Mikä on oleellista? Tulin tulokseen, että se, miten asioita katsomme.

Joten päädyin aloittamaan Anja Laurilan kovin oivaltavalla runolla, joka olkoon alku tämän päivän kirjoitukselle.

MITTA

Lähdin lapsuuskodista – selässäni reppu
ja repussani mitta. Sillä mittasin itseäni.
Ja aina oli tulos: Ei riitä, ei riitä.

• Kauan uskoin mittaani.
• Sitten löysin uuden. Se sanoi: Riittää, riittää hyvinkin.
• Silloin tajusin, mittani oli virheellinen.
• Sen ainoa lukema oli: ei riitä

Vein sen takaisin, ja äitini hämmästyi: Ei se virheellinen ole,
se on perintömitta ja kulkenut suvussa kauan.

Oleellista on se, mihin uskomme

Jos uskomme pahaan, huonoon ja epäonnistumiseen, sitä saamme ja sitä näemme joka puolella. Kun uskomme ihmisten vihamielisyyteen, näemme siitä varmistuksia joka puolella, mihin päämme käännämme. Näemme rasismia, vihaa, uhkaa, hylkäämistä ja alistamista. Näemme asioita, jotka tukevat uskomustame.

Lopulta painamme päämme alas, emmekä näe enää mitään. Tai hyökkäämme vastaan kaikkea sitä pahaa, mitä mielemme meille uskottelee. Molemmissa lopputulos on sama. Saamme vahvistusta sille mihin uskomme, että maailma tosiaan on paha.

Toistaalta kun uskomme hyvään, ihanaan, kauniiseen ja lempeään. Näemme ympärillämme asioita, jotka tukevat tätä näkemystä. Näemme auttavia ihmisiä, hyväntekeväisyyttä, hymyjä, levollisia kasvoja ja luottamusta siihen, että elämä kantaa. Näemme ihmisiä, jotka tekevät hyvää. Näemme kauneutta sanoissa, silmissä ja teoissa. Me näemme sitä, mihin mielemme uskoo. Haemme vahvistusta omalle ajatuksellemme ja hakeudumme paikkoihin, ihmisten lähelle ja tilanteisiin, jotka tukevat uskomuksiamme elämästä.

Saamme sitä, mihin uskomme. On hyvä olla tarkkana mihin uskoo. Elämämme muodostuu sellaiseksi, mitä ovat ajatuksemme. On hyvä olla tarkkana, mitä ajatuksia ajattelee.

TAAKKA

Anja kertoo runossaan painolastista, jota kuljetamme mukanamme lapsuudenkodista. Uskomuksista, joista on muodostunut totuus. Sanoista, katseista ja ajatuksista, joita emme kyseenalaista, ennen kuin on pakko. Usein emme silloinkaan.

Opimme vuorovaikutuksessa sen mitä olemme. Varhainen kohtaaminen rakentaa meille katseiden, sanojen, eleiden ja tiedostamattomien vihjeiden avulla kuvan, jollaisena alamme itse itseämme katsoa.

Kun meitä lapsina katsotaan hyväksyen, rakastaen ja hellien. Opimme katsomaan itseämme ja ympärillämme olevia myötätunnolla. Kun taas silmät, jotka meitä lapsena katsovat ovat vihaiset, halveksivat ja mitätöivät, opimme itse mitätöimään ja halveksimaan itseämme. Näin opimme myös kohtelemaan muita. Kun itse halveksii, voi pienen ohikiitävän hetken kokea vahvuutta. Mutta todellista se ei ole, vaan harhaa. Sitä mallia joutuu toistamaan toistamiseen, sillä mitättömyys palaa aina takaisin. Ja kierre on valmis.

Kun katsomme itseämme rakkaudella, voimme katsoa myös muita niin. Voimme hyväksyä toisten tekemät virheet, antaa anteeksi (aina ei tarvitse hyväksyä, antaakseen anteeksi) ja jatkaa elämäämme, näin emme jää kiinni kahleisiin, vaan kuljemme omaa polkuamme vapaina ja vilpittöminä.

Omien pinttyneiden uskomusten tutkiminen ja tuulettaminen on hyvin tervettä hyvinvoinnin hoitoa. Voisitko sinä tutkia hetken omia uskomuksiasi?

Valitse jokin aika helppo, lyhyt ja yksinkertainen asia, jonka koet olevasi täysin sinua. Vahva uskomus itsestäsi? Esim. Olen tyhmä. Olen laiska. Kukaan ei pidä minusta. En selviä mistään. Mistään ei tule mitään.

TEHTÄVÄ

1. ota kynä ja paperia, kirjoita vastauksia seuraaviin väitteisiin
2. mistä voit tietää, että tuo ajatuksesi on täysin totta?
3. perustele itsellesi, onko se aina, ehdottomasti, joka paikassa ja absoluuttisesti totta?
4. miltä tuntuu, kun koet noin?
5. mitä asioita ajatus estää elämässäsi?
6. miten toimit kun uskot tuohon ajatukseen?
7. tuoko se sinulle rauhaa vai rauhattomuutta?
8. mitä olisit ilman tuota ajatusta?
9. mitä tekisit, miten eläisit, missä ja kenen kanssa?

UUSI SUUNTA

Luottamus elämään ei tarkoita pelotta elämistä, vaan sitä, että elää peloista huolimatta. Tekee asioita, joita kokee itselle merkityksellisiksi. Kuitenkin pelolle antautuminen vie meiltä mahdollisuuden ratkaisuihin ja pelon uhmaaminen, kohti omien arvojen mukaista elämää.

Vaikka meitä lapsena olisi katsottu alistaen tai lytäten, niin ei tarvitse olla enää aikuisena, itse ei tarvitse katsoa itseä enää samojen lasien läpi kuin kasvattajat ovat sinua katsoneet. Voit PÄÄTTÄÄ ottaa vastuun itsestäsi ja rakastaa itseäsi, siitä huolimatta, että joku muu ei ole osannut niin tehdä.

Aika usein totumme syyttämään muita, vanhempia, rahatilannetta, ystäviä, puolisoa ym.. Mutta todellisuudessa vastuu on aina meidän.

Jos et siis ole tyytyväinen elämäsi valintoihin ja tuloksiin, joita valintasi ovat tuoneet, ota uusi suunta. Älä odota, että ihme tapahtuu vaan sitoudu tekemään asioille jotain, silloin ne saavat mahdollisuuden muuttua.

Media tarjoilee kaiken maailman upeita poppaskonsteja, joilla elämä uudistetaan pimpelipom, hetkessä hienoksi ja julkisivu saadaan kuntoon. Mieli helposti tarttuu näihin, ihmismieli on energiatehokas tarttumaan välittömästi tarjoukseen, joka usein on juuri sitä mitä mainostaa, liian hyvää ollakseen totta.

Todellisuudessa haastavat käyttäytymismallit ovat sitoutuneet osaksi meitä vuosien ja vuosikymmenten saatossa. Olemme toistaneet niitä satoja, tuhansia ja satojatuhansia kertoja. Olemme siis niissä jo erittäin taitavia. Uusien hyödyllisten toimintamallien harjoittelu vaatii myös toistoja, harjoittelua ja sinnikkyyttä. On luonnollista, ettei tämä tapahdu hetkessä.

Me ihmiset kehitämme monenlaisia keinoja välttääksemme ikäviä tunteita, välttelemme, lamaannumme, hyökkäämme, ja nämä keinot vain pysäyttävät kasvuamme, vaikka niillä onkin hyvä tarkoitus. Voimme valittaa, tukahduttaa tunteitamme, ajatuksiamme ja tarpeitamme, voimme selitellä ja siirtää päätöksentekoa eteenpäin, hyökkäämme muita vastaan, syyttelemme tai lamaannumme kaiken paineen alle.

Moni on loistava selittelemään itselleen asioita. Seuraavan kerran kun huomaat selittäväsi ikävää tilannetta, tee tämä harjoitus.

HARJOITUS

1. onko selitykseni totta?
2. viekö tämä selitys minua kohti jotain hyvää/eteenpäin?
3. mitä hyötyä tästä selityksestä on minulle?
4. kenelle yritän vierittää vastuun?
5. voisinko vain kohdata tilanteen sellaisena kuin se nyt on?

Kiitotietä onneen en voi luvata. Tahdon olla rehellinen. Mutta kun tutkit elämääsi, voit löytää tien, joka johtaa kohti sitä paikkaa, josta olet haaveillut. Kohti rauhaa ja tyyneyttä.

Ja matkalla tärkeintä on olla itselleen myötätuntoinen. Takapakkeja tulee, mutta sieltä voi nousta.

Kun hankala hetki tulee:

TEHTÄVÄ

1. pysähdy ja tuo käsi sydämellesi
2. puhu itsellesi ystävällisesti ja kannustavasti
3. sano itsellesi: tämäkin hetki menee ohi, mikään ei kestä ikuisesti
4. mitä voisin tehdä, että minun olisi parempi olla?

Rakkaudellista ja lempeää uuden vuoden odotusta. Uskon siihen, että seuraava vuosi on ihan jotain muuta kuin päättymässä oleva. Voisitko sinäkin uskoa siihen?

Kun haluat käydä kanssani tutkimaan elämääsi, tutustu minuun ja sivuihini: www.omimo.fi

Tapaamme olet fyysisesti missä. Voimme tavata Zoomin, Skypen, puhelimen tai WhatsAppin välityksellä. Matka ei ole este ja uskon, että sinulle ei mikään muukaan; ollaan yhteydessä.

Valoa ja joulun välkettä. Katja

Artikkeli Vieraskynä – Mitä haluan sanoa? Mikä on oleellista? julkaistiin ensimmäisen kerran KasvuStoori.

Unelmoiminen on ihanaa. Näin koronan aikaankin voi aina unelmoida. Monella on syysloma tulossa, ainakin lapsiperheillä. On kiva haaveilla erilaisista tekemisistä. Miettiä mitä kivaa voi tehdä kotona. Yksi unelma voi olla, että saa vain olla. Ei tarvitse tehdä paljon mitään. Unelma ei koskaan voi olla liian iso tai pieni. Unelma voi olla juuri sellainen kuin haluat. Kaikki unelmat eivät ehkä toteudu, mutta niiden ajatteleminen ja niistä tiedon hakeminen tai kuvien katselu antaa ihanan fiiliksen.

Jo minä unelmoin jostain, se ei ole keneltäkään muulta pois. Voin siis unelmoida juuri sellaisia unelmia kuin itse haluan. Arjessa on paljon ihanaa. Arkea voi elää sen pienistä hetkistä. Ne pienet hetket ovat niitä onnellisimpia elämässä.

Elämässä on aina hetkiä jolloin odottaa jotakin. Odottaa viikonloppua, perheen yhteistä aikaa, lomaa, työreissua, matkaa, syntymäpäiviä tai jotain. Odottamalla unohtaa ehkä elää juuri sitä hetkeä. Kuluu paljon hetkiä ja aikaa vain odottamiseen. Minä lopetin kauan sitten odottamisen. Elämä muuttui arjen pieniksi onnen hetkiksi. Jokainen aika ja hetki on täynnä elämää juuri sillä hetkellä. Ei tarvitse elää mennyttä eikä tulevaa tai odottaa seuraavaa hetkeä.

Eräs viisas ihminen kerran kertoi minulle kuinka hän oli lukenut jostain, että onni täytyy löytää omasta sisimmästään eikä sitä voi toinen ihminen antaa sinulle tai tehdä sinua onnelliseksi. Jos et itse löydä sitä omasta arjestasi, ei kukaan mukaan voi löytää sinun puolestasi sitä.

Minä heräsin aikoinaan tähän asiaan ja tajusin että vain minä voin elää onnellista arkea, kun löydän sen onnellisuuden itseni sisältä. Opin silloin elämään vain tätä hetkeä. En elä odottaen jotakin, en menneisyydessä enkä tulevaisuudessa. Elän juuri sitä hetkeä joka sillä hetkellä on käsillä. Opetin itseni elämään jokaista elämäni minuuttia ja hetkeä. Se teki minut onnelliseksi. Olin tyytäväinen elämääni, enkä odottanut elämältä mitään muuta.

Tätä voi harjoitella. Moni on kulkenut elämänsä polkua ja tallaillut samalla tavalla vuosia, vuosikymmeniä. Uusien urien tekeminen ja uuden polun löytäminen voi olla joskus jopa vaikeaa tai kestää oman aikansa. Elämää voi kuitenkin aina katsoa uusien silmälasien läpi, ja sinnikkäästi harjoitella elämään juuri sitä askelta. Ne askeleet ovat arjen pieniä hetkiä ja nimenomaan niitä onnen hetkiä.

Nyt kirjoittaessani tätä mutustelen suklaa palaa, ja ai että tuntuu onnelliselta kun saa makoisan suklaapalan mutustella rauhassa istuen sohvalla kirjoituksen parissa. Tänään on ollut paljon tekemistä ja pitkä työpäivä, mutta jokainen hetki on ollut oikein mukava. On tuntunut, että kaikki sujuu hyvin ja olen tyytyväinen elämääni. Olen onnellinen.

Onnellisia arjen hetkiä!

Artikkeli Onni asuu arjessa ja onni asuu pienissä hetkissä julkaistiin ensimmäisen kerran KasvuStoori.

Marianne Williamson

Elämä ottaa ja elämä antaa. Se lause on tullut itselleni hyvinkin tutuksi viime vuosina.

En vielä muutama vuosi sitten kuvitellut olevani yrittäjä ja varsinkaan tällaisessa pandemia tilanteessa ja vielä oman sairastumiseni jälkeen. Ihan kuin omassa sairaudessani ei olisi ollut tarpeeksi haasteita vaan piti vielä yrittäjäksi ryhtyä. Ikinä ei kannata tuudittautua asioihin. Vuonna 2016 opin, että asiat elämässä saattaa muuttua hyvinkin radikaalisti ja sinulta lupaa kysymättä. Kuvailin silloin sairastumistani peikoksi, joka vaani selän takana eikä poistu sieltä vaikka, kuinka haluaisit. Sitä on nimittäin sairastuminen syöpään.

Kun saat tietää asiasta puhelinsoitolla, on se aina hirveä järkytys. Asia, jota on vaikea uskoa.  Ei minulla voi olla niin kamalaa sairautta ja melkein kieltää asian.  Siitä seuraa kaaos ja paniikki. Hirveä tiedon etsiminen ja lääkäriltä asioiden kaivaminen. Jopa syyllisyys omasta elämästä. Miettii milloin poltin tupakkaa, olenko liian nuorena ottanut alkoholia, aloinko liian nuorena käyttämään hormonivalmisteita jne. Alkuun selaat sairaskertomuksiasi lävitse ja olet ihan varma, että se on jo levinnyt sydämeen asti. Ja niinhän se onkin nimittäin vakava sairastuminen musertaa ihmisen ja pakottaa nöyrtymään, katsomaan itseään peiliin. Sitä ei pääse pakoon, vaikka kuinka yrittäisi. Se on vain kohdattava kaikkine epävarmuuksineen, pelkoineen ja ahdistuksineen. Sairaus pistää elämässä kaiken uusiksi. Enää et mieti mitä tänään ostan kaupasta vaan mietit, että toivottavasti vielä huomennakin pääsen kauppaan ja saan elää. Katsot kuinka ihmiset ympärilläsi jatkaa elämää ihan normaalisti, vaikka sinun elämä on pysähtynyt täysin.  Muistan, kuinka juhannuksen aikaan sain tiedon asiasta mökillä kesken kesäloman. Olin juuri täyttänyt 41.vuotta 25.6.2016, kun sain tiedon 28.6.2016. Palasin puhelun jälkeen pöytään perheeni pariin jatkamaan ruokailua ja kaikki tiesivät varmasti jo ilmeestäni mistä oli kyse. Se on elämässäni ollut hetki, jolloin todella on viety jalat alta ja hetki, milloin tuleva on pelottanut ei vain itseni vaan myös perheeni takia. Miten he jaksavat minun sairauteni, miten työni käy, miten itse jaksan ja miksi juuri nyt? Mutta sairastumiseen ei ole koskaan oikeaa tai hyvää hetkeä. Kun varmuus sairaudesta tuli asiat alkoivat nopeasti rullaamaan. Olin jo heinäkuun viimeinen päivä leikkauksessa ja kun siitä paranin, aloitin sytostaattihoidot heti elokuun lopussa. Kävin 3viikon välein Syöpäklinikalla tiputuksessa ja koitin iloita siitä, että kerrankin minulla on aikaa lukea kirjaa, kuunnella musiikkia ja vaikka kutoa sukkaa. Kuulin hoidoissa paljon kauhu tarinoita lääkkeistä ja ihmisten kuolemisesta ja usein kun kerroit sairaudestasi jollekin, sainkin kuulla, kuinka hänen tuttunsa on kuollut samaan syöpään ja eikä aina niin positiivista asiaa. Onneksi tuolloin olin lukenut paljon

The Secret´s kirjaa ja tiesin mikä vaikutus omilla ajatuksilla on ja kuinka voimme vetää puoleemme asioita. Tein tietoisen päätöksen, että keskityn täysin itseeni, omaan paranemiseeni ja suljen korvat kaikelta negatiiviselta sairauden ympäriltä. Ja onnistuin siinä ehkä vähän liiankin hyvin, koska leikkauksen jälkeen hoitaja tuli tiedustelemaan, että olinko varmasti käsittänyt kuinka vakavasta sairaudesta oli kyse? Hän ei ole koskaan aiemmin heidän osastollaan nähnyt yhtä iloista rintasyöpä potilasta. Mutta usein kuvittelemme asiat paljon pahemmiksi kuin ne ovat ja pelkäämme niitä etukäteen. Kun näin osastolla kuinka ihana henkilökuntaa ja lääkäreitä siellä oli. Kuvittelemani leikkaus kivut ja käden toimimattomuus osoittautuivat vääriksi, niin olin oikeasti iloinen siitä, että minulla olikin niin hyvä olla. Ja pääsin jo heti seuraavana päivänä kotiin. Hoitojen edetessä ajattelin, että nyt minulla on täysi lupa keskittyä vain itseeni ja omaan paranemiseeni. Tiedän! Aina ei käy hyvin ja näinkin paljon syöpäklinikalla myös todella sairaita ihmisiä, mutta jos ei itse usko omaan paranemiseen ja toivoon ei siihen jaksa kukaan muukaan uskoa. Toivo on nimittäin siinä tilanteessa se, mitä et halua lääkäreiden koskaan vievän pois. Epätietoisuutta saattaa kestää puolikin vuotta sairauden toteamisen jälkeen sen kanssa pitää vain oppia elämään. Sytostaatti hoitoihin kuului hiusten lähtö, mutta sekään ei ollut pahin asia minkä koin hoidoissa. Senkin kanssa oppi elämään. Onneksi oli syksy ja pipo kausi, koska peruukkia en sen kuumuuden takia voinut käyttää. Ja loppujen lopuksi kävelin ylpeänä plankona. Päätin, että asenne on se mikä ratkaisee! Sädehoitoja sain 25 kertaa ja rinnan alue paloi aika karrelle sisältäpäin. Herceptin pistoksia taisin saada 12 kertaa kuukauden välein vuoden ajan. Pahin asia oli ehkä ulkomuodon niin radikaali muuttuminen lääkkeiden ja nesteen kertymisen elimistöön takia. Vatsa oli kuin pulla taikinaa, kun hoitojen jälkeen koiton mennä sovittamaan uikkareita Kroatian reissulle. Silloin meinasi tulla itku, koska en enää tunnistanut itseäni peilistä sekä olin aika karmiva näky kaljuna mihin oli hiukan kasvanut hiuksia untuvikkona sinne tänne epätasaisesti.

Hoitojen jälkeen alkoi itsensä kunnostus. Aloin rakentaa täysin uutta elämää, kuntoilla ja aloitin periaatteessa kaiken ihan nollista.

Kiitän Suomen terveydenhoitoa, mikä on erikoissairaanhoidossa loistava ja lääkäri passitti minut kuntoutuspuolelle missä sain apua uuden elämäni rakentamiseen ja neuvoja. Nytkin melkein tulee itku, kun mietin kuinka ihana lääkäri minulla, oli Syöpäklinikalla. Todella kannustava eikä koskaan jääty surkuttelemaan asioita vaan aina mietittiin, että miten tästä tilanteesta eteenpäin. Kun joutuu hoitoihin kaikki käy niin nopeasti, ettei oma pää pysy oikein mukana. Masennus ja asioiden tiedostaminen tulee vasta sitten kun tilanne rauhoittuu ja alat itse kelaamaan asioita lävitse. Minullakin vasta puoli vuotta hoitojen loppumisen jälkeen aloin miettiä kuinka tässä olisi voinut käydä, mitä menetin ja kuinka elämäni muuttui. Ystäväni sanovat aina, että oli Katja ennen sairastumista ja Katja sairauden jälkeen ja niin se vähän menee. Elämä muuttuu täysin, ajatukset ja arvot elämästä. Sairaus muuttaa paljon asioita, mutta ei aina vain huonoon suuntaan. Itsekin jäin lapsettomaksi hoitojen vaikutuksesta, mikä olikin kaikista raskain asia käsitellä. Ja on edelleen. Asiat nousevat pintaan aina uudelleen, kun elämässä tapahtuu jotain surullista kuten isäni kuolema reilu vuosi sitten kesällä. Se nosti myös pintaan todellisen surun, ettei isäni nähnyt koskaan lapsiani ja ettei minulla ole omia lapsia kenelle itse jätän perintöä, kun minusta aika jättää. Siskollani taas on kolme. Mutta olen aina ajatellut, etten ole luuseri enkä luovuttaja. Olen onnellinen ja ylpeä siskoni ihanista lapsista ja nyt minulla on ihan oma lapsi nimittäin tämä firma TimanttiTiikeri sekä kissani Calvin. Vaikka elämässä menettää asioita, niin myös saat tilalle uusia asioita, joita et ole ehkä koskaan ajatellut. Koitan myös aina ajatella, että elämä menee niin kuin se on tarkoitettu.

Hiukset tuli aika merkityksellisiksi tämän vuoden aikana. Ensin ne leikattiin polkka malliin ja kun hiuksia alkoi lähtemään, vedettiin siili ja olinhan välillä myös ihan blanko hoitojen vaikutuksesta. Sain myös vaalean polkka peruukin, minkä laitoin kerran päähän ja sen jälkeen en sitä käyttänyt. Ystävillä ja sukulaisilla riitti kyllä hauskaa peruukin kanssa, mikä toikin kivaa iloa elämään, kun käyttivät sitä minua tukeakseni😊Pipoja kului paljon ja onneksi oli syksy, niin niitä pystyi huoletta käyttää ja kehitellä ihan oma pipo muoti.

Yrittäjäksi ryhtyminen lähti siitä, että kävin työhaastattelussa vanhan kouluni rehtorin luona ja hän mietti tilannettani ja kertoi, ettei voi paikkaa tarjota vähäisen hoito kokemukseni takia, mutta kysyi, olenko miettinyt yrittäjyyttä. Hänestä siinä olisi mahdollisuuksia toimia niin, että voisin ottaa huomioon myös paremmin oman jaksamiseni. Lähdin selvittelemään asiaa ja päädyin työnohjauksen kautta koulun penkille ja sieltä pehmeästi työelämään. Valmistuin kosmetologi ammattini rinnalle terveydenhoidolliseen jalkojenhoitajan ammattitutkintoon. Itse huomasin sairauteni eri vaiheissa, kuinka tärkeää toimivat jalat ovat ihmisellä ja halusin opiskella lisää. Opiskelin koulutuksessa Varman kuntoutustuen turvin ja Varmalta sain vielä päätöksen, että lähtevät tukemaan halutessani myös yrittäjyyttäni puoleksi vuodeksi. Silloin mietin, että nyt jos koskaan teen sen elämän, mikä tuntuu hyvälle elää. Näin yrittämisen mahdollisuutena yhdistää kaiken osaamiseni ja tarjota asiakkaille juuri sellaista palvelua ja asiantuntemusta kuin reilu 10 vuotisen urani aikana olin oppinut. Olin ammattini kautta nähnyt myös erilaisissa kosmetiikka alan tehtävissä puutteita ja kehittämiskohtia asiakaspalvelussa sekä asioita, mitkä olivat menneet huonompaan suuntaan urani alkuajoista. Olin tottunut, että asiakas on aina ykkönen ja minua harmitti, kun aloin huomaamaan palvelutason laskun ja ihmisten motivaation omaan työhönsä kärsivän kaikista muutoksista ja kiristyksistä. Kaikessa kiristettiin ja työntekijän työpanosta ei mielestäni tarpeeksi arvostettu ja mietitty työntekijän hyvinvointia ja jaksamista. Halusin palvella edelleen asiakkaita hyvin ja että työhön panostamaani aikaa arvostettaisiin sekä kokemustani. Halusin tehdä myös muitakin asioita kuin vain työtä. Välillä tuntui, että työ melkein imaisi oman elämäni ja silloin tajusin, että asioihin pitää tehdä muutos. No muutos tuli! Sairastuttuani! Tuli pakollinen muutos ja elämä laittoi polvilleen. Työ on tärkeää, mutta se ei ole elämä! Se on vain työtä mihin sinun ei tarvitse antaa koko elämää. Siihen pitää osata vetää rajat. Helposti kilttinä ihmisenä ottaa lisää ja lisää tehtävää miettimättä omaa jaksamista tai kuuntelematta itseään. Keho saattaa antaa jo varoitus merkkejä, mutta helposti ohitamme ne, koska haluamme olla niin hemmetin hyviä työntekijöitä! Olemme niin hyviä, että unohdamme itsemme ja kulttuurissamme on ehkä kasvatettukin vähän siihen suuntaan ihmisiä. Muista olla kiltti ja tehdä asiat kunnolla on varmasti monelle tuttuja lauseita lapsuudesta. Ensin kuitenkin pitäisi muistaa olla kiltti itselleen ja sitten vasta toisille. Monesti tästä välistä unohtuu se oma itse. Varsinkin meillä naisilla on taipumusta aina ajatella ensin muita.

Liikkeeni nimi TimanttiTiikeri tulee siitä, että haluan ihmisten miettivän omaa terveyttään ja jaksamistaan kuin vaalisivat kallista timanttia. Sinä olet vielä arvokkaampi kuin se timantti. Ei ole toista sinua. Jos et sinä itse vaali sinun terveyttäsi ei kukaan muukaan voi sitä tehdä. Tiikerin lailla haluan ihmisten puolustavan itseään, omaa terveyttään ja jaksamistaan. Pitävän itsestään huolta. Se on välillä vaikeaa, mutta niin tärkeää. Koen, että yrittäjänä saan vaikuttaa omaan elämääni ja suunnitella itse päiväni. En voisi enää elää työvuoro listojen kanssa vaan pidän siitä vapaudesta, vastuusta ja ajatuksesta, että on täysin itsestäni kiinni, minkälaisen elämän rakennan. Haastaa itsensä uskomaan omiin unelmiin ja yrittäjänä ennen kaikkea itseeni. Se on välillä vaikeaa tässä korona tilanteessakin, mutta olen niin onnellinen, että siihen aikaan vielä suoritin yrittäjän ammattitutkintoa.  Opettajani ja opiskelutoverini tsemppasivat ja vahvistivat uskoa tulevaisuuteen tässäkin tilanteessa. Ja tässäkään asiassa en aio antaa periksi ja minusta Suomalaisten pitää olla ylpeitä omista aikaansaannoksistaan. Työelämässä on paljon organisaatio uudistuksia ja jälleenrakennetaan eikä ehkä aina keskitytä siihen olennaiseen eli työntekijöiden työssä viihtyvyyteen ja jaksamiseen. Pitää osata uskoa itseensä, tekemiseensä ja myös siihen, ettei sinun aikaasi käytetä väärin täällä maan päällä. Meillä jokaisella tulee joskus se päätepiste. Haluan miettiä silloin kuinka onnellisen ja hyvän elämän elin enkä saavutuksiani. Sinulla on kuitenkin tämä hetki, mikä voi olla jo huomenna ihan erilainen. Kannattaa miettiä mihin omaa aikaa kuluttaa ja tehdä asioita, mitkä tuntuvat kivalle eikä niitä mitä täytyy tehdä. Ja tehdä asioita vielä silloin kun on terve. Pysähtyä miettimään mikä elämässä on oikeasti tärkeää. Elämässä pitää oppia menettämään, mutta myös saamaan asioita. Nyt maalataan paljon kaikkia uhkakuvia aikakauslehdissä ja uutisissa, mikä varmaankin osaltaan on aiheellista. Kuitenkin negatiivisuudella ja tulevaisuuden pelottelulla ei saada esim. työntekijöiden työmotivaatiota nousemaan. Pitäisi miettiä sitä, miten ihmiset jaksavat ja voivat työssään hyvin! Jos lääkäri olisi minulle ilmoittanut jo ensimmäisellä käynnillä, että Katja toivo on mennyttä ja tällaisessa suossa tulet seuraavat vuodet elämään. Olisiko minulla ollut edes halua parantua?! Minusta sama pätee työelämään. Ihmiseltä ei saa viedä toivoa, halua, uskoa ja intoa pois tehdä työtänsä. Eikä antaa sellaista tunnetta, ettei omaan työhönsä voi vaikuttaa. Aina tulee nuoria ihmisiä täynnä ideoita ja heidän pitää antaa loistaa! Maailma uudistuu ja meidän pitää uudistua mukana halusimme tai emme. Myös meidän kokeneempien työntekijöiden kokemusta voidaan hyödyntää sekä ennnenkaikkea arvostaa. Me voimme auttaa nuoria ihmisiä loistamaan ja jakaa sen opin ja työmoraalin, minkä itse olemme oppineet. Myös esimiesten olisi hyvä laskeutua sinne kenttätyöntekijän tasolle ja ottaa ideoita ja kehitysehdotuksia vastaan heiltä, ketkä sitä asiakaspalvelua tekevät. Yrittäjänä minulla on vapaus tehdä asiakaspalvelusta laadukasta ja kysyä palvelun tasosta juuri heiltä sekä muuttaa asioita siihen suuntaan mitä edelleen kaivataan. Eli palvelua! Se on yrittäjän mahdollisuus tässä teknistyvässä maailmassa ja siihen mahdollisuuteen halusin tarttua, koska se on sitä mitä tiedän osaavani. Antaa asiakkailleni henkilökohtaista palvelua.

Kävin juuri tässä kuussa 4. vuosi kontrollissa ja kaikki oli hyvin. Vuoden päästä on viimeinen virallinen kontrolli ja ehkä minut sen jälkeen voidaan julistaa terveeksi. Sairaus opetti minulle sen, ettei päivääkään elämässä ole tuhlattavaksi. Ettei ihmisiä tarvitse miellyttää vaan itseään. Tämä on minun elämä, jonka elän itseäni varten. En itsekkäästi, mutta itseäni ajatellen. Silloin läheisenikin voivat hyvin, kun itse voin hyvin. Rohkeutta tarttua asioihin ja olla oma itseni. Vuosi 2016 kasvatti minua valovuodella ihmisenä henkisesti. Mutta myös sen, että koska vain voi elämä muuttua silmän räpäyksessä. Yleensä kaikesta selviää kun vain luottaa elämään ja toivoon. Niin kauan, kun on toivoa, on elämää<3 Ja niin kauan, kun elän, haluan tehdä sen täysillä nauttien. Koska määränpää on meillä jokaisella, mitä emme onneksi tiedä etukäteen. Mutta sain lisäaikaa elämälle ja olen jokaisesta päivästä äärimmäisen kiitollinen. <3<3<3

”Terveys on elämässä kaikkein kalleinta, mutta silti moni suhtautuu siihen itsestäänselvyytenä. Useimmat miettivät terveyttään vasta menetettyään sen. Vasta silloin ihminen oivaltaa ilman terveyttä ei ole yhtään mitään. Se, joka saa nauttia hyvästä terveydestä, on tietämättään rikas. Kun et ole terve, haluat yksinomaa parantua, eikä millään muulla ole merkitystä kuin terveyden kohenemisella.”

 (Tämän luin hoidossa ollessani ja otin siitä kuvan muistoksi itselleni muistuttamaan siitä, etten koskaan aliarvioi omaa terveydentilaani).

Suomessa sairastuu syöpään joka kolmas ihminen elämänsä aikana jossakin vaiheessa.  Vuosittain 30 000 ihmistä. Lähes kaksi kolmesta kuitenkin paranee. Rintasyöpään sairastuu yli 5000 naista vuodessa, mikä tekee siitä yleisimmän syövän. Lähes joka kahdeksas suomalaisnainen sairastuu elämänsä aikana rintasyöpään. Miesten yleisimpään syöpään eturauhasen syöpään sairastui n. 4600 miestä vuonna 2014.

(Tiedot otettu kaikki syövästä sivustolta)

Lokakuu on roosanauha kuukausi. Muistathan tukea syöpätutkimusta, jotta jatkossakin saamme hyvää hoitoa syöpää vastaan. Itse ostan Roosa-nauha kampanjasta aina joululahjoja mahdollisuuksien mukaan sekä tietysti roosanauhan itselleni muistuttamaan mistä olen selvinnyt sekä äidilleni ellei äiti ole jo ehtinyt niitä ostaa. Välillä ostamme niitä useampia. Muista, että nauhan ostamalla et vain tue rintasyöpätutkimusta vaan kaikkien syöpien tutkimustyötä.

Tämä oli vuoden 2016 roosanauha, minkä suojelija oli Mike Monroe. Positiivisuus on voimaa oli vuoden sanoma. Tähdet edustavat nauhassa valoa ja sydämet rakkautta. Mike tykkää yhtä paljon kissoista kuin minäkin ja ystäväni Reetta pyysi Mikeltä terveiset kortin muodossa konsertista mihin en itse silloin päässyt sairauteni takia. Ne olivat sellaiset tsemppi terveiset mitä en unohda ikinä! Ja toi paljon iloa silloiseen pimeään hetkeen. Vuonna 2016 kerättiinkin syöpä tutkimukseen ennätyspotti, mikä taidettiin viime vuonna ylittää upeasti.

Vahvimmat ihmiset eivät ole niitä, jotka näyttävät voimansa edessämme, vaan heitä, jotka voittavat taisteluita, joista emme tiedä mitään.

-Magss Elämä on

Katja Prökkinen

Timanttitiikeri.fi

Artikkeli Vieraskynä – Elämänmuutos -sairauden myötä yrittäjäksi julkaistiin ensimmäisen kerran KasvuStoori.

Loman jälkeen, niin lyhyen kuin pitkänkin ja varsinkin pitkän, moni alkaa tuskailla jo etukäteen loman loppumista. Lomalta paluuseen pitäisikin olla pehmeä lasku. Järjestä itsellesi hieman laskeutumista lomalta, jos koet sen hieman ahdistavaksi.

Tässä vähän vinkkejä ja ajatuksia helpotukseksi.

1. Hyvä konsti on aloittaa loma keskeltä viikkoa ja lopettaa keskelle viikkoa. Esimerkiksi palaat töihin keskiviikkona tai torstaina. Tämä on loistava konsti tehdä ensimmäisestä viikosta vähän helpompi. Pari – kolme päivää ja on viikonloppu. Et voi muuttaa tämän vuoden lomalta paluutasi enää, mutta tulevaisuudessa tämä kannattaa pitää vinkkinä mielessä. Kokeilemisen arvoinen lomalta paluu.
2. Käännä ajatuksesi tietoisesti työhön palaamiseen positiiviseksi. Ajattele kuinka kivaa on taas päästä arjen rutiineihin kiinni. Nähdä työkavereita, muita ihmisiä, saada aivoille virikkeitä. Mieti työstä muutama ihana asia, joita odotat ja ”syötä” näitä aivoillesi.
3. Mieti ensimmäisten työpäivien osalta mitä on ihan ehdottomasti ehdittävä tehdä. Tee siis suunnitelma, työlista, tehtälista ja pidä siitä kiinni. Älä yritäkään tehdä kaikkea ensimmäisinä päivinä. Tee maltillinen lista ja priorisoi tärkeimmät asiat ensin. To do-lista auttaa kummasti näkemään ne oikeasti tärkeät tehtävät. Ahdistaa vähemmän kun tietää pakollisten tehtävien määrän.
4. Jätä vähemmän tärkeät odottamaan, ja laita ne seuraavan viikon listalle valmiiksi. Näin ne eivät kumittele aivoissasi. Ne eivät vie energiaasi kun tiedät ettei niitä ei ole pakko tehdä ensimmäisellä viikolla. Ne ovat muistissa. Kun ne ovat ylhäällä ja muistissa, et mieti niitä koko ajan. Aivosi eivät työskentele vielä niiden kanssa.
5. Sähköposti ja muut viestikanavat, aah nämä ovat sitten ihania. Jos ne ovat täpötäynnä odottavia viestejä, ala selvittämään niitä järjestelmällisesti. Mikäli olet ollut pidempään lomalla, katso onko kaikki viestit enää ajankohtaisia. Kannattaako kaikkiin käyttää aikaa. Tee vaikka joku kansio sähköpostiisi, jonne siirrät ne jotka eivät ole akuutteja. Voit katsoa ne sitten myöhemmin, kun on enemmän aikaa tai tyhjentää sieltä roskapostiin.
6. Vastaa systemaattisesti nopeisiin odottaviin viesteihin heti kun avaat viestin. Näin saat viestin pois, eikä siihen tarvitse palata toista kertaa. Ei kulu turhaa aikaa. Laita joku merkki niihin, joiden vastaaminen vie aikaa tai arkistoi toiseen kansioon. Laita tärkeimmät to do-listallesi ja dedis mihin mennessä vastattava. Näin sinulla on hallinta sähköposteista ja tiedät mitä tehtävä sekä milloin.

Aloita rauhallisesti, älä vain pistä kolmos- tai nelosvaihdetta heti silmään

Älä täytä kalenteriasi heti palavereilla, jos on mitenkään mahdollista. Mikäli vain pystyt aikatauluta itse ensimmäiset työpäiväsi. Pidä tarpeeksi monta kahvitaukoa, jos aikataulusi antaa myöten. Parasta olisi jos voisit jollain tauolla käydä vaikka lyhyellä kävelyllä ulkona. Jo 5-10 minuutin pieni ulkoilu piristää kummasti. Yritä saada päivään riittävä määrä taukoja. Jos työsi on sisällä, vietä ensimmäisinä päivinä aikaa työpäivän jälkeen ulkona rennosti liikkuen. MIkäli olet päivän ulkona, voit taas vastaavasti uppoutua sohvan uumeniin päivän lopusi hetkeksi lepämään. Lepää joka tapauksessa ensimmäisien työpäivien jälkeen.

Mikäli olet aivotyöläinen, älä yritä ensimmäisien päivien iltoina kuluttaa aivojasi liikaa. Anna niille lupa levätä työpäivän jatkoksi. Näin aivotkin palautuvat alussa helpommin.

LOUNATAUKO! Tämä on loistava tilaisuus rentoutua päivän aikana. Suuntaa johonkin lounaalle pois työympäristöstä. Jos olet eväsihminen niin ota ihanaa, hyvää, nami-nami evästä mukaan. Jotain pistä pidät, ja LÄHDE pois työpöydän äärestä eväide syöntiin. Mikäli käyt lounaalla, suuntaa siihen lounasravintolaan jossa on mielestäsi parasta ruokaa. Nauti siis lounastauosta. Rentoudu sen aikana, anna itsellesi lupa olla rauhassa lounastauolla. Älä lue puhelinta, somea, meilejä lounaan aikana, vaan pistä puhelin äänettömälle ja ota aikaa itsellesi.

Muista, että onhan sinulla taas uusi loma tulossa

Seuraavan loman suunnittelu voi olla innostavaa ja kivaa. Voit siis aloittaa sen heti. Tämäkin voi vaikuttaa sinuun positiivisesti.

Artikkeli Lähde ykkösvaihteella liikenteeseen julkaistiin ensimmäisen kerran KasvuStoori.

Meistä saattaa tuntua että kuppi on koko ajan puoli tyhjä, minulta puuttuu jotain elämästäni. Emme enää näekään kuppia puoliksi täynnä ja mitä kaikkea minulla jo on elämässäni. Haikailemme ja huolailemme erilaisten asioiden perään. Odotamme ja haikailemme esimerkiksim että aikaa pitäisi olla lisää ja muilla näkyy sitä olevan, katsomatta kuinka paljon meillä on aikaa sekä mihin sen käytämme. Muilla on paljon enemmän aikaa mielestämme, ja mieli tekee tepposet.

Miltä meistä tuntuisi jos näkisimmekin kaiken sen mitä meillä on? Jos kuppi olisikin puoliksi täynnä. Olisimme paljon tyytyväisempiä emmekä haikailisi turhaa. Oletko miettinyt että joku katsoo sinua ja haikailee, että olisipa minulla elämä tuollaista ja saisin yhtä paljon aikaa kuin hänellä on.

Kokeile kahdehtia itsesäsi, älä muita

Minulla ei ole tapana kahdehtia ketään, ei ole oikeastaan koskaan tullut tarvetta varsinaisesti. Tottakai joskus on vähän kateellinen kun joku on lähdössä lomalle ja itselle ei ole mahdollista. Normaalia kahdehtimista voi kyllä harjoittaa, mutta jos se alkaa viedä ajatuksiasi sekä energiaasi jatkuvasti, olet väärän kahdehtimisen tiellä.

Some ja kaikki ihanat erilaiset kuvat ja viestit saavat helposti aikaan painetta. Ne saattavat hiipiä hiljalleen aivosi sopukoihin ja alat ihan vahingossa kahdehtimaan ja miettimään elämääsi sekä vertaamaan muihin. Kun seuraa muiden ihmisten tekemistä heidän omassa elämässään somen kautta voi yhtäkkiä itsekin alkaa miettiä, että pitäisikö minullakin olla parempi koti, enemmän vaatteita, meikata enemmän, käydä juhlissa jne. Saattaa käydä niin, että alkaa salakalavasti vertailemaan ihan huomaamattaan omaa elämäänsä muiden elämään. Vertailuun on tämän päivän kuvamaailmassa hyvin helppo sortua. Herätys voi olla, että mietii haluanko edes samanlaista vai omanlaista. Tosiasiassa saattaa olla niin, että ei haluakaan toisenlaista. Oma elämä on ihan kivaa ja antoisaa, ja etenee ihan puolitäydellä kupilla koko ajan.

Suosittelenkin siis kahdehtimaan vain omaa itseään ja mitä sinulla on. On erittäin antoisaa alkaa katsoa omaa osaamistaan, kotiaan, elämäänsä ja kaikkea sitä mitä on jo olemassa.

Itsensä kahdehtiminen voi olla oikein miellyttävä kokemus

Jos siis katsookin kuppia uudelleen ja miettii, että kuinka paljon siellä on asioita, osaamista, tekemistä, tavaraa, läheisiä, ystäviä, tuttavia, kumpaneita ja kaikkea muuta. Yhtäkkiä se näyttäytyykin puolitäytenä eikä tyhjänä. Aloita itsesi kahdetiminen ja katso ulkopuolisen silmin. Mitä kaikkea hän kahdehtisi sinulta. Mitä kaikkea olet jo saanut aikaan. Voi olla hyvinkin avartava kokemus.

Jos katsot omaa elämääsi sekä sitä polkua jota olet kulkenut. Sitä kaikkea ei taatusti ole kenelläkään muulla. Se tuo sinulle innostusta, ja hetkiä joita voit kantaa loppuelämäsi arvokkaina muistoina matkassasi. Sinä voit olla tyytyväinen aikaansaannoksiisi. Voit kahdehtia itseäsi ja todeta kuinka täysi kuppi sinulla on.

Meillä kaikilla erilaisia mäkiä, mutkia, suoria elämän matkan varrella, ja ne ovat elämämme rikkaus. Et ole ainoa jonka tiellä näitä on.

Katsele siis puolitäyttä kuppia, älä puoli tyhjää.

Jos haluat lukea lisää tunnetaidoista, lue tämä juttu.

Tai lue tämä kuinka jossittelu ei kannata.

Artikkeli Kiinnitätkö huomiota siihen mitä muilla on ja sinulta puuttuu? julkaistiin ensimmäisen kerran KasvuStoori.

Artikkeli Katso Tsemppipeukut -kanavan Maijun ja Villen uudenvuodenlupaukset julkaistiin ensimmäisen kerran KasvuStoori.