsia. Jäin vielä hetkeksi katselemaan keltaliljan johtamaa värikkään kaunista ja sopusointuista näkyä.

Puolen vuoden päästä olen saanut iloita yksikköni parantuneista tuloksista ja uusista innovaatioista. Uusi tapani johtaa itseäni ja organisaatiotani on johtanut monien hyvien asioiden syntymiseen. Markkinaosuutemme on kasvanut, asiakastyytyväisyys parantunut ja työilmapiiri on iloinen ja kannustava. Tuotekehityskin on löytänyt uuden vaihteen ja vauhdittanut myyntilukuja.

Tänä päivänä liikunkin luonnossa aikaisempaa tarkkaavaisempana, nauttien sen tuoksuista, silmäillen sen monimuotoisuutta ja kuunnellen sen hiljaisia viestejä – joskus myös jonkun sanan kedon kukkien ja metsän puiden kanssa vaihtaen. Ja joka kerta palaan kotiin iloisena ja reippaana, mukanani repullinen luonnosta poimimiani raikkaita, uusia ajatuksia.