Teen kaiken väärin, ajattelen, toimin, sanon? Olen vastuussa muiden huonosta olosta ja syyllinen ikävään ilmapiiriin tai toisten kärsimykseen, vääriin valintoihin, olen huono vanhempi, mokaan aina kaiken….

Aiheutan kärsimystä jos ota rokotteen, en ota rokotetta. Olen syyllinen, jos en toimi oikein. Mikä on oikein??

Apua, ei ole ihme, jos on paha olo kaikkien näiden ajatusten ja vaatimusten keskellä, varsinkin kun on kokemus, että on jäänyt yksin.

Normaali tunne

Syyllisyys on täysin normaali ja terve tunne. Ihan kuten tunteet yleensäkin. Mutta syyllisyydestäkin voi kasvaa hallitsemattomana peikko. Tuskallisia tunteita on helpompi kestää, kun niihin suhtautuu hyväksyvästi. Silloin ikävät ja vaikeatkin tunteet tuntuvat tuottavan vähemmän kipua ja hellittävät helpommin sekä kestävät lyhyemmän aikaa.

Tunteen tunnistaminen ja nimeäminen jo on helpottava tapa kohdata tunteita ja harjoittelu kannattaa aloittaa pienistä ikävistä tunteista.

Näin harjoittelun myötä tunteesta tule pikkuhiljaa keino, jolla voi jo tulla toimeen haastavien tunteiden kanssa. Vaativammat ja sitkeämmät tunteet vaativat pidempää ja ehkä tuettua tunteiden validointia, tunnetaitoja ja elimistön rauhoittamista tunnetilasta yli pääsyyn.

Syyllisyys aiheellista vai aiheetonta?

Milloin syyllisyys sitten on aiheellista ja aiheetonta? Jokainen meistä varmaan tunnistaa syyllisyyden piston joskus sydänalassa. Auts, olisin voinut toimia toisin, nyt en toiminut ihan oikein. Nämä ovat täysin terveistä reaktioita tilanteisiin, joissa teimme virhearvion tai mokasimme, se on vain inhimillistä. On ihmismäistä mokata. Epäinhimillistä – robottimaista on olla mokaamatta, kuka haluaa sellaiseksi?

Aiheellinen syyllisyys auttaa puntaroimaan omaa käytöstä, toimintaa ja tekoja. Toimimaan enemmän omien arvojen mukaisesti.

Mutta aiheeton syyllisyys sen sijaan on syyllistymistä asioista, jotka eivät välttämättä ole meidän vastuulla, todellisia, vaan tunne jatkuvasta väärin tekemisestä kalvaa, toimi sitten niin tai näin.

Seuraavan tehtävän avulla voit tutkia syyllisyyttäsi, sen todenmukaisuutta.

TEHTÄVÄ 1:

1. Ajattele jotain sinulle syyllisyyttä aiheuttavaa asiaa.
2. Mieti, onko oikeasti syntynyt jotain vahinkoa asian suhteen?
3. Olisitko voinut omilla valinnoillasi saada asian tapahtumaan tai estää jo tapahtuneen.
4. Osasitko ennustaa, että toimintasi aiheuttaa vahinkoa tai jos olisit toiminut toisin, olisitko voinut estää vahingon syntymisen?
5. Oliko sinulla valta, mahdollisuus tai voima valita ja toimia toisin?

Jos vastaat kaikkiin kyllä, voidaan olettaa sinulla olevan aihetta syyllisyyteen. Mutta vain jos vastasit kyllä kaikkiin kohtiin. Mikäli vastasit yhteenkään kohtaan ei, syyllisyys ei ole aiheellista.

Ja mikäli tosiaan olit syyllinen, on tärkeää:

1. lopettaa vahingollinen toiminta
2. pyytää anteeksi
3. korjata tapahtunut vahinko
4. hyvittää aiheutuneet vahingot
5. JATKAA ELÄMÄÄ

Onko tämä ihan totta?

Havaintomme ja niiden perusteella tekemämme tulkinnat, tavat joilla olemme oppineet asioita tulkitsemaan vaikuttavat tunnereaktioihimme. Syyllisyys opitaan yhdistelemällä oikein-väärin yhteyksiä, mikä on hyväksyttyä, mikä ei, se ohjaa valintoja ja tekoja oikeaksi opittuun suuntaan.

Joskus on suurinta viisautta hieman kyseenalaistaa tulkintojamme, varsinkin niitä, jotka tuntuvat ikäviltä ja olevan vallan säännöllisisä vierailijoita tai kovin sitkeitä sellaisia. Se että tulee tutuksi omien haastavien automaattiajatusten kanssa tai havaitsee ne joskus hyvinkin virheellisiksi tulkinnoiksi, ei automaattisesti tarkoita, että on tehnyt jotain väärin ja että onkin syyllinen ja toinen oikeassa, vaan opettaa tutkimaan asioita. Ei ole ns. varmoja totuuksia vaan voidaan oppia tutkimaan ajatuksia ja niitä herättäviä tilanteita, sekä niistä syntyviä tulkintoja.

Mikäli huomaat jatkuvasti samantyylisissä tilanteissa kokevasi syyllisyyttä, voit alkaa tutkia mistä tämä johtuu, onkohan tulkintani ihan 100% totta vai onko jotain mitä en huomaa.

Ajatuksia vain

Aivan kuten muutkin, syyllistävät ajatuksetkin ovat vain ajatuksia. Usein sitkeitä sellaisia ja kotoisin ehkä kovinkin kaukaa lapsuudesta, ehkä täysin tunnistamattomia tunteita. Katseita, eleitä ja pieniä sanoja, joista kokemus omasta syyllisyydestä on päässyt kasvamaan kaiken kattavaksi syyllisyyden tunteeksi. Yksinjäämistä, voimattomuutta, häpeää.

Aivomme poimivat koko ajan ympäristöstä vahvistusta sille uskomukselle, millaisen uskomme maailman olevan. Tyyliin syyllinen on löydyttävä, niin asia on selvä ja kun ”syyllinen” löytyy, voi huokaista hetkeksi, kunnes uusi tilanne on päällä ja sama ralli alkaa alusta.

Aivomme ovat varsin energiatehokkaita ja haluavat mielellään tehdä yleistyksiä ja helppoja tukintoja, joten myöhemmin jonkun katse, joka hieman muistuttaa lapsuuden syyllisyyttä herättänyttä tunnetta tulkitaan vanhaksi ja tutuksi tunteeksi. Aa, vika onkin minussa ja ohitetaan täysin vaikka se, että toinen yrittääkin vain kaataa omaa pahaa oloaan päälleni. Erityisesti väsyneenä, nälkäisenä ja stressaantuneena kaikki olettamukset vahvistuvat.

Kaikille syyllisyys ei kuitenkaan ole tervettä. Häpeää kärsivät ja masentuneet kokevat usein hellittämätöntä syyllisyyttä, jota eivät anteeksipyynnöt tai -annot helpota. Neuroottinen syyllisyys kehittyykin kun lapsella on liian paljon kokemuksia hylätyksi tulosta tai siitä, että on jätetty yksin selviämään. Vanhempien emotionaalinen poissaolo aiheuttaa jatkuvaa riittämättömyyden tunnetta ja se aiheuttaa syyllisyyttä ja kokemusta itsestään kykenemättömänä.

TEHTÄVÄ 2:

1. Huomaa että koet syyllisyyttä?
2. Hyväksy se, älä yritä vältellä.
3. Huomaa, mitä syyllisyys yrittää saada sinua tekemään.

Myös syyllistäminen on tapa karistaa omaa syyllisyyden tai häpeän tunnetta omalta kontolta pois.

On niin helpottavaa löytää joku, joka toimii niin väärin.

Tähän keskittyminen antaa lomaa omalle alati kalvavalle syyllisyydelle, voin hetken hellittää omasta pahasta olostani kääntämällä huomion muihin.

Yllä olevaa harjoitusta voi käyttää myös, kun huomaa syyllistäviä ajatuksia muita kohtaan.

Voisinko olla juoruamatta, arvostelematta ja syyllistämättä. Voisinko vain havaita itsessäni jotain kalvavaa tunnetta, jota pyrin sysäämään sivuun?

Syyllisyyskin karkoitetaan MYÖTÄTUNTO-harjoittelulla

Myötätunto alkaa aina itsestämme. Voimme antaa vasta kun olemme itse saaneet. Syyllisyys kumpuaa syvältä sisältä, syyllisyys kaipaa kannattelua, tukea ja myötätuntoa, ei kaikki todellakaan ole sinun vikaasi, vaikka joku on joskus sinulle niin sanonutkin tai saanut sinut tuntemaan niin. Kun on jäänyt vaille lämmintä kohtaamista, on sitä kovin vaikea antaa myöskään myöhemmin itselle.

Yhteenkuuluvuus ja rauhoittuminen laskevat stressihormonien määrää verenkierrossa. Häpeä, kriittisyys ja arvostelu ovat yksi tehokkaimmista keinoista lisätä kortisolin erittymistä. Kun häpeä liittyy siihen mikä olen, syyllisyys liittyy siihen, mitä teen. Syyllisyys on moraalinen tunne.

Rauhoittumisjärjestelmää voi itse aktivoida esimerkiksi silittämällä, puhumalla itselleen kauniita ja rauhoittavia sanoja sekä pitkillä rauhallisilla uloshengityksillä ja lempeällä äänensävyllä.

Myötätunto itseä kohtaan on  välittämistä, lempeää ystävällisyyttä ja ymmärrystä, ei kaikki ole sinun vikasi, oikeasti nyt ei ole mitään hätää, kaikki järjestyy, et olisi voinut vaikuttaa asiaan. Asioita, joita syyllisuudentunteen tulee kuulla. Se auttaa kannattelemaan vaikeissa tilanteissa. Itsemyötätunto on kykyä huomata kärsimys eli asia tai tunne, jota pyrkii välttelemään ja sitä, että on halukas lievittämään tätä kipua. Myötätunto on jokaisessa meissä, mutta nopea ja liukas katoamaan, varsinkin kipeissä hetkissä. Se kaipaa toistoja, harjoittelua ja ylläpitoa. Se että pitää itsestä huolen, on itsemyötätuntoa parhaimmillaan.

TEHTÄVÄ 3

Jatkoa tehtävään 2.

1. Suunnittele nyt miten haluaisit toimia jatkossa.
2. Millaisen asennon, eleet ilmeet, sanat tai äänensävyt saisivat syyllisyyden havahtumaan.
3. Miten voit toimia näkyvässä elämässä toisin jatkossa.
4. Ala toteuttamaan tätä suunnitelmaa.
5. Toista, toista, toista…. Niin kauan, että uusi toimintamalli on vahvempi kuin vanha.

Hyväksyntä ja toisin toimiminen

Aivan ensiarvoisen tärkeää  on pysähtyä syyllisyyden tunteen äärelle. Havaita asioiden tila. Missä olen, mikä on totta. Ensin pitää havaita ja tehdä esimerkiksi tehtävä 1. Missä olen ja mikä kaikista ajatuksistani onkaan totta.

Jotta voi muuttua, on tiedettävä, mitä tahtoo muuttaa.

Myötätuntoinen hyväksyminen ja aktiivinen uuden toiminnan harjoittaminen, toisto-toisto-toisto, on avain aitoon ja välittävään yhteyteen itsen kanssa.

Kuten usein tykkään muistuttaa, ei ole pikatietä onneen, vaikka mainosmiehet siitä mielellään puhuvat. Ei ole pikakurssia, vaan on elämä ja sen valinnat. On jokainen aamu, jolloin voi valita, miten päivänsä kuluttaa.

Syyllisyys on kuitenkin vain tunne. Se ei tapa, satuta tai vahingoita. Vasta se, kuinka siihen reagoimme tai kuinka toimimme sen ohjaamina, aiheuttaa ongelmia.

Kun tuntuu, ette pärjää yksin ja haluat puhua, olen tässä.

KAUKAA TAI LÄHELTÄ, ETÄYHTEYDET OVAT KOVASSA KÄYTÖSSÄ.

Ota yhteyttä!

Lempeyttä ja valoa kaikille – elämä on tässä ja nyt!

Katja Kykkänen / Hyvänolon Omimo / fb ja  insta / katjakykkanen@gmail.com

Artikkeli Vieraskynä – Syyllinen? julkaistiin ensimmäisen kerran KasvuStoori.

Tunnetaitoja tarvitaan kaikkialla: niin Eduskunnassa, päiväkodissa, kouluissa, kotona kuin kaupassakin. Erityisesti nyt poikkeusolojen aikana tunnetaitojen merkitys korostuu: voimme kohdella itseämme ja toisiamme myötätuntoisesti myös vaikeina aikoina ja tukea toisiamme. Minkään asian kanssa ei tarvitse jäädä yksin, vaan vertaistukea löytyy.

Tunnetaitoja kaikille ry perustettiin virallisesti 2020 talvella, mutta yhdistyksen siemen oli itämässä jo kauan ennen sitä. Tuisku Tuntevainen, Tunnetaitoja kaikille ry:n puheenjohtaja pohti jo lapsena, että olisipa ihanaa jos ihmiset voisivat itkeä yhdessä ja tuntea turvassa mitä tuntevatkaan, sen sijaan että jokainen suree yksin omat surunsa ja hymyilee, vaikka sisällä olisi ahdistus. Olisipa mahdollista puhua rehellisesti, mitä kokee ja miltä tuntuu, ja osoittaa myötätuntoa toinen toisilleen. Tämä haave ja kaipuu oli elämässä monia vuosia, ennen kuin löytyi rohkeus tutkia omia tunteita syvällisesti mm. psykoterapian ja monien menetelmien avulla. Sen myötä Tuisku koki elämänsä mullistuneen: kun omia tunteita, tarpeita, toiveita ja rajoja oppi ilmaisemaan rakentavasti, ihmissuhteissa oli kevyempää ja helpompaa toimia ilman odotusten ja väärinkäsitysten painolasteja, ja yksinäisyyden kokeminen vähentyi kun sai jakaa aitoa läsnäoloa. Omia rajoja hahmottamalla voimavaroja alkoi olla enemmän, ja pohtimalla syvällisesti omia arvojaan ja taustaansa, kirkastui mitä elämältä oikeasti haluaa. Pysähtymisen oppiminen oli tärkeää: esimerkiksi kerran metsässä oleillessa ja sammalkivellä istuen hengitellessä ja laulellessa Tuisku tajusi, että tätä niin moni muukin Suomessa kaipaa: luontoa, pysähtymistä, yhteisöllisyyttä.. Tuiskulla syntyi syvä tahto viedä eteenpäin sitä hyvää, mitä itse oli saanut kokea.

Omien kokemustensa inspiroimana Tuisku ajatteli, että tunnetaidoista tarvitsisi olla opetusta ja tietoa laajemminkin nimenomaan aikuisille: moni aikuinen on lapsuudessaan jäänyt vaille näitä oppeja, ja tunnetaitoja todella voi vahvistaa vielä aikuisenakin. Miten aikuiset voisivat opettaa koulussa lapsille opetussuunnitelman mukaisesti tunnetaitoja, jos omatkin tunnetaidot monilla ovat jääneet vaillinaisiksi? Tuisku innostui tunnetaidoista syvästi, teki opinnäytetyönsä tunnetaitojen vahvistamisesta aikuisiällä ja alkoi kehittää menetelmiä ja yhteistyötä. Alkoi syntyä vapaaehtoistoimintaa teeman parissa, ja eräässä kokouksessa Lauri Knuuttila ehdotti, voisiko olla tunnetaitoyhdistys. Kun huomasimme, että tunnetaitoihin yksinomaan keskittynyttä yhdistystä ei Suomessa vielä ollut, innostuimme asiasta toden teolla ja päätimme perustaa sellaisen.

Yhdistyksen alkutaipaleelle on mahtunut monenlaisia käänteitä ja kasvunpaikkoja. Yhtäkkiä on tullut hurja määrä uutta opeteltavaa rahoitushakemuksista yhdistyksen byrokratiaan, nettisivujen tekemisestä johtamiseen, julkisuuden lieveilmiöistä siihen että sähköpostit ruuhkautuvat. Oman haasteensa on tuonut se, että toiminta on alkanut vapaaehtoisvoimin, joten rahoitusta ja palkkaa ei ole ensimmäisenä vuonna ollut. Yhdistys alkoi kasvaa nopeammin, kuin kukaan osasi odottaa, joten yhtäkkiä innostavia yhteydenottoja on tullut joka päivä. Tunnetaitoihin keskittyneen yhdistyksen alkutaipaleella on siis käyty läpi monenlaisia tunteita riittämättömyydestä pelkoon, riemuisasta innostuksesta syvään onnellisuuteen. Vaan mikäpä tunnetaitoyhdistys olisikaan sellainen, jossa myös yhdistyksen aktiivit eivät kasvaisi ihmisinä yhdistyksen kasvaessa? On ollut huikeaa huomata, miten laajasti eri alojen ammattilaiset ovat olleet kiinnostuneita Tunnetaitoja kaikille ry:stä, ja miten paljon on löytynyt apuvoimia ja vapaaehtoisia. Järjestimme maailman ensimmäisen Tunnetaitofestivaalin 28.9-4.10.2020 myös täysin vapaaehtoisvoimin, ja lukuisat yhteistyökumppanit halusivat antaa oman apunsa pienesti tai isommin. Tämä todella luo toivoa: miten niin monenlaiset ihmiset voivat tehdä yhteistyötä, kun on yhteisiä unelmia ja tavoitteita. Valtaosa niistä, joita olemme pyytäneet yhteistyöhön, ovat halunneet olla mukana: tunnetaidot todella ovat tärkeä koko yhteiskuntaa koskettava teema, ja sen tärkeyden huomaa myös tässä.

Eniten on auttanut yhdistyksen edistämisessä nämä taidot:
Avun ja tuen pyytäminen. On ensiarvoisen tärkeää, ettei yritä itse tehdä kaikkea, vaan pyytää neuvoa, apua ja tukea. Tämä on vaatinut myös avunpyytämiseen liittyvän häpeän työstämistä. Todellisuudessa moni ihminen haluaa olla hyödyksi, avuksi, olla mukana luoda jotain oikeasti tärkeää. Moni on ilahtunut, kun voi olla avuksi. Jos apua ei olisi pyydetty, koko yhdistys ei olisi olemassa. 
Stressin ja huolien purkaminen rakentavasti. On todella tärkeää, että saa purkaa myös sydäntään. Muutoin niin keho kuin mielikin alkaa voida huonosti. Stressiä voi tulla myös innostuksesta: kun esimerkiksi todella kiinnostavia yhteydenottoja ja puheluita tulee monta päivässä, se jo itsessään luo stressiä, vaikka aiheet olisivat miten kiinnostavia. Joten omien rajojen löytäminen on ollut tärkeää: kaikkea ei tarvitse tehdä tänään, vaan hyvät asiat voivat odottaa. Rakentavia tapoja purkaa stressiä on ollut esimerkiksi luova kirjoittaminen tajunnanvirtana, intuitiivinen laulaminen ja ääntely, kehon tärisemisen salliminen ja luonnossa hiljentyminen. Parhaat ideat syntyvät yleensä myös hiljaisuudessa tai yhdessä inspiroituen. Jos tulee tehtyä yli omien voimien, alkaa väsyä, ja väsyneenä ei myöskään jaksa innostua enää tai innostaa. Joten omasta hyvinvoinnista huolehtiminen ensisijaisesti on lopulta kaikkien eduksi.
Tuiskun matka traumaattisesta lapsuudesta ja nuoruudesta melkolailla onnelliseksi unelmiensa toteuttajaksi ja yhteiskunnalliseksi vaikuttajaksi on ollut pitkä ja monivaiheinen. Yksi merkittävä käänne matkalla on ollut Tuiskun kuolemanrajakokemus helmikuussa 2020 – sen jälkeen löytyi rohkeutta ja voimavaroja oikeasti edistää omia unelmia. Kun kuolemanpelko hävisi joksikin aikaa kokonaan, sen myötä myös muut pelot lievenivät ja oli helppoa esimerkiksi soittaa kenelle tahansa ja kysyä yhteistyöhön. Elämän rajallisuuden ymmärtäminen on myös motivoinut elämään tässä ja nyt, eikä ”sitten joskus”. Kuolemanrajakokemuksen jälkeen yhdistys lähtikin nopeaan kasvuun. Tuiskun tarinan lisäksi Tunnetaitoja kaikille ry:ssä on lukuisia muita mielenkiintoisia tarinoita erilaisilta ihmisiltä.

Tuiskua motivoi edistämään tunnetaitoja se, miten näkee konkreettisesti työnsä jäljen. Esimerkiksi kun Tuisku ohjasi ensimmäisiä itkupiirejään, eräs ihminen lopetti samantien muutaman tunnin turvallisen yhdessä itkemisen jälkeen tupakoinnin ja jonkin aikaa myöhemmin tuli raskaaksi, hän kertoi että turvallinen yhdessä itkeminen ensimmäistä kertaa elämässä oli myönteisesti elämää mullistanut kokemus. Selkouni- ja tietoisuustaitokurssilla eräs osallistujista kertoi, että sai rohkeutta ajatella laajemmin, ja haki työpaikkaa mitä ei muuten olisi edes uskaltanut hakea, ja sai unelmiensa työpaikan. Lohtulauluja kuunneltuaan eräs ihminen sanoi ”En ole koskaan aiemmin kokenut turvaa omassa kehossani, ensimmäistä kertaa tuntui että olen kehossani turvassa kun kuuntelin lauluasi”. Ei silti pelkästään palaute, mitä ihmisiltä saa ja inspiroituminen mitä näkee, vaan myös omat kokemukset kauniista kohtaamisista motivoivat eteenpäin. Se, miten hyvä olo tulee itsellekin aidoista, myötätuntoisista kohtaamisista. Tunnetaitotyössä itsekin saa olla ihminen kaikkine tunteineen, aitona itsenään. Esimerkiksi kun mokasin ja kerroin, että hävettää mutta tahdon silti antaa itselleni anteeksi, jotkut kurssin osallistujat sanoivat, että se oli inspiroivaa: mokat todella saa antaa itselleen anteeksi. On myös todella innostavaa löytää muita kiinnostavia ihmisiä, oppia toinen toisiltaan ja tehdä yhteistyötä. Mikään ei ole sen innostavampaa, kuin kukoistaa yhdessä ja inspiroida ihmisiä löytämään kutsumuksiaan ja toteuttamaan luovuuttaan, pysähtymään itsensä äärelle.

Tunnetaitoja kaikille ry:n tavoitteena on luoda toimintamalleja ja yhteiskunnallista muutosta, tarjota tietoa ja työkaluja tunteiden käsittelyyn ja luoda siltoja ja yhteistyötä. Tavoitteena on kyetä lahjoittamaan sademetsien suojeluun ja muuhun hyväntekeväisyyteen. Toivon majakkana siintää unelma siitä, että kasvaisimme joskus säätiöksi, mikä voi tukea monia muita hyvää luovia toimijoita, ja kansainvälistyisimme siten, että perustaisimme maailman ensimmäisen kansainvälisen tunnetaitojen yhdistymän – siten saisimme monien kansojen viisautta ja voimia yhdistettyä. Tavoitteena on luoda Tunnetaitoja kaikille ry:stä kukoistuttamo: työpaikka ja kasvupaikka monille, yhteisöllinen turvan tyyssija jossa on mahdollisuus oppia, luoda yhdessä, kasvaa ihmisinä ja kehittää uutta.

Nollaan itseni soittelemalla pianoa, laulelemalla ja ääntelemällä intuitiivisesti, kirjoittamalla tajunnanvirtaa ja tanssimalla, kävelemällä metsässä ja maalaamalla intuitiivisia maalauksia. Itkeminen, nauraminen ja koko kehon tärinä (TRE) ovat todella hyviä keinoja purkaa stressiä; tulee melkein uudestisyntynyt olo kun olen kunnolla päästellyt kaikki höyryt kehosta. Rosen-terapia ja muut keholliset hoidot ovat auttaneet minua myös paljon. Rakastan improvisaatiota: antautumista sille, että en tiedä eikä minun tarvitsekaan tietää; kuin heittäytyisin tietämättömyyden syliin rakkauteen. Joka kerta on helpottavaa huomata: hei olen vieläkin elossa. On ihanaa esimerkiksi sulkea silmät ja improvisoida julkisella pianolla, aistia ihmisten kulkevan ohi tai joidenkin pysähtyä ihmettelemään, mutta olla siinä kuin omassa kuplassaan, yhdessä ja yksin yhtäaikaa. Unohtaa se, että siinä olisi muka jotain noloa soitella ihan mitä sattuu, ja leikkiä ja olla vaan.

Tahtolauseeni: 
Saan elää, luoda ja rakastaa
Mitä muuta tarvitsisinkaan?

Tunnetaitojakaikille.fi

Artikkeli KasvuStoori – Tunnetaitoja kaikille ry julkaistiin ensimmäisen kerran KasvuStoori.

Aika, jota elämme on historian mittakaavassa katsottuna varsin tavallinen. Kun katsomme pitkää aikajännettä, ihmiskunta kohtaa tuon tuosta massiivisia haasteita. Kuitenkin meidän pienten ihmisten silmissä tämä hetki, jota elämme on ennekuulumatonta ja kamalaa, koska joudumme tämän kurimuksen kouriin itse. Menneet kamaluudet tai kulkutaudit on helpompaa ymmärtää, kuin ne, jotka joutuu kokemaan itse.

Tämä kaikki on inhimillistä. On luonnollista ja normaalia kokea ikäviä tunteita ja ahdistusta asioista, joiden alla tuntee voimattomuutta ja avuttomuutta. Ja sitähän me kaikki koemme. Tavalla tai toisella.

Kokemiseen ja sen voimakkuuteen vaikuttavat ihmisen historia, kokemukset ja sen mukana syntynyt resilienssi, eli kyky kohdata haasteita ja selviytyä niistä. Resilienssi on henkistä kapasiteettia hyödyntää omia voimia oman hyvinvoinnin ylläpitämiseksi. Se on erityisen merkityksellistä haastavissa tilanteissa ja aikoina, jolloin vanhat totutut, usein jopa hyvinkin haitalliset toimintamallit ottavat valan. Resilienssin avulla ihminen kykenee näkemään valoa myös haastavissa hetkissä, eivätkä ulkoa- tai sisältäpäin tulevat haasteet kaappaa koko mieltä valtaansa.

Kun ihmisen resilienssi on vahva, isotkaan kokemukset eivät heitä elämää pois radalta. Elämässä on tullut kokemuksia siitä, että minulla on mahdollisuuksia vaikuttaa elämääni. Tällaisesta kannattelevasta taustasta syntyy kokemus, joka tukee luottamusta tulevaan ja näinollen on helpompaa kriisinkin keskellä nähdä valoa edessäpäin.

Toisessa ääripäässä on ihminen, jonka resilienssi on heikko- elämältä on ehkä jossain vaiheessa pudonnut pohja, tai ainakin tärissyt vahvasti, tällöin luonnollisesti kriisin keskellä on vaikeampaa ajatella, että tällä kaikella on varmasti jokin aivan ihana ja lohdullinen tarkoitus ja tästäkin selvitään.

Geneettinen perinä, sairaudet, pelot, turvattomuus, väkivalta, haastavat ihmissuhteet ja epävarma talous, tällöin kokemus positiivisista tulevaisuuden näkymistä on helppo ymmärtää vähän sumuisemmaksi.

Resilienssi on kuitenkin ominaisuus, jota voi kuitenkin vahvistaa läpi koko elämän.

Oman itsen tunteminen on avainasemassa. Jokainen meistä on historiansa ja geneettisen perimän tulos, se on hyvä tiedostaa. On tärkeää tiedostaa tilanteet, joissa toimii omaa itseään vastaan, vanhalla selkärangasta tulevalla tavalla, tällöin voi alkaa tietoisesti toimimaan kohti niitä arvoja, jotka ovat oman elämän kannalta merkityksellisiä ja näin ollen vahvistaa omaa pystyvyydentunnetta sekä kokemusta omista vahvuuksista. Voi päättää valita toisin. Voi päättää ajatella toisin. Voi alkaa harjoitella uusia keinoja.

“Negative thoughts never give you positive life.”

Vuorovaikutuksella on vahva vaikutus resilienssin syntyyn, luomme käsitystä itsestämme ja toimiva vuorovaikutus vahvistaa resilienssiä. Kuitenkin myös hankaluuksissa piilee suuri lahja, niiden ratkaiseminen ja selvittäminen ovat olennaisessa osassa resilienssin kehittymisen kohdalla. Kokemus, että `voin vaikuttaa elämääni`, `kaikesta selvitään` ja `ei ole mitään hätää` vahvistavat kyvykkyyden tunnetta. Maailma ei vain kävele ylitseni, voin vaikuttaa siihen. Ja tätä kokemusta voi harjoitella läpi elämän.

MINÄ VOIN VAIKUTTAA ELÄMÄÄNI! Mikä ilosanoma.

Pikakeinoja tai taikatemppuja resilienssin kasvattaminen ei kuitenkaan ole. Jokainen tarvitsee aikaa itselle ja keinoja, joilla auttaa kun tuska iskee.

TEHTÄVÄ

• Pysähdy.
• Istu tukevasti alas.
• Laita jalat tukevasti lattialle leveään haaraan.
• Nojaa käsillä polviin.
• Hengitä syvään sisään nenän kautta.
• Puhalla ulos supistamalla huulet, kuin hengittäisit pillin kautta ulos.
• Jatka niin kauan, että tunnet rauhoittuneesi

Tästä alkaa itsensä rauhoittamisen opettelu. Lisäksi voit kertoa hiljaa mielessäsi, ei ole mitään hätää, kaikki järjestyy!

Turva

Jokainen kokee turvaa ja turvattomuutta omalla tavallaan. Yksi alkaa hallitsemaan kaikkea ja kaikkia. Pitää lankoja käsissään kaikin voimin, estää häiritseviä asioita, tapahtumia, hallitsee, kontrolloi ja määräilee. Toinen välttelee kaikkea ja kaikkia, näkee uhkia joka puolella ja uskoo siihen, että tauti tarttuu mistä vain. Hän välttelee ihmisiä, paikkoja, pelkää ihmisten lisäksi pintoja ja jopa ilmaa, sekin voi kuljettaa paholaisen minuun. Kolmas heittäytyy vihaiseksi, minuun ei tauti tartu, en tarvitse suojia, en turvavälejä ja jos tarttuukin, ihan sama. Kyllä minä sen taltutan. Viis muista.

Kaikki tavat kielivät kuitenkin tavallaan pelosta ja turvallisuuden tunteen luomisen illuusiosta. Kun minä voin hallita, mikään ei yllätä ja olen itse valinnut sen mikä minua kohtaa.

Itse luotu hallinnan tunne kuitenkin kuormittaa ja rasittaa, ahdistaa ihmistä yhä enemmän nurkkaan, sillä todellisuudessa elämää ei voi hallita. Elämää voi seurata sivusta ja elämää voi tietyin osin ohjailla, mutta lopullinen vastuu on jonkun muun kuin meidän käsissämme. Voimme tehdä valintoja, joka päivä, mutta emme voi hallita.

”Rohkeus on turvautumista ihmeeseen, joka sisälläsi asuu. Olet enemmän kuin aavistat.” – Tommy Hellsten

Myötätunto ja läsnäolo

Onko tämä kaikki, mitä koen totta, vaiko vain heijastuma kipeistä tunteista, joita olen kantanut sisälläni koko elämäni?

Turvattomuus, jännitysoireet ja kontrollointi, pinnallinen hengitys ovat oireita siitä, ettemme koe olevamme turvassa. Elämä on jättänyt meidät vaille turvallista kannattelua, tukea, syliä, kokemusta siitä, että kaikki järjestyy.

Turvaa voidaan hakea monin tavoin, mutta ainoa tapa, jolla voimme todella saavuttaa sen, on rakkaus ja myötätunto. Ainoa tapa, jolla voimme kokea yhteyttä itseemme ja elämään, on sallia se. Sallia, että ahdistaa, sallia, ettei ole mitään mikä on varmaa ja sallia myös se, että jännittää ja pelottaa. Kuitenkin itsensä salliminen ihmiselle, joka on aina kuullut olevansa tiellä, huono, kelvoton, häiriöksi tai muuten vääränlainen, on vaikeaa.

Henkistä joustavuutta itsensä ja tunteiden sallimiseen lisää läsnäolo. Läsnäolo on kykyä olla lähtemättä mukaan kriisitunteiden virtaan. Mielentaitojen harjoittelu on tässä ensisijalla. 

Rauhoittava oleminen itsen kanssa on kykyä olla läsnä ja vastaanottaa haasteet rauhassa niitä katsellen, virtaan suinpäin heittäytymättä. Ymmärrys kehon reaktioista, ajatuksista ja tunteista, sekä niiden vaikutuksesta toimintaamme ovat ensisijalla hyvinvoinnin ylläpitämisessä.

Myötätunto auttaa vaikeuksien keskellä. Ei ole yhdentekevää miten puhuu oman päänsä sisällä. Syyllisen etsiminen vie voimia kun taas myötätunto, lempeys ja ymmärrys tuovat niitä.

TEHTÄVÄ

• Vie kädet sydämellesi.
• Sulje silmät.
• Hengitä nenän kautta sisään ja suun kautta ulos muutaman kerran.
• Kiinnitä huomio pitkään uloshengitykseen.
• Jatka omaa luonnollista hengitystä.
• Toista: ”Toivon itselleni kaikkea hyvää. Toivon itselleni rauhaa, turvaa ja rakkautta.”
• Jatka niin kauan, kunnes tunnet mielesi rauhoittuneen.

Onneksi kuitenkin on mahdollista harjoitella itsensä sietämistä, hyväksyntää ja havaitsemista. Kannatelluksi tulon kokemuksia voi saada myös aikuisena. Voi oppia luottamaan, että elämä kantaa ja oppia pikkuhiljaa rauhassa, ikään kuin oppia uudestaan herkistymään elämälle.

”Voimattomuus on syvällä meidän olemuksessamme ja se määrittää ihmistä syvemmin ja tarkemmin kuin hänen vahvuutensa.” -Tommy Hellsten

Turvattomuus on tunne, joka auttaa hakemaan turvaa. Turvattomuus auttaa ymmärtämään, ettemme selviä yksin. Tarvitsemme toista. Tarvitsemme toista jakamaan tuskaa, rakkautta, iloa ja surua. Niin ihminen tavoittelee kokonaisuutta, kokemusta, että on elossa, olemassa. Yhteyttä toiseen.

Kuitenkin, kun kannatelluksi tulon kokemus on jäänyt saavuttamatta, on vaikea uskoa edes siihen, että ansaitsisi harjoitella sitä. Ikään kuin joku ansaitsisi onnen, mutta minä en. Arvokkuuden ajatuskin voi olla niin vieras, ettei sitä tohdi edes tavoitella. Kuitenkin harjoittelu kannattaa, ja mitä matalampi on kynnys ja pienempi askel sitä varmemmin tuloksia voi syntyä.

Hyvä tapa harjoitella itsestä huolehtimista, on aloittaa suunnittelemalla itselle ensiapulaukku.

TEHTÄVÄ

Valitse jokin hyvä päivä, päivä, jolloin olo on mahdollisimman tasainen tai jopa positiivinen. Sillä usko tai älä, suru, turvattomuus, ahdistus tai masennuskaan ei ole 100% olotila, aina löytyy kirkkaampi hetki. Mikään tunne ei kestä loputtomiin. Itseasiassa tunteen luonne, on olla liikkuva, muuttuva ja vellova. Tunne ei pysy paikallaan, ellet omilla ajatuksillasi pidä siitä kiinni tai kaikin voimin pyri pääsemään siitä eroon. Tunne väistyy, palaa ja liikkuu. Mikään ei ole ikuista.

Ensiapulaukun kasaamiseen siis.

• Varaa itsellesi kynä ja paperia.
• Kirjaa ylös ihania asioita, joista nautit.
• Listaa asioita, tekemisiä, kokemuksia, ihmisiä, ruokia, leffoja ym… mistä saat iloa.
• Kirjaa nämä itsellesi sadepäivän listaksi.
• Tee listasta kaunis ja selkeä ja säilytä se niin näkyvällä paikalla, että myös vaikeana hetkenä se osuu silmiin.

Ja aina, kun jatkossa huono päivä koittaa, ota listasi esiin, valitse jokin mieltä helpottava tekeminen tai soita jollekin. Näin näet, kuinka valtavan paljon elämässäsi on hyviä asioita, kuinka paljosta nautit ja millaisia ihmisiä, asioita ja juttuja sinulla elämässäsi todellisuudessa on. Asioita, jotka välillä vain painuvat sumuverhon taa.

Ja lisää listaan vielä kohta, mitä teet kun koet turvattomuutta.

Voisitko:

• Pyytää apua ystävältä.
• Soittaa rakkaalle.
• Silittää koiraasi.
• Tehdä hengitysharjoitusta, joka on blogin alussa kerrottu.
• Pyytää puolisoa halaamaan.
• Silittää itseäsi ja sanoa: Ei ole mitään hätää, tämäkin hetki menee ohi!
• Jotain muuta.

Hetki jota elämme vaatii uudenlaista katsontakulmaa. Emme tiedä kauan tätä kestää, emme tiedä mitä tuleva tuo, emmekä sitä kuinka meidän jokaisen käy. Voimme käyttää aikamme kiukkuun ja pelkoon, myötätuntoon ja läsnäoloon, hyväksyä kaikenlaiset tunteet  – ihmetellä itseämme, tapaamme reagoida, toisia, heidän tapaansa ja todeta, että jokaisella meillä on historia, joka peilaa käytöstämme. Ymmärtää, että jokainen pyrkii kuitenkin vain omalla tavallaan luomaan elämästään hallittavan.

Vain omaan käytökseen voi vaikuttaa. Hallitsetko liikaa, voisitko hellittää vähän vai elätkö liian huolettomasti, voisitko tehdä jotain, joka turvaisi itseäsi ja muita vähän enemmän?    

” Älä ole hyvä pelkästään muille, ole sitä myös itsellesi.”

Kun haluat ihmisen ihmettelemään kanssasi, ota yhteys ja varaa oma aikasi. <3

Muistathan, että välimatka ei ole este: Otan vastaan myös puhelimitse!

Valoa syksyyn, nähdään ja kuullaan! Katja

Katja Kykkänen

opettaja, yksityisyrittäjä, kouluttaja, ratkaisukeskeinen tunneterapeutti, hengitysohjaaja, skeemaohjaaja, NLP Practitioner, laaja-alainen elämäntaidonopettaja, joogaohjaaja, fokusointiopiskelija

facebook.com/hyvanolonomimo

instagram.com/hyvanolonomimo

p. 050 57 28 110 / hyvanolonomimo@gmail.com

Artikkeli Vieraskynä – Nurkkaan ajettu? julkaistiin ensimmäisen kerran KasvuStoori.

Jokaisella meistä on oma kuvakieli, vaikka emme asiaa olisi koskaan tulleet ajatelleeksi. Meillä kaikilla on mielikuvia, muistikuvia, haavekuvia, minäkuvamme, maailmankuvamme… Ei ole sattumaa, että näissä sanoissa on kaikissa ”kuva” mukana. Esimerkiksi, mitä voimakkaampi tunnelataus johonkin muistoon liittyy, sitä selkeämmin se jää juurikin kuvana mieleemme.

Mikä on kuva?

Mutta mikä oikeastaan on kuva? Sille ei ole vieläkään keksitty täsmällistä määritelmää. Voidaan ainakin sanoa, että kysymys on jostain viivoista ja muodoista ja värikokemuksista jossain tilassa. Tuo tila voi olla raameissa taulussa tai mielikuva tilallisuudesta, jostain ulottuvuudesta. Mikä olisi sinusta hyvä kuvan määritelmä?

Olemme tottuneet selaamaan kuvavirtaa Instassa, kameran muistikortilla ja albumeissa, mutta emme ole tottuneita käyttämään kuvaa oman hyvinvointimme palvelijana.

Kuvan käyttö hyvinvoinnin palvelijana

Kaikkea ei voida sanoa sanoin. Kaikkeen ei voi löytää verbaalista ratkaisua. Kuva osuu suoraan tunteisiin. Koska kuva koskettaa suoraan tunteitamme, kuvan avulla voimme myös vaikuttaa tunteisiimme.

Kuvaa ja ihmiselle luontaista kuvallisuutta voidaan käyttää esimerkiksi:

• tavoitteiden saavuttamiseen
• tavoitteiden asettamiseen
• itsetutkiskeluun
• tunteiden tunnistamiseen
• positiivisten tunteiden vahvistamiseen
• irti päästämiseen
• eteenpäin pääsemiseen
• muistin apuna
• haaveilukyvyn vahvistajana
• luovuuden lisäämiseen
• mielikuvituksen väylänä

Tutkimuksissa on todettu, että jo pelkästään tunteen ilmaiseminen kuvallisesti auttaa, vaikkei sitä sen jälkeen pystyisi sanallisesti analysoimaan. Auttava vaikutus jatkuu yhä esimerkiksi puolen vuoden jälkeen, se ei haihdu ilmaan hetkellisenä ahaa-elämyksenä.

Mitä suunnitelmallisemmin ja säännöllisemmin antaa tilaa omalle kuvakielelleen, sitä tehokkaammin sen avulla voi lisätä hyvinvointiaan. Ja toisaalta tutkimusten mukaan jo aivan pienelläkin luovalla teolla on positiivinen vaikutus seuraavan päivän mielentilaan.

Pieni kuvallinen onnellistumistehtävä

Ennen tehtävänantoa pohdin hetken sitä, mitä oikeastaan on onnellisuus? Se ei ole täydellisyyttä. Aristoteleen mukaan onnellisuus on pyrkimystä kohti onnellisempaa ja ”hyveellisempää” elämää. Demokritos katsoi puolestaan, että onnellisuus on tyytyväisyyttä siihen mitä on. Freudin mukaan ihmisen onnellistaa työ- ja rakkauselämän sujuminen. Pohdin, että onnellisuutta lisää ainakin se, että meidän erilaisiin tarpeisiimme vastataan.

Riippumatta siitä, mikä on sinun onnellisuuskäsityksesi, toivon seuraavan pienen kuvallisen tehtävän onnellistavan sinua.

Ota käteesi kynä ja paperia tai jokin muu kuvallisen ilmaisun väline. Voit käyttää sellaisia välineitä, joita sinulla sattuu siinä olemaan. Jos sinulla on värikyniä tai maaleja ja haluat käyttää niitä, käytä. Jos haluat toteuttaa kuvan vaikka älypuhelimesi sovelluksella tai kameralla kuvaamalla, tee niin.

Aseta kätesi aloituskohtaan ja sulje silmäsi. Mieti mitä kaipaat juuri nyt. Älä yritä analysoida. Sinun tulee vain keskittyä miettimään sitä tunnetta mikä nousee. Mitä kaipaat? Anna käden alkaa tehdä alustalle muotoja, pidä yhä silmät suljettuina. Sitten kun se tuntuu sinusta hyvältä, avaa silmäsi. Mitä näet? Tekeekö mielesi jatkaa kuvaa jotenkin, nyt silmät auki? Viimeistele kuva halutessasi.

Tekemästäsi kuvasta on nyt tullut merkki tarpeellesi. Kuva voi olla millainen vain. Pääasia on, että keskityit tarpeeseesi kun teit sitä, näin kuvasta tuli tarpeellesi merkki.

Kun toteutamme kuvallisuuttamme tällä tavalla tavoitteellisesti on meidän paljon helpompi päästä eteenpäin onnellisuuteen pyrkivällä tiellä. Kun tarve on saanut merkin, tähän merkkiin voidaan palata.

Tiedämme, että tavoitteisiin pääseminen on helpompaa kun tavoite on tunnistettu ja se pidetään mielessä. Nyt olet tunnistanut tarpeen, vaikka et vielä löytäisikään sille sanoja.

Katso kuvaa aina välillä. Kun katsot sitä, sekunnin murto-osassa aivosi muistavat tavoitteen ja alat tunnistaa väyliä tarpeellesi.

Jos teet aina välillä arjessa jotain luovaa kuvallista, alat pikku hiljaa huomaamaan esimerkiksi värien merkityksiä itsellesi ja voit käyttää kuvia enemmän ja enemmän hyvinvointisi palvelijoina.

Toivotan sinulle hyviä hetkiä kuvallisuuteesi tutustumisen parissa!

LISÄTIETOA

Kiinnostuitko kuvallisuutesi valjastamisesta hyvinvointisi palvelijaksi? Yksi tapa toteuttaa tätä on osallistua Rento kuva -verkkokurssille. Kurssilla voimme myös verkkotapaamisissa yhdessä tutkia videotehtävien pohjalta syntyneitä kuvia ja niiden merkityksiä. Lue lisää täältä: https://oivallamme.fi/rento-kuva-verkkokurssi-ja-yhteiso/

Johanna Wahlbeck Oy:n Facebook-sivulla on nyt käynnissä 17.9. klo 17 saakka arvonta, missä voit voittaa kuukauden Rento kuva -verkkokurssin, tässä linkki arvonnan postaukseen, osallistu kommentoimalla: https://www.facebook.com/johannawahlbeckoy/posts/2697869320475964

Johannasta voit lukea lisää hänen yrityksensä nettisivuilla Oivallamme.fi

Voit myös lähestyä Johannaa puhelimitse 040 410 1270 tai sähköpostitse johanna@oivallamme.fi

Artikkeli Vieraskynä – Miten jokainen voi onnellistua kuvien avulla julkaistiin ensimmäisen kerran KasvuStoori.

Maailma näyttää meille nyt voimaansa, ihmisen ajatus itsestään ylivoimaisena sanelijana ja määrääjänä, lankojen käsissä pitelijänä kyseenalaistetaan nyt suurella voimalla. Tämän ääreen on arvokasta seisahtua niin yksilö- kuin yleisemmällä, ihmisyyttä syleilevällä tasolla.

On aika pysähtyä. Kun ihminen ei tee sitä vapaasti valiten, vaan vihjeistä ja vinkeistä huolimatta painaa pää kolmantena jalkana eteenpäin, mikrotasolla ihminen sairastuu, makrotasolla yhteiskunta, ihmisyys kärsii.

Olemme ison äärellä. Minun piti vieraskynään kirjoittaa yrittäjän jaksamisesta, nyt jaksamista kaipaa ihan jokainen.

”Kun emme voi vaikutta siihen, mitä ympärillämme tapahtuu, voimme vaikuttaa, kuinka itse suhtaudumme siihen. Aina voimme ainakin hengittää.”

Pelko väistyy kun ei kiellä sen olemassaoloa vaan hyväksyy, että on luvallista pelätä, tutkii sitä ja ajattelee, että pelätäkin voi rauhassa hengitellen.

Tiukan paikan tullen, on tärkeää hakea apua, puhua ja tulla kuulluksi. Kun tunteet ottavat vallan, ne voi yrittää hyväksyä, mutta niiden vietäväksi ei tarvitse antautua. Voi rauhassa katsoa niitä matkan päästä ja todeta, ahaa tällainen tunne. Tällaista minä koen nyt.

Ylilyönnit, ääripäät, hysterisointi ja mitätöinti tulevat näkyviin, kun on vaikea kohdata vahvoja tunteita, haasteita, joille ei voi tehdä mitään. Kun uhka kasvaa liian suureksi, otamme ne äärikeinot käyttöön, jotka meille ovat mahdollisia.

Kuitenkin aina voi tehdä myös muuta. Aina voi pysähtyä, rauhoittua ja hengittää.

Jos on vaikea löytää rauhaa itsestään, apua siihen voi hakea ammattilaiselta tai tukeutua turvalliseen perheenjäseneen, jos sellainen on saatavilla. Rauha ja turva löytyy vaikeassa hetkessä toisesta, jos omat keinot ovat vasta kehittymässä. Minä olen puhelimen päässä, ajan voit tarvittaessa varata vaikka jo tänään: katja@omimo.fi.

Negatiivisen vinouman ansiosta linkitymme helposti negatiiviseen puheeseen, asioiden vatvomiseen, ikäviin asioihin, toisten tunteisiin. Ne eivät kuitenkaan vie meitä eteenpäin, vaan jumittavat entisestään, kasvavat suuremmiksi mitä enemmän niitä päässämme pyörittelemme ja aiheuttavat aina vaan kipeämmän ja pahemman olon.

Kun keskityt asioihin, jotka ovat hyvin, olosi kohentuu nopeasti. Asioiden ei tarvitse olla suuria, mutta ne kasvavat, mitä enemmän niihin kiinnittää huomiotaan.

Lista on loputon: minulla on koti, ruokaa kaapissa, rakas lapsi kainalossa, puhtaat vaatteet, läheiset ystävät, lämmin kylpy, auringon paiste, lempeät kävelylenkit, lakatut varpaankynnet, ihana romaani, kiireetöntä aikaa, ymmärrän tilanteen väliaikaisuuden, kynttilän liekki, uudet mahdollisuudet unelmoida tulevaa. Millä kaikella voitkaan jatkaa listaa.

Vinkki:

1. Ota perheen kanssa illalla aikaa vaikka iltapalan ääressä.
2. Kertokaa jokainen vuorotellen 3 asiaa, joista olette kiitollisia kuluneessa päivässä.
3. Huomatkaa, miten paljon hyvää elämäänne sisältyy vaikeinakin hetkinä.

Nyt kun elämämme on risteyskohdassa, oma osuutemme ajatustemme haastamiseen kasvaa. Voimme ottaa kopin annetusta ajasta ja kääntää kelkkaa, tutkia, kuka minä olen?

Millaisia ajatuksia olen tottunut ajattelemaan? Miksi ajattelen, kuten ajattelen? Mitä minä haluan olla, miten ajatella?

Olenko tyytyväinen päivittäisiin ajatuksiini, elämääni? Tukevatko ajatukseni hyvinvointiani vai murentavatko sitä? Mihin voin vaikuttaa, mitä voisin tehdä toisin?

Tarkkaile ajatuksiasi. Luot ajatuksillasi elämääsi, se mihin uskot tulee todeksi.

Yli 90 % päivittäisistä ajatuksista on samoja kuin edellisenä päivänä ja sitä edellisenä jne. Suuri osa niistä negatiivisia, pelkoon perustuvia. Muista että et ole erillinen olento muista, et ole yksin, näe toisessa itsesi.  Ota vastuu ja mieti, mitä juuri sinä voit tehdä nyt.

Omia ajatuksia kannattaa haastaa, kaikkeen, mitä päässä liikkuu ei kannata uskoa.

Toimi näin, kun ahdistus ja pelko yllättävät, huomaat haastavan, vaikean, sinnikkään tai ajatuksen päässäsi.

1. Huomaa se.
2. Kuuntele ja ihmettele, älä yritä väkisin päästä siitä eroon.
3. Kysy itseltäsi: Voinko ehdottomasti tietää, että tämä ajatukseni on totta?
4. Huomaan että ajattelen näin, mutta onko se aina, ehdottomasti ja 100%:sti totta?
5. Mitä minulle tapahtuu, kun uskon tähän ajatukseen? Saanko siitä lisää kaipaamaani rauhaa vai lisääkö ajatus stressiä elämääni?
6. Mitä en kykene tekemään/ välttelen tai väistän, kun ajattelen näin?
7. Kuinka voisin ajatella myötätuntoisemmin? Mitä sanoisin esimerkiksi pienelle lapselle samassa tilanteessa? Esim. ”On ihan normaalia tuntea pelkoa, mutta nyt ei ole mitään hätää, kaikki järjestyy. Ruokaa riittää ja selviämme tästä yhdessä. Minä tuen sinua! Ei ole mitään hätää.”
8. Samalla toistaessasi tätä, silitä kädellä rintaasi ja rauhoittele itseäsi, kuin rauhoittaisit pientä hätääntynyttä lastasi.
9. Muista hengittää koko ajan. Se on tärkeää, sillä ahdistuksen ottaessa vallan hengitys helposti jumittuu, katkeaa tai muuttuu pinnalliseksi.
10. Hyväksy oma olosi, hengityksesi ja tunteesi. Ne ovat kaikki normaaleja tunteita, jokainen ihminen kokee niitä. Et ole yksin.

Kun kohtaat vaikeat tunteesi myötätuntoisesti ja lempeästi, ne tulevat nähdyiksi ja saavat tilaa olla. Siellä missä on vastustusta, on kärsimystä, sanoo buddhalainen ajatus.

Kun hyväksymme asiat, joille emme voi mitään, teemme vain voitavamme, vastustus ei vie voimaamme ja saamme mahdollisuuden keskittyä toimimaan niiden asioiden piirissä, jotka ovat meille mahdollisia.

Kun opimme hallitsemaan omaa mieltämme, annamme lahjan tuleville sukupolville myös pysähtyä oikean ja aidon ääreen. Sen ääreen, mikä on oikeasti merkityksellistä.

”Usein paljon tekeminen ei takaa enemmän tuloksia. Kun teemme vähemmän, näemme enemmän, kun näemme enemmän reagoimme vähemmän, kun reagoimme vähemmän ehdimme rakastaa enemmän. ”

Valoa ja voimaa, pysähdy olemisen ääreen. Kaikki järjestyy hyvin, maailma hakee tasapainoa, tällä kertaa näin.

Katja Kykkänen, Hyvänolon Omimo

www.omimo.fi ja instassa ja facessa hyvänolonomimo.

Artikkeli Vieraskynä – Voimaantuminen ja voimavarojen löytäminen on tarpeen julkaistiin ensimmäisen kerran KasvuStoori.

Tähän blogiin kokosin neuvoja kirjan teemoista. Kirjassa nämä kulkevat otsikolla Tämän neuvon antaisin mentorina ja ovat kiteytyksiä lukujen aihepiiristä.

Vaikka tässä puhutaan naisista, niin asiat ovat yleispäteviä. Johtaminen on ennen kaikkea kykyä viedä asioita eteenpäin rakentavalla tavalla. Samoin uralla eteneminen vaatii omaa halua ja rohkeutta.

Ratkaisevat valinnat – Johtajanaisten neuvoja

Elämän ja uran ratkaisevat valinnat ovat tietoisia päätöksiä tehdä toisin. Joskus sattumalla on osuutta asiaan. Menestyksen työelämässä ratkaisevat määrätietoisuus, periksiantamattomuus sekä kyky nousta vaikeista tilanteista.

• Valitse ja järjestä. Valitse mitä haluat saavuttaa. Mieti, mikä on tärkein päämäärä. Valitse sen jälkeen pienempiä sitä tukevia tavoitteita. Laadi asioiden tärkeysjärjestys ja pidä siitä kiinni.

• Visualisoi onnistuminen. Näe itsesi siinä, missä haluat olla. Visualisointi on hyvä tapa suunnata ajatteluaan kohti tavoitteita. Ajattele myönteisesti. Hienot visiot eivät toteudu, jos romutat ne kyseenalaistamalla omat juttusi.

• Kehitä tahdonvoimaasi. Keskity siihen mitä teet. Sulje häiritsevät laitteet ja opettele hiljentämään myös möykkäävät ajatuksesi. Harjoita läsnäolon taitoa.

• Hae vaativia tehtäviä. Jos tehtävä kiinnostaa, hae sitä, vaikka et täytä kaikkia kriteerejä. Jos et saa haluamaasi, niin ainakin yritit. Ota opiksi ja hae seuraavaa tehtävää.

• Uskalla olla vähän hullu. Ajattele isosti, rakenna polku ja katso miten pitkälle pääset. Innostuvia ja inspiroivia tyyppejä ei ole koskaan liikaa.

Vaikeat päätökset

Vaikeat päätökset ovat osa johtamista – ja kaikkea muutakin elämää. Usein järki ja tunteet vetävät vastakkaisiin suuntiin. Sydämeen sattuu, mutta päätös on tehtävä. Kyky tehdä päätöksiä on työelämässä ratkaiseva taito.

• Tee päätökset rauhassa mutta tee ne. Uskalla päättää. Luota päätöksiisi ja ota niistä vastuu. Epäröivä ja jahkaileva esimies tekee hallaa koko yritykselle. Rohkeus tehdä päätöksiä myös palkitsee.

• Ota aikaa monimutkaisille asioille. Keskustele luottoihmistesi kanssa. Hae ulkopuolinen mielipide. Mieti eri vaihtoehtoja ja skenaarioita useasta näkökulmasta. Anna ajatuksille aikaa asettua päässäsi.

• Perustele päätökset. Perustele päätökset aina mahdollisimman hyvin, niin että ne ymmärretään, vaikka niitä ei aina hyväksytä.

• Ole aidosti läsnä. Näytä, että ymmärrät ihmisten tunteita, vaikka joudut tekemään kovia päätöksiä. Tarjoa apuasi ja ole empaattinen.

Ajattelu ja tunteet

Jatkuva kiire, liian lyhyet yöunet, tiukat vaatimukset, kokous kokouksen perään, pinna kireällä ja verensokeri alhaalla. Miten pitää tämän kaiken keskellä ajatukset kirkkaina ja säilyttää fokus?

• Tunnista tilanteet, jotka ärsyttävät sinua. Opettele tunnistamaan tilanteet, joissa provosoidut helposti. Mieti, miten voit opetella pysäyttämään tunnereaktion.

• Ymmärrä ajatusten voima. Älä kuuntele tai usko kaikkea mitä mieli selittää. Aivot ovat tarinankertoja. Tunnista mitä ajattelet, pysähdy ja mieti haluatko jatkaa sillä radalla. Ajatukset ovat kuin junia. Niistä voi hypätä pois, jos ei pidä suunnasta, jonne ne ovat menossa.

• Hyväksy epämukavat tunteet. Anna tunteiden nousta ja hyväksy ne. Tunteiden hyväksyminen rauhoittaa nopeammin kuin tukahduttaminen. Mieli usein ohjaa pois epämukavista tunteista, vaikka juuri sinne pitäisi mennä ja miettiä, mistä tässä on kyse

• Hallitse elekielesi. Tunteet tarttuvat ja leviävät helposti. Ajattelusi näkyy alitajuisesti elekielessäsi. Jos ajattelet edessäsi olevasta ihmisestä ilkeästi, se näkyy sinusta, vaikka yrittäisit sitä peittää.

Ura ja perhe

Perheen ja uran yhdistäminen on välillä vaikea rasti. Jaksanko? Pystynkö? Haluanko? Tarjoutunut mahdollisuus voi olla ainutlaatuinen ja kiehtova, mutta tuoko se mukanaan jatkuvaa säätämistä ja stressiä. Naiset kuitenkin huolehtivat edelleen enemmän perheestä ja lapsista.

Kaikkien ei tarvitse haluta vaativia esimiestehtäviä, mutta on hyvä pohtia kieltäytyykö tilaisuuksista pelkojen ja liiallisen itsekriittisyyden vuoksi.

• Näe mahdollisuudet. Kun edessä on kiinnostava haaste tai pyydetään esimiestehtäviin, mieti ensin mahdollisuuksia. Alun esteet on helpompi voittaa, jos näkee mitä hyvää uusi työ voi tuoda.

• Ole rohkea. Tartu tilaisuuksiin ja mene epämukavuusalueelle. Haasta itsesi ja näe potentiaalisi. Jos ei heti nappaa, niin olet valmiimpi seuraavaan tilaisuuteen.

• Älä jää odottamaan että olet valmis. Kokemus ja taidot tulevat tekemällä. Päämäärään voi päätyä myös mutkan kautta. Käytä kaikkea kokemaasi hyväksesi. Osaat todennäköisesti paljon enemmän kuin luulet.

• Uskalla kehua itseäsi. Sano reilusti mitä osaat ja usko siihen. On turha kainostella. Ota vastuu omasta urastasi ja uskalla edetä. Irrottaudu vanhoista kaavoista ja kokeile uutta.

• Neuvottele. Kaikkea ei voi saada yhtä aikaa, mutta aina voi neuvotella. Kysy miten työaika joustaa, jos perhe-elämä tai muu vaatii aikaa. Hyväksy myös, että jostain pitää tinkiä.

• Ole itsellesi armollinen. Täydellisyyden tavoittelu on turhaa. Mieti myös, miten ja mistä itse puhut. Sanoilla on valtava voima. Arvosta itseäsi ja muita ja näytä se.

• Opettele esiintymistä. Ota haltuun rennon vakuuttava ja itsevarma tapa puhua ja viestiä. Käytä ääntä, ota tilaa, istu eturiviin.

Ennen kaikkea uskalla olla hyvä ja anna itsesi loistaa. Arvosta itseäsi ja usko, että olet ansainnut vain ja ainoastaan hyvää.

Presidentti Tarja Halosta mukaellen: Kutsuu ne sua sitten bossladyksi, myyjätytöksi tai vanhaksi lehmäksi, sen kun teet mitä haluat.

Käyn puhumassa, teen koulutuksia ja henkilökohtaisia valmennuksia. Johtaminen, esimiestyö, uravalmennus, vuorovaikutustaidot ja viestintä ovat erityisalaani. Lisätietoja minusta löytyy www.kuistiala.com

Ota yhteyttä anu@kuistiala.com ja sovi tapaaminen!

Johtajanaiset-kirjaa saa kirjakaupoista ja mm. Alma Talentin verkkokaupasta. Linkki kauppaan https://shop.almatalent.fi/

Anu Kuistiala

Puhuja, tietokirjailija, valmentaja, johtajanainen

Artikkeli Vieraskynä – Johtajanaisen kootut neuvot julkaistiin ensimmäisen kerran KasvuStoori.

On todettu, että masennus alkaa helpottaa, kun ihminen oppii tunnistamaan ja hyväksymään itsessään erilaisia epämiellyttäviä tunteita. Ahdistus vähenee, kun tunteitaan oppii säätelemään. Kun tunteita oppii käsittelemään, voi parantaa omia ihmissuhteitaan ja edistää omaa fyysistä ja psyykkistä hyvinvointia.

Monilla suhde tunteisiin on katkennut ja tästä voi seurata elämään tyhjyyttä, suorituskeskeisyyttä, mekaanista järjen tasolla elämistä, masennusta ja ahdistusta. Jos omia tunteita pelkää, voi altistua myös monille riippuvuuksille (esim. alkoholi tai pelaaminen), joiden avulla pyritään pitämään epämiellyttävät tunteet loitolla.

Kaikki tunteet kuuluvat elämään ja kaikki tunteet ovat rikkaan ja inhimillisen elämän eri sävyjä. Mitä syvemmin tuntee surun, vihan, syyllisyyden ja häpeän, sitä syvemmin tuntee myös ilon, kiitollisuuden ja onnellisuuden. Kun sallii itsellesi kaikki tunteet, voi hyväksyä itsensä sellaisena kuin on. Tunteet tarjoavat meille tärkeää tietoa, joka auttaa tekemään päätöksia ja toimimaan tehokkaasti.

Tunteiden validointi – yksi tärkeimmistä tunnetaidoista

Tunteen validointi on sen todeksi ottamista. Sekä itseä että toista voi validoida. Omat tunteet ja toisen tunteet nähdään ymmärrettävinä ja loogisina. Minusta tämä on yksi tärkeimpiä vuorovaikutustaitoja.

Validointi on hyvä työkalu, kun ollaan tekemissä jonkun toisen tunnekuohun kanssa. Validointi auttaa lähentymään sen sijaan, että erkaannuttaisiin vielä lisää. Moni lähtee ottamaan nokkapokkaa toisen kanssa tai vähättelemään toisen tunnetta.

Sen sijaan, että sanoo toiselle: ”mikä ihme tässä nyt oikein sinua suututtaa”, voi sanoa, että ”ymmärrän, että sinua suututtaa”. Sen sijaan, että sanoo: ”ei sun kannata itkeä kissan kuolemaa, se oli jo vanha”, voi sanoa vaikka: ”sinulla taitaa olla tosi kova ikävä kissaa ja sinua surettaa kissan kuolema, niin minuakin surettaisi”

Jos toinen on tunnekuohun vallassa, validointi ja empatia auttavat ärtymystä ja tunnekuohua laskemaan. Toinen tuntee tulevansa kuulluksi ja arvostetuksi. ”Ymmärrän, että tunnet näin”. Validointi vähentää tuomitsevuutta ja helpottaa kohtaamista.

Validointi edellyttää empatiaa eli kykyä samastua ja ymmärtää toisen kokemusta. Empatian lisäksi se edellyttää selkeä kommunikointia tästä ymmärryksestä. Itse olen teini-ikäisten lasten vanhempi ja tuntuu, että lasteni ikävaiheesa validointi on ihan supertärkeää – eikä se aina ole itselle helppoa. Erityisesti jos itse on väsynyt tai stressaantunut, on vaikea löytää ymmärrystä toisen ajatuksille ja tunteille.

Onko sinun helppo validoida toisen tunteita? Entä onko sinun helppo validoida ja hyväksyä omat tunteesi?

Tunnetaitoja lapsille, vanhemmille ja ammattilaisille

Olen Heli Mäkelä ja olen koulutukseltani sosionomi, toimintaterapeutti, ratkaisukeskeinen valmentaja, mindfulness-ohjaaja ja Lasten Tunnetaito-ohjaaja. Lisäksi olen suorittanut skeematerapian eli tunnelukkoterapian opinnot. Minun missioni on tunnetaitoinen Suomi. Tunnetaitoja voi oppia ja opettaa ja mitä  pienempänä tunnetaitoja oppii, sitä paremmat työkalut ihminen saa elämää varten. Ohjaan Kasvun Taika – yritykseni kautta lapsille suunnattuja tunnetaitoryhmiä, lasten ja vanhempien yhteisiä tunnetyöpajoja, vanhemmille suunnattuja kursseja esimerkiksi tunnelukoista ja tunnesäätelytaidoista ja kasvattajille suunnattua koulutuksia lapsen tunnetaitojen ja rauhoittumisen tukemisesta.

Lisäksi olen tehnyt useamman verkkovalmennuksen vanhemmuuden ja lasten tunnetaitojen tukemiseksi. Verkkovalmennusten teemoja ovat esimerkiksi ”Kiukun kesyttäjät – tunnetaitoja lapselle ja vanhemmalle”,”Myönteisiä keinoja kasvatukseen” ja ”Myrskyn sydän – kuinka pysyä rauhallisena lapsen saadessa raivarit”. Olen ollut mukana tekemässä Kiukkupodcastia, joka jakaa vanhemmille ja kasvattajille arvokasta tietoa lapsen kiukusta ja sen kohtaamisesta.

Tunteikkain terveisin,

Heli

Kotisivuni löydät täältä: www.kasvuntaika.fi

Minut löytää myös instagramista https://www.instagram.com/kasvuntaika/ ja facebookista https://www.facebook.com/kasvuntaika/

Artikkeli Vieraskynä – Tunnetaidot elämän kivijalkana julkaistiin ensimmäisen kerran KasvuStoori.