Yritykseni syntyi intohimostani auttaa yrittäjää, johtajaa ja esimiestä saamaan niskalenkki työn kuormitustekijöistä, luomaan työyhteisöön myönteisen vuorovaikutuksen ilmapiirin ja lisäämään voimavaroja sekä omaan että koko henkilöstön (työ)arkeen. Yrityspalveluiden rinnalle koronakevään kuristusotteessa versoi henkilökohtaisesta tarpeesta Matka Tietoisuustaitoihin. Tieteelliseen taustaan nojaavaa verkkovalmennusta rakentaessani ajattelin ihmisiä, jotka tarvitsevat tai kaipaavat arkeensa kiireen keskeytystä, pysähtymistä ja läsnäolon hetkiä, mutta eivät tiedä miten sen tekisivät.

Minustako yrittäjä?

En syntynyt yrittäjäperheeseen, enkä lapsuus- tai nuoruusvuosinani kasvanut kiinni yrittäjyyteen sukulaisten savipajoissa tai perhetuttujen putiikeissa. Sen sijaan todistin laman aikaan, miten isäni pitkään hoivaama unelma yrittäjyydestä puhkesi kukkaan, mutta revittiin juurineen irti ennen parasta satoa. Hänen yritystarinansa oli ruma ja sitä seurasi vuosien draama. Mielikuvani yrittäjyydestä ei ole koskaan ollut hohdokas.

Siitä huolimatta tai ehkä jopa hieman uhmakkaasti juuri siksi, on yrittäjyyden siemen itänyt minussa jo vuosia ja pikkuisen sitä olen kokeillut jo aiemmin. Lähes 20 vuotta sitten perustin toiminimen, jonka puitteissa tein sivutoimisesti mm. IT-alan konsultointia ja koulutin mm. silloisen Rautaruukin henkilöstöä ja ammattiin opiskelevia nuoria sekä aikuisia eri oppilaitoksissa. Samaan aikaan sain tuntumaa yrittäjyyteen myös osakkaan näkökulmasta.

Sinne ja takaisin!

Muutin syntymäkaupungistani Raahesta Lahteen vuonna 2007. Samalla jätin taakseni kuntokeskusosakkuuden ja työnsin toiminimeni piironginlaatikkoon (ja unohdin sen niin pitkäksi aikaa, että joku nappasi nimen!). Lahdessa työskentelin hyvinvointialalla johtotehtävissä ja työn ohella suoritin ihan vaan harrastuksena rentoutusohjaajan opinnot. Keväällä 2010 tunsin, että on aika istuttaa orastava oman yrityksen taimi. Rahoitus ja starttiraha olivat allekirjoitusta vaille valmiit, kun toukokuussa irtisanouduin ja lähdin lomalle. Elämällä oli kuitenkin vielä yksi ässä hihassa ennen päätoimiseksi yrittäjäksi ryhtymistäni ja se vilautti tuon kortin minulle matkalla lentokentälle.

Elokuussa löysin itseni jälleen kouluttajan roolista, jossa viihdyin yli kahdeksan vuotta. Samalla tyydytin tiedonjanoani mentaalivalmentajan opinnoissa ja hankkimalla työhöni liittyen näyttötutkintomestarin pätevyyden. Vuosi 2014 toi uuden suuntiman työuralleni. Olin jo pitkään ollut kiinnostunut oman työn ja työtapojen sekä työyhteisön kehittämisestä ja Work goes Happy tapahtumassa ymmärsin, tulevaisuuteni on työnohjaajana.

Innostus uudesta ei päättynyt tuohon, vaan jatkui edelleen 2016-2018 työyhteisösovittelijan ja työhyvinvointivalmentajan opinnoissa. Aika ei olisi voinut olla parempi! Työnantajani käynnisti keväällä 2018 jo kolmannet peräkkäiset YT-neuvottelut, joiden tuloksena lakkautettiin merkonomikoulutus, jota olin toteuttamassa. Työsuhteeni osa-aikaistettiin – ja silloin hyppäsin!

Palasin takaisin Pohjois-Pohjanmaalle, Perämeren rannikolle Raaheen. Kaupunkiin, josta lähtiessäni oli ajatukseni ”ei koskaan takaisin”. Mieleni oli valoisa ja seesteinen, kun reilu vuosi sitten lähetin yrityksen perustamisilmoituksen PRH:n kaupparekisteriin. Vuosien intohimoista; moninaisesta innostuksesta, uteliaisuudesta (omituisiinkin asioihin) ja oivalluksista syntyi Sepontytär Oy.

Hyppy syvään päähän ja verkot vesille

Ensimmäinen vuosi on ollut opettavainen, antoisa, raskas, mielenkiintoinen, silmiä avaava ja näkökulmia tarjoava. Ensimmäisiä tekojani yrittäjänä olivat verkostojen rakentaminen ja vahvistaminen. Liityin Raahen yrittäjät ry:n jäseneksi ja lähdin mukaan hallitustyöskentelyyn. Aktivoiduin myös alueellisesti ja toimin Pohjois-Pohjanmaan yrittäjien yksinyrittäjäryhmässä sekä verkostoforumissa ja Suomen työnohjaajat ry:n aluekoordinaattorina.

Pääsin juuri ja juuri alkuun yksinyrittäjän taipaleellani, kun yrittäjäarjen kauhukuvat keväthankien kimmeltäessä hyökyivät päälleni korona-aaltona. Pärskin samassa pyörteessä satojen, tuhansien muiden yrittäjien kanssa. Potentiaaliset asiakkaat pelastuslauttoineen loittonivat yhä etäämmälle horisonttiin, eikä juuri aloittaneelle yritykselle, jolla ei vielä ollut osoittaa elinvoimaisuuttaan, ollut tarjolla edes kolhiintunutta styroxrengasta. Tartuin asioihin, joista sain kiinni. Käytin voimavarojani ja kiitin itseäni siitä, että olin vahvistanut resilienssiäni vuosien varrella.

Oman henkisen hyvinvoinnin tuotteistaminen

Kävin heti maaliskuussa kehityskeskustelun itseni kanssa ja tiesin, että en halua palata lähtöpisteeseen. Aluksi kyse oli varmasti ylpeydestä, mutta hyvin pian havaitsin jälleen innostuvani. Kartoitin vahvuuksiani ja osaamisidentiteettiäni. Vanhoja muistellessa uinuva mentaalivalmentaja-minä heräsi ja vaati vahvistusta tietoisen hyväksyvän läsnäolon osaamiselle. Hankin lisää tietoa, harjoittelin ja harjoitin. Samalla ryhdyin intuitiivisesti rakentamaan jotain, jota en ollut kuvitellut tekeväni ja kesän kynnyksellä syntyi Matka Tietoisuustaitoihin -verkkovalmennus.

Olen konkreettisesti kokenut, kuinka mindfulness vahvistaa kehoani rauhoittavaa hermostoa. Kesäkuussa tehdyssä Firstbeat-mittauksen tuloksissa näkyi, miten työssä palautuminen toteutui työpäiväni aikana. Olen myös henkilökohtaisesti oppinut, miten voin kokea ja tulla toimeen uusiutuvan kivun kanssa sitä havainnoiden ja hyväksyen sen sellaisenaan, tuomitsematta.

Matka Tietoisuustaitoihin testiversion käynnistymisestä on neljä kuukautta ja varsinainen pilotti päättyy marraskuun alussa. Palautteet ovat olleet todella rohkaisevia ja jatkoon kannustavia. Seuraava kahdeksan viikon lempeä perehtyminen tietoiseen läsnäoloon alkaa 27.11. maanantaina. Valmennuksen superedullinen early bird -hinta on voimassa 1.11.2020 saakka Sepontyttären verkkokaupassa. Early bird -tarjouksen jälkeen Kasvustoorin lukijana saat 10 % alennuksen valmennuksen normaalihinnasta, kun lähetät viestin otsikolla selviytymistarina osoitteeseen kirsi@sepontytar.fi.

Unohtuiko yritysasiakas?

Tässä erikoisessa ajassa olemme yhdessä nähneet, miten merkityksellistä yksilön hyvinvointi on sekä työssä että meidän jokaisen omassa arjessa. Sepontyttären vahvinta osaamista ovat työyhteisöjen toimintaa tukevat työhyvinvointivalmennus, työnohjaus ja työyhteisösovittelu.

Työyhteisön kehittämisen ja työhyvinvoinnin tueksi Sepontytär rakentaa asiakkaan tarpeisiin sopivan valmennuskokonaisuuden parin tunnin luento-workshopeista ja 1-2 päivän fasilitoidusta työpajatyöskentelystä (esim. VOIMAKEHÄ®-valmennus) aina useiden kuukausien syvää luotaaviin kehittämisprosesseihin. Työhyvinvointi on työyhteisön yhteinen asia. Se on investointi, jolla on tutkitusti merkittävä myönteinen yhteys mm. tuottavuuteen, voittoon, asiakastyytyväisyyteen, työntekijöiden vähäisempään vaihtuvuuteen, sairauspoissaoloihin ja tapaturmiin.

Työnohjauksessa yrittäjä voi jäsentää työtään ja terävöittää tavoitteitaan, esimies tarkastella ja kehittää johtamistaitojaan ja työyhteisö tarkastella toimintaansa uusista näkökulmista, löytää ratkaisumalleja keskustellen ja yhdessä oppien.

Presidentti Martti Ahtisaari on sanonut, että ”rauha on tahdon asia” ja että ”kaikki konfliktit ovat ratkaistavissa”. Työyhteisösovittelun keskeinen ajatus on, että sovitteluprosessissa ei etsitä syyllistä, vaan ratkaisua työrauhan palauttamiseksi. Sovittelu vähentää parhaimmillaan koko työyhteisön kuormitusta. Se kohentaa työviihtyvyyttä, opettaa arvostavaa keskustelua ilman konfliktin syntymisen tai syvenemisen vaaraa.

Valoa näkyvissä!

Sepontytär Oy:n alkutaival ei ole ollut helppo. Monta taloudellisia resursseja vaativaa suunnitelmaa on pitänyt siirtää tulevaisuuteen ja viimeksi tänään laskeskelin, että milloin voisin vihdoin hankkia säädettävän työpisteen ja luopua keittiön työtaso + pahvilaatikot -virityksestä. Tuleva talvi näyttää valoisammalta. On ilahduttavaa huomata, että kehittämiseen satsaamani aika ja vaiva sekä verkostoituminen alkavat tuottaa tulosta,

Liity seuraani somessa! Löydät minut LinkedInistä, Facebookista ja Instagramista. Matka Tietoisuustaitoihin valmennuksella on myös omat Facebook ja Instagram-tilit. Sepontyttären blogissa julkaisen keskimäärin kerran kuukaudessa työn kehittämiseen ja työhyvinvointiin liittyvän artikkelin. Tilaa uutiskirje!

Artikkeli Vieraskynä – Hyppy syvään päähän ja verkot vesille julkaistiin ensimmäisen kerran KasvuStoori.

Miten matka kohti tavoitettasi edistyy? Onnistumisen ja tavoitteesi etenemisen seuraaminen on tärkeää. Onnistuminen ruokkii onnistumista ja siitä tulee positiivinen kierre. Kun pääset tuohon kierteeseen, innostut enemmän. Ota käyttöösi vaikka vanhan ajan ”reissuvihko” ja kirjaa päivittäin onnistumisiasi ylös. Tai voit kirjata onnistumiset myös kalenteriisi.  Anna itsellesi lupa iloita, kun matka kohti tavoitettasi etenee, koet hyvää oloa ja saat inspiraatiota sekä energiaa jatkaa taas tekemistä. Ja jos olet joka päivä edistänyt suunnittelemaasi ja tavoitettasi, olet kuukauden kuluttua jo pitkällä. Tavoitteiden suunnittelusta voit lukea  tästä aiemmin julkaistusta artikkelistamme lisää

Tee itsellesi rehellinen yhteenveto onnistumisestasi

Pienetkin tekemiset edistävät tavoitteesi saavuttamista ja vievät sinua kohti päämäärääsi. On hyvä kirjata edistysaskeleita ylös, ja tiedostaa, mitä olet saanut aikaiseksi tai mitä on jäänyt tekemättä. Analysoinnin avulla opit myös paremmin suunnittelemaan uusia tavoitteita sekä niiden toteuttamista. Opit itsestäsi ja omasta tekemisestäsi.  Ymmärrät, mihin aikasi ja voimasi riittävät.

Analysoidaksesi tekemistäsi vastaa muutamaan kysymykseen. Voit käyttää alla olevia kysymyksiä tai KasvuStoorin tavoitekalenterin välitilinpäätössivua. Sinun ei tarvitse näyttää vastauksia kenellekään, kunhan olet itsellesi rehellinen tekemisistäsi ja onnistumistasi. Vain menemällä tässä kohtaa epämukavuusalueellesi eli uskaltamalla tutkiskella omaa toimintaasi, kehität omaa osaamistasi. Epämukavuusalueella olemisesta voit lukea lisää täältä.

1. Mieti missä onnistuit? Mitkä asiat tekemisessä tuntuivat helpoilta ja sait toteutettua vaivattomasti sekä aikomassasi aikataulussa?
2. Mikä jäi puolitiehen tai missä et onnistunut?
3. Mitkä asiat vaikuttivat siihen, että onnistuit? Mitä sellaista tapahtui, joka auttoi sinua tekemään asioita, toteuttamaan tavoitteita?
4. Mitä teet jatkossa eri tavalla?
5. Mitä opit omasta tekemisestäsi?

Käy palautekeskustelu itsesi kanssa

Aina kun edistät jotakin tavoitettasi, voit ottaa tavaksi käydä itsesi kanssa määräajoin palautekeskustelun onnistumisistasi. Ihan samalla tavalla kuin käyt ehkä kehityskeskustelun esimiehesi kansssa. Voit hyödyntää tässä keskustelussa vaikkapa KasvuStoorin tavoitekalenterin välitilinpäätössivua. Tämä on muuten yrittäjällekin hyvä keino oppia ja kehittää itseään. Ei ole yhtään hullumpi ajatus käydä palautekeskustelua itsensä kanssa esimerkiksi kolmen kuukauden välein yrityksen asioiden toteuttamisesta. Auttaa kummasti kun on selkeä tavoite, ja joutuu vastaamaan itselleen sen toteutumisesta tai keskeneräisyydestä.

Kun käyt palautekeskustelua itsesi kanssa tavoitteidesi edistämisestä, niin ota keskustelussa esille kehitettävät asiat. Mitä voisit vielä tekemisissäsi kehittää, muuttaa, tehdä lisää tai jättää pois. Kiitä ja kehu itseäsi. Kerro itsellesi, miten hyvin olet edistynyt. Kannattaa kokeilla. Itsensä kehuminen ja kiittäminen antaa kummasti motivaatiota jatkaa.

Jos tulee päivä tai viikko, jolloin tuntuu ettet saa mitään aikaiseksi tai tekemiset eivät onnistu tai muuten vain eivät suju, kaiva  ”reissuvihkosi” sekä tekemäsi välitilinpäätös (yhteenveto) esille ja katso, missä kaikessa olet onnistunut. Kun työskentelet määrätietoisesti tavoitteittesi edistämiseksi, asiat kyllä menevät eteenpäin, vaikka aina ei siltä tuntuisikaan.

Jos haluat matkaoppaaksi ihan parhaan tavoitekalenterin, löydät sen täältä 

Muistathan myös palkita itsesi hyvin tehdystä työstä ja alkaa suunnitella seuraavan jakson tavoitepolkua!

Eteenpäin pääsemisen salaisuus on aloittaminen. Aloittamisen salaisuus on ylivoimaisten tehtävien pilkkominen pienemmiksi ja hallittaviksi tehtäviksi ja aloittaminen ensimmäisestä.— Mark Twain, kirjailija

Artikkeli Edistyykö tavoitteesi suunnitelman mukaan? julkaistiin ensimmäisen kerran KasvuStoori.

Eero oli huojentunut siitä. että työntekijät olivat suostuneet ryhmäkeskusteluun. Aiempien vuosien keskustelujen jälkeen hän tiesi aivan liikaa Maunon kalastusmatkoista Lappiin ja Irman vanhan äidin sairauksista. Ehkä ryhmäkeskustelu auttaisi pysymään asiassa.

– Puhutaanko ensin työviihtyvyydestä, aloitti Eero. – Miten te kuvailisitte omaa työfiilistänne? Hyvä mittari on esimerkiksi se, miltä tuntuu sunnuntai-iltana, kun tietää, että aamulla pitää mennä töihin.

– Helpottavalta, sanoi Heikki. Esikoisen syntymän jälkeen hän oli alkanut tehdä pitkiä päiviä.

– Viime viikko oli rankka kun oli kaksi maanantaita, sanoi Irma. – Kun oli itsenäisyyspäivä keskellä viikkoa.

– Mulla oli kaksi perjantaita, hörähti Mauno.

– Jos töihin tulo tuntuu raskaalta, sanoi Eero, ja mietti, miten asian sanoisi hienotunteisesti.

– Varsinkin jos työvuosia on takana useita vuosikymmeniä, omaa jaksamista voi auttaa osa-aikaisuudella. Voisi laskeutua kohti eläkettä tekemällä vaikka neljää päivää viikossa, perjantait vapaat.

– Silloin Irman torstai olisi perjantai, sanoi Mauno. – Mutta koska on Irman keskiviikko?

Irma jäi miettimään.

– Tälläkin porukalla, kun ollaan asiantuntijatehtävissä, työtä ei pitäisi mitata sillä, montako minuuttia on työpaikalla, sanoi Eero. – Tärkeämpää on se, että työt tulevat tehdyksi. No niin, mitkä ovat seuraavan toimintakauden keskeiset tavoitteet meidän työssämme? Keskittykää ja miettikää, missä se meidän fokus oikein on?

– Maunon Focus ainakin oli aamulla sosiaalijohtajan autopaikalla, sanoi Heikki.

Eero huokasi. – No miten arvioisitte yhteistyön sujuneen esimiehen kanssa. Mauno?

Mauno räpytteli silmiään. – Jaa mää vai? Jaa nyt vai?

– Mikä tässä Mauno nyt tökkii? kysyi Eero. – Tämä on kehittämiskeskustelu, normaalia vuosikellon mukaista toimintaa, ei pitäisi nyt olla noin vaikeaa.

Mauno kiemurteli paikallaan. – Kyllä minä ne työni teen, hän sanoi – Minä kyllä teen ihan mitä pitää, mutta en halua puhua siitä.

– Mikset?

– Nolottaa, mutisi Mauno. – Kaikki nämä kysymykset. Miltä nyt tuntuu? Mitä sinä ajattelet? Millainen meidän suhde on? Tämä on kuin exien kanssa, mutta selvin päin.

– Tämä on työntekijän oikeus, muistutti Eero. – Tuoda esiin mahdollisia kehittämisen kohtia, antaa palautetta esimiehelle.

– Kyllä minä kerron, jos joku on vinossa, sanoi Mauno. – Jos mitään ei kuulu, kaikki on hyvin.

Eero nousi ja käveli kahvikärryille kaataakseen itselleen lisää kahvia. Valo syttyi hänen äänettömällä olevan puhelimensa näyttöön.

– Hei Eero, Turun tyttöystävä soittaa! heitti Mauno. Tämä oli heidän kestovitsinsä aina kun jonkun puhelin soi. Kahvikärryn luota kuului lattiaan räsähtävän kahvikupin ääni. Eero seisoi paikallaan kasvot kalvenneina. Kahvikuppi oli sirpaleina lattialla, osa kahvista oli roiskunut hänen harmaiden puvunhousujensa lahkeille.

– Mitä sinä siitä tiedät? Eero sai sanottua hiukan tärisevällä äänellä. Irma, Mauno ja Heikki tuijottivat esimiestään yhtä järkyttyneinä.

– Se on meidän vitsi vain, sanoi Mauno

– Se on huono vitsi, sanoi Heikki, – Olen aina ollut sitä mieltä.

– Turku on kaunis kaupunki, sanoi Irma.

Eero vetäisi pitkään henkeään ja harppoi takaisin työpöydän ääreen.

– Nyt riittää tämä vitsailu, hän ärähti, ja löi kämmenensä pöytään. – Ja tämä absurdi keskustelu myös. Nyt täytätte henkilöstöohjelman kehityskeskusteluosion kysymys- ja vastauskentät kirjallisesti ja kuittaatte keskustelun käydyksi. Kaikki 64 kohtaa, asialliset vastaukset perjantaihin mennessä. Minä kuittaan sitten puolestani nämä keskustelut valmiiksi.

– Tämähän on kuin Neuvostoliitossa, totesi Heikki.

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

”Viran puolesta ja palkkaa vastaan” kolumnistimme LiisaN työskentelee erään pirkanmaalaisen kunnan sivistystoimen hallinnossa. Hän tykkää sekä kokeilla että suunnitella ja heittäytyä virkamiehen arjesta kohti luovaa ja tutkivaa elämää ja arjen havainnointia.

Artikkeli Me käymme joulun viettohon, mutta ennen sitä pidetään kehityskeskustelu – Viran puolesta ja palkkaa vastaan julkaistiin ensimmäisen kerran KasvuStoori.