Kiireisinä uravuosina lähdin tutkimusmatkalle itseeni, sillä tietyssä vaiheessa oravanpyörää väsähdin totaalisesti. Selkä seinää vasten mietin, miten saada elämäni balanssiin ja itselle lisää vahvuutta kulkea yhä enemmän omalta tuntuvaa polkua. Tein pitkään itseni kanssa töitä, hankin tietoa, kokeilin erilaisia menetelmiä ja lopulta asiat alkoivat selkeytymään. Matkalla lamppu syttyi sille, että nyt on aika lähteä kohti sitä, mikä nuorena jo minua houkutti eli kohti tätä valmennusalaa, jossa tiesin pystyväni hyödyntämään elettyä elämääni ja sen antamia oppeja.

Minua motivoi eniten ihmisten innostuminen itsestään, työstään ja elämästään yleensä. Se, kun he
kasvavat henkistä pituutta silmissä, oivallettuaan itsestään jotain olennaista, löydettyään uusia ratkaisuja asioihin ja tilanteisiin. Energia, mikä lähtee virtaamaan sekä yksilöissä että tiimeissä tapaamisten aikana, on paras palkintoni.

Vahvuuteni työssäni on se, että olen itse rohkeasti tehnyt paljon hyppyjä tuntemattomaan, monia uusia aloituksia ja siksi voin aidosti seistä sanojeni takana. Kun saan rohkaista ja innostaa ihmisiä uskaltamaan mukavuusalueen ulkopuolelle, ja näen sen hyvää tekevät vaikutukset, koen tunteen merkityksellisestä työstä. Oma kokemukseni on osoittanut, että meissä jokaisessa on mahdollisuuksia niin moneen ja sen oman käytettävissä olevan potentiaalin löytäminen avaa
jokaiselle paljon uusia värejä elämään.

Minuun ja työhöni pääset tutustumaan kotisivullani: www.tarjasalmi.fi , IG:ssä tarjasalmivalmennus ja FB:ssä TS Valmennus. Teen valmennuksia ympäri Suomen.

Helpoin tapa selvittää, voisinko olla avuksi, on varata 30 minuutin ilmainen verkkotapaaminen, jossa kerron lisää tavastani tehdä, työni tuloksista ja saat vastauksia kysymyksiisi. Ota rohkeasti yhteyttä, sillä se ei sido mihinkään vaan antaa vastauksen sille, voisinko olla nyt tai tulevaisuudessa hyödyksi sinulle tai työyhteisöllesi tarja@tarjasalmi.fi

”Tässä työssä suurin motivaattorini on sinun onnistumisesi – se että saavutat tavoitteesi, avaat solmut, pääset eteenpäin, löydät itsestäsi uusia ulottuvuuksia, innostut itsestäsi sekä opit luottamaan omiin kykyihisi ja päätöksiisi. Ennen kaikkea: opit elämään enemmän rehellistä, oman itsesi näköistä elämää.”

Artikkeli KasvuStoori – Tarja Salmi julkaistiin ensimmäisen kerran KasvuStoori.

Vastaan tähän aina, että hengitys on kuin pieni lapsi se oireilee vaille jäämiseen ja kulkee usein suvussa. Niin kuin vaille jääminen kulkee. Hengitys opitaan vuorovaikutuksessa ja mikäli vuorovaikutuksessa on pulmia, on usein niitä myös hengityksessä.

Vahvuus herkkyyttä vai herkkyys vahvuutta?

Osa ihmisistä on temperamentiltaan herkempiä, osa herkistyy elämänkokemusten myötä. Jopa viidennes ihmisistä on selkeästi herkempiä kuin muut.

Näin moni on myös oppinut häpeämään herkkyyttään ja yrittää kaikin tavoin pitää sitä piilossa, laittaa sivuun tai kasvattaa kovan kuoren pehmeän ja haavoittuvan ytimen suojaksi.

Kaikki kovalta näyttävä ei ole kovaa. Se on aina tärkeää muistaa. Usein juuri kovin kuori kätkee sisälleen liikaa kipua ja kätkettyä, kiellettyä herkkyyttä.

Myös miellyttäminen ja suorittaminen ovat oiviksi koettuja suojia kun herkkyys ei ole tullut hyväksytyksi.

Kuitenkin suurinta vahvuutta on uskaltaa olla herkkä, kuten ihana Tommy Hellsten asian pukee. Jokaisen kaltaisia meitä tänne tarvitaan.

Vuorovaikutus tarvitsee herkkyyttä

Vuorovaikutukseen tarvitaan herkkyyttä, kuulemiseen ja näkemiseen, ymmärtämiseen tarvitaan herkkyyttä.

Moni meistä herkistä tunnistaa tilanteen, jossa koemme, ettei meitä kuulla, ymmärretä kohdata vaan ohitetaan ja sivuutetaan kylmästi. Mutta siinä ei ole kysymys meistä tai meidän viallisuudesta, joksi sen helposti tulkitsee, vaan vastapuolen kyvyttömyydestä asettua herkästi aistimaan toisia.

Itse kohtasin tämän lapsuuden perheessä asetelmassa, joka on varmasti monelle tuttu. En tullut kohdatuksi tai nähdyksi minuna vaan olin aina jotain liikaa tai liian vähän. Herkkyyttäni ei nähty, vaan se kiellettiin. Ihmissuhteissa aloin kärsimään tästä piirteestä, kun piilottelin herkkyyttäni kovan kuoren taakse, kun uskoin, ettei sitä sielläkään hyväksyttäisi.

Voi kuinka olinkaan väärässä.

Kun lopulta uskaltauduin olemaan aito, minut hyväksyttiin paremmin kuin koskaan.

Uskomukseni, siitä että pitää olla kova pärjätäkseen jouti romukoppaan. Pehmeys rulettaa. Ja ne ihmiset, jotka jakavat tämän arvon, ovat minun ihmisiä. Sitä ei sido veri vaan valinta.

TEHTÄVÄ 1:

1. Asetu herkistämään aistejasi.
2. Miltä ympärilläsi näyttää?
3. Miltä ympärilläsi kuulostaa?
4. Miltä ympärilläsi tuntuu?
5. Miltä ympärilläsi tuoksuu?
6. Miltä tämä kaikki tuntuu hengityksessäsi?

Asioiden jakaminen, kuulluksi ja nähdyksi tulo sekä itsensä rauhoittelukyvyt ovat herkille kullanarvoisia apuvälineitä hyvinvoinnin ylläpitoon.

Ymmärrys, ettei minun tarvitse enää kovettaa ja karaista itseäni vaikka lapsena se oli ainoa selviytymiskeino. Nyt voin nähdä herkkyyden mahdollisuutena, voimavarana ja ottaa sen kiitollisena vastaan.

Hengitys oireilee juuri näistä tilanteista käsin. Kun en tule nähdyksi, lukitsen tunteeni ja hengityksen, kun en tule ymmärretyksi, sulkeudun ja hengitän pinnallisesti, kun pelkään jämähdän ja lakkaan hengittämästä kokonaan, kun itken ja suren menen kasaan ja vaivoin selviän ohuen itkun alla.

Herkkä lapsi oppii kantamaan koko perheen tunteet. Se vastuu on liikaa kantaa ja näin kehittyy loistava kysy aistia kaikki pienimmätkin liikkeet ihmisten tunnetiloissa, ilmeissä ja eleissä. Oppii valmistautumaan siihen, mitä on tulossa.

Keho ja hengitys valpastuu, pitää olla hereillä. Tämä kokemus jää kehoon muistiin ja ihminen oppii aikuisenakin olemaan valppaana ja jopa hätääntymään pienimmästäkin vihjeestä ulkomaailmassa, vaikka todellista hätää ei olekaan.

Ajatuksia vain

Tärkeää on oppia asettumaan itsen äärelle, rauhoittumaan ja ymmärtämään.

Nämä kokemukseni ovat sen pienen ihmisen kokemuksia, eivät aikuisen minun.

Nyt voin opetella rauhoittumaan, rentoutumaan ja luottamaan. EI ole mitään hätää! Oikeasti!

TEHTÄVÄ 2:

1. Käy makuulle. Sulje silmäsi.
2. Tutki voisitko aistia ilman virtauksen ihollasi, olit sisällä tai ulkona.
3. Makaa ja tunnustele ilmavirtaa hiljaa leväten.
4. Kuuntele hengitystä ja sen virtausta rauhassa omassa rytmissäsi.

Rauhoittumista ei voi varastoida, mutta siihen voi ja kannattaa palata päivittäin.

Todellinen apu löytyy toisesta

Elämme self help-aikakautta, kaikkien pitäisi löytää oma sisäinen voimavara ja kyvyt itsestään, nopeasti ja tehokkaasti – äkkiä ja ihanasti kirjaillen ruusuja kirjasiin. Tämä luo kovia paineita. En itse luota tähän genreen, vaikka se hyvää tarkoittaakin. Kuten kipu tulee todeksi vuorovaikutuksessa, niin tulee myös kyky rauhoittua, vuorovaikutuksessa.

Kyky rauhoittua pohjaa itsereflektiokykyyn ja varhaisiin kokemuksiimme. Kaikki self help-taidot auttavat todella vasta, kun ihminen on sisäistänyt itseensä rauhoittavan toisen. Ajatuksen ja kokemuksen, että kaikki oikeasti on hyvin ja olen turvassa.

Kun todella olemme turvassa, se näkyy tavassa olla, puhua ja hengittää, vuorovaikutuksessa ja siinä, että on myös turvallista olla erillinen.

Tunnesäätelyn oppimisen kannalta on tärkeää, että ihminen saa kokea vaikeat tunteet yhdessä turvallisessa kannattelevassa ilmapiirissä ja yhteydessä, näin rakentuu kyky selviytyä myöhemmin yksin näiden haastavien tunteiden kanssa.

Kun sisäinen rauha puuttuu

Ahdistus, hyperventilointi ja paniikkikohtauksissa esimerkiksi näyttäytyy hyvin kuinka sisäinen rauha loistaa poissaolollaan. On normaalia juuri tässä tilassa kaivata rinnalleen toista. Jokainen ihminen, aikuinen ja lapsi kaipaavat huolenpitoa ja turvaa. Se kuuluu ihmisyyteen. Sitä on kuitenkin opittu häpeämään ja avun pyytämistä kaihtamaan, silloin häpeä lisääntyy ja oireet vahvistuvat.

Tällöin toisen ohjaava käsi avun piiriin tai oma ajatus; pitäisiköhän tehdä jotain, voisivat olla hyviä kimmokkeita tarttua avun pyyntöön.

”Ihminen tarvitsee ihmistä ollakseen ihminen ihmiselle, ollakseen itse ihminen.

Lämpimin peitto on toisen iho, toisen iho on parasta ruokaa.

Emme ole tähtiä, taivaan lintuja, olemme ihmisiä, osa pitkää haavaa.

Ihminen tarvitsee ihmistä.

Ihminen ilman ihmistä on vähemmän ihminen ihmisille,

vähemmän kuin ihminen voi olla.

Ihminen tarvitsee ihmistä.” 

T. Tabermann

Kun tuntuu, ette pärjää yksin ja haluat puhua, olen tässä.

KAUKAA TAI LÄHELTÄ, ETÄYHTEYDET OVAT KOVASSA KÄYTÖSSÄ.

Ollaan yhteydessä!

Lempeyttä ja valoa kaikille!

Katja Kykkänen / Hyvänolon Omimo / fb ja  insta / katjakykkanen@gmail.com

Artikkeli Vieraskynä – Rauha, herkkyys ja hengitys julkaistiin ensimmäisen kerran KasvuStoori.

Teen kaiken väärin, ajattelen, toimin, sanon? Olen vastuussa muiden huonosta olosta ja syyllinen ikävään ilmapiiriin tai toisten kärsimykseen, vääriin valintoihin, olen huono vanhempi, mokaan aina kaiken….

Aiheutan kärsimystä jos ota rokotteen, en ota rokotetta. Olen syyllinen, jos en toimi oikein. Mikä on oikein??

Apua, ei ole ihme, jos on paha olo kaikkien näiden ajatusten ja vaatimusten keskellä, varsinkin kun on kokemus, että on jäänyt yksin.

Normaali tunne

Syyllisyys on täysin normaali ja terve tunne. Ihan kuten tunteet yleensäkin. Mutta syyllisyydestäkin voi kasvaa hallitsemattomana peikko. Tuskallisia tunteita on helpompi kestää, kun niihin suhtautuu hyväksyvästi. Silloin ikävät ja vaikeatkin tunteet tuntuvat tuottavan vähemmän kipua ja hellittävät helpommin sekä kestävät lyhyemmän aikaa.

Tunteen tunnistaminen ja nimeäminen jo on helpottava tapa kohdata tunteita ja harjoittelu kannattaa aloittaa pienistä ikävistä tunteista.

Näin harjoittelun myötä tunteesta tule pikkuhiljaa keino, jolla voi jo tulla toimeen haastavien tunteiden kanssa. Vaativammat ja sitkeämmät tunteet vaativat pidempää ja ehkä tuettua tunteiden validointia, tunnetaitoja ja elimistön rauhoittamista tunnetilasta yli pääsyyn.

Syyllisyys aiheellista vai aiheetonta?

Milloin syyllisyys sitten on aiheellista ja aiheetonta? Jokainen meistä varmaan tunnistaa syyllisyyden piston joskus sydänalassa. Auts, olisin voinut toimia toisin, nyt en toiminut ihan oikein. Nämä ovat täysin terveistä reaktioita tilanteisiin, joissa teimme virhearvion tai mokasimme, se on vain inhimillistä. On ihmismäistä mokata. Epäinhimillistä – robottimaista on olla mokaamatta, kuka haluaa sellaiseksi?

Aiheellinen syyllisyys auttaa puntaroimaan omaa käytöstä, toimintaa ja tekoja. Toimimaan enemmän omien arvojen mukaisesti.

Mutta aiheeton syyllisyys sen sijaan on syyllistymistä asioista, jotka eivät välttämättä ole meidän vastuulla, todellisia, vaan tunne jatkuvasta väärin tekemisestä kalvaa, toimi sitten niin tai näin.

Seuraavan tehtävän avulla voit tutkia syyllisyyttäsi, sen todenmukaisuutta.

TEHTÄVÄ 1:

1. Ajattele jotain sinulle syyllisyyttä aiheuttavaa asiaa.
2. Mieti, onko oikeasti syntynyt jotain vahinkoa asian suhteen?
3. Olisitko voinut omilla valinnoillasi saada asian tapahtumaan tai estää jo tapahtuneen.
4. Osasitko ennustaa, että toimintasi aiheuttaa vahinkoa tai jos olisit toiminut toisin, olisitko voinut estää vahingon syntymisen?
5. Oliko sinulla valta, mahdollisuus tai voima valita ja toimia toisin?

Jos vastaat kaikkiin kyllä, voidaan olettaa sinulla olevan aihetta syyllisyyteen. Mutta vain jos vastasit kyllä kaikkiin kohtiin. Mikäli vastasit yhteenkään kohtaan ei, syyllisyys ei ole aiheellista.

Ja mikäli tosiaan olit syyllinen, on tärkeää:

1. lopettaa vahingollinen toiminta
2. pyytää anteeksi
3. korjata tapahtunut vahinko
4. hyvittää aiheutuneet vahingot
5. JATKAA ELÄMÄÄ

Onko tämä ihan totta?

Havaintomme ja niiden perusteella tekemämme tulkinnat, tavat joilla olemme oppineet asioita tulkitsemaan vaikuttavat tunnereaktioihimme. Syyllisyys opitaan yhdistelemällä oikein-väärin yhteyksiä, mikä on hyväksyttyä, mikä ei, se ohjaa valintoja ja tekoja oikeaksi opittuun suuntaan.

Joskus on suurinta viisautta hieman kyseenalaistaa tulkintojamme, varsinkin niitä, jotka tuntuvat ikäviltä ja olevan vallan säännöllisisä vierailijoita tai kovin sitkeitä sellaisia. Se että tulee tutuksi omien haastavien automaattiajatusten kanssa tai havaitsee ne joskus hyvinkin virheellisiksi tulkinnoiksi, ei automaattisesti tarkoita, että on tehnyt jotain väärin ja että onkin syyllinen ja toinen oikeassa, vaan opettaa tutkimaan asioita. Ei ole ns. varmoja totuuksia vaan voidaan oppia tutkimaan ajatuksia ja niitä herättäviä tilanteita, sekä niistä syntyviä tulkintoja.

Mikäli huomaat jatkuvasti samantyylisissä tilanteissa kokevasi syyllisyyttä, voit alkaa tutkia mistä tämä johtuu, onkohan tulkintani ihan 100% totta vai onko jotain mitä en huomaa.

Ajatuksia vain

Aivan kuten muutkin, syyllistävät ajatuksetkin ovat vain ajatuksia. Usein sitkeitä sellaisia ja kotoisin ehkä kovinkin kaukaa lapsuudesta, ehkä täysin tunnistamattomia tunteita. Katseita, eleitä ja pieniä sanoja, joista kokemus omasta syyllisyydestä on päässyt kasvamaan kaiken kattavaksi syyllisyyden tunteeksi. Yksinjäämistä, voimattomuutta, häpeää.

Aivomme poimivat koko ajan ympäristöstä vahvistusta sille uskomukselle, millaisen uskomme maailman olevan. Tyyliin syyllinen on löydyttävä, niin asia on selvä ja kun ”syyllinen” löytyy, voi huokaista hetkeksi, kunnes uusi tilanne on päällä ja sama ralli alkaa alusta.

Aivomme ovat varsin energiatehokkaita ja haluavat mielellään tehdä yleistyksiä ja helppoja tukintoja, joten myöhemmin jonkun katse, joka hieman muistuttaa lapsuuden syyllisyyttä herättänyttä tunnetta tulkitaan vanhaksi ja tutuksi tunteeksi. Aa, vika onkin minussa ja ohitetaan täysin vaikka se, että toinen yrittääkin vain kaataa omaa pahaa oloaan päälleni. Erityisesti väsyneenä, nälkäisenä ja stressaantuneena kaikki olettamukset vahvistuvat.

Kaikille syyllisyys ei kuitenkaan ole tervettä. Häpeää kärsivät ja masentuneet kokevat usein hellittämätöntä syyllisyyttä, jota eivät anteeksipyynnöt tai -annot helpota. Neuroottinen syyllisyys kehittyykin kun lapsella on liian paljon kokemuksia hylätyksi tulosta tai siitä, että on jätetty yksin selviämään. Vanhempien emotionaalinen poissaolo aiheuttaa jatkuvaa riittämättömyyden tunnetta ja se aiheuttaa syyllisyyttä ja kokemusta itsestään kykenemättömänä.

TEHTÄVÄ 2:

1. Huomaa että koet syyllisyyttä?
2. Hyväksy se, älä yritä vältellä.
3. Huomaa, mitä syyllisyys yrittää saada sinua tekemään.

Myös syyllistäminen on tapa karistaa omaa syyllisyyden tai häpeän tunnetta omalta kontolta pois.

On niin helpottavaa löytää joku, joka toimii niin väärin.

Tähän keskittyminen antaa lomaa omalle alati kalvavalle syyllisyydelle, voin hetken hellittää omasta pahasta olostani kääntämällä huomion muihin.

Yllä olevaa harjoitusta voi käyttää myös, kun huomaa syyllistäviä ajatuksia muita kohtaan.

Voisinko olla juoruamatta, arvostelematta ja syyllistämättä. Voisinko vain havaita itsessäni jotain kalvavaa tunnetta, jota pyrin sysäämään sivuun?

Syyllisyyskin karkoitetaan MYÖTÄTUNTO-harjoittelulla

Myötätunto alkaa aina itsestämme. Voimme antaa vasta kun olemme itse saaneet. Syyllisyys kumpuaa syvältä sisältä, syyllisyys kaipaa kannattelua, tukea ja myötätuntoa, ei kaikki todellakaan ole sinun vikaasi, vaikka joku on joskus sinulle niin sanonutkin tai saanut sinut tuntemaan niin. Kun on jäänyt vaille lämmintä kohtaamista, on sitä kovin vaikea antaa myöskään myöhemmin itselle.

Yhteenkuuluvuus ja rauhoittuminen laskevat stressihormonien määrää verenkierrossa. Häpeä, kriittisyys ja arvostelu ovat yksi tehokkaimmista keinoista lisätä kortisolin erittymistä. Kun häpeä liittyy siihen mikä olen, syyllisyys liittyy siihen, mitä teen. Syyllisyys on moraalinen tunne.

Rauhoittumisjärjestelmää voi itse aktivoida esimerkiksi silittämällä, puhumalla itselleen kauniita ja rauhoittavia sanoja sekä pitkillä rauhallisilla uloshengityksillä ja lempeällä äänensävyllä.

Myötätunto itseä kohtaan on  välittämistä, lempeää ystävällisyyttä ja ymmärrystä, ei kaikki ole sinun vikasi, oikeasti nyt ei ole mitään hätää, kaikki järjestyy, et olisi voinut vaikuttaa asiaan. Asioita, joita syyllisuudentunteen tulee kuulla. Se auttaa kannattelemaan vaikeissa tilanteissa. Itsemyötätunto on kykyä huomata kärsimys eli asia tai tunne, jota pyrkii välttelemään ja sitä, että on halukas lievittämään tätä kipua. Myötätunto on jokaisessa meissä, mutta nopea ja liukas katoamaan, varsinkin kipeissä hetkissä. Se kaipaa toistoja, harjoittelua ja ylläpitoa. Se että pitää itsestä huolen, on itsemyötätuntoa parhaimmillaan.

TEHTÄVÄ 3

Jatkoa tehtävään 2.

1. Suunnittele nyt miten haluaisit toimia jatkossa.
2. Millaisen asennon, eleet ilmeet, sanat tai äänensävyt saisivat syyllisyyden havahtumaan.
3. Miten voit toimia näkyvässä elämässä toisin jatkossa.
4. Ala toteuttamaan tätä suunnitelmaa.
5. Toista, toista, toista…. Niin kauan, että uusi toimintamalli on vahvempi kuin vanha.

Hyväksyntä ja toisin toimiminen

Aivan ensiarvoisen tärkeää  on pysähtyä syyllisyyden tunteen äärelle. Havaita asioiden tila. Missä olen, mikä on totta. Ensin pitää havaita ja tehdä esimerkiksi tehtävä 1. Missä olen ja mikä kaikista ajatuksistani onkaan totta.

Jotta voi muuttua, on tiedettävä, mitä tahtoo muuttaa.

Myötätuntoinen hyväksyminen ja aktiivinen uuden toiminnan harjoittaminen, toisto-toisto-toisto, on avain aitoon ja välittävään yhteyteen itsen kanssa.

Kuten usein tykkään muistuttaa, ei ole pikatietä onneen, vaikka mainosmiehet siitä mielellään puhuvat. Ei ole pikakurssia, vaan on elämä ja sen valinnat. On jokainen aamu, jolloin voi valita, miten päivänsä kuluttaa.

Syyllisyys on kuitenkin vain tunne. Se ei tapa, satuta tai vahingoita. Vasta se, kuinka siihen reagoimme tai kuinka toimimme sen ohjaamina, aiheuttaa ongelmia.

Kun tuntuu, ette pärjää yksin ja haluat puhua, olen tässä.

KAUKAA TAI LÄHELTÄ, ETÄYHTEYDET OVAT KOVASSA KÄYTÖSSÄ.

Ota yhteyttä!

Lempeyttä ja valoa kaikille – elämä on tässä ja nyt!

Katja Kykkänen / Hyvänolon Omimo / fb ja  insta / katjakykkanen@gmail.com

Artikkeli Vieraskynä – Syyllinen? julkaistiin ensimmäisen kerran KasvuStoori.

Vanha suomalainen kansansävelmä kiteyttää osuvasti historiamme vaateet.

Älä makaa, vaan tee. Arvon ansaitsee tekemällä ei olemalla. Arvoina rauha, lempeys ja sydämen siveys nostetaan esiin, muitta kuinka ne ovat näkyneet toimissa?

Äitienpäivän läsnäolon herättämien tuntojen äärellä on hyvä hieman pohtia omia arvoja. Kulkeeko teidän suvussa mukana  sellaista, joista voisi hyvin laskea jo irti.

On tärkeää pysähtyä tutkimaan, haluanko toteuttaa satavuotta vanhaa arvomaailmaa vai löytää uuden, omemman tavan elää 2000-lukua ja sen arvomaailmaa.

Arvot liittyvät päämääriin ja ohjaavat kohti oman mielen mukaista hyvää elämää. Ne ilmentävät käsitystä siitä, miten asioiden mielestämme pitäisi olla. Niissä heijastuvat eletty elämä ja kokemukset lapsuudesta aikuisuuteen saakka, asiat joita olemme nähneet ympärillämme ja tulkinneet näin merkityksellisiksi.

”Jos et näe omaa arvoasi, valitset ihmisiä, jotka eivät myöskään näe sitä. Kun itsetuntosi nousee ylöspäin, elämäsi seuraa mukana. ” -Mandy Hale

Arvojen kirkastaminen

Arvojen kirkastamisessa on kyse siitä, että selvität, mikä on sinulle tärkeää ja löydät juuri sinulle sopivat sanoitukset elämänarvoillesi. Kukaan ulkopuolinen ei voi tehdä arvotyöskentelyä puolestasi, sillä vain sinä tiedät, mikä on sinulle tärkeää.

​Tärkeää arvojen työstämisessä on aluksi:

1. Sinä itse: Arvojasi kirkastaessa ei ole tarkoitus lainkaan miettiä, mitä lapsesi sinulta tarvitsevat, puolisosi toivoo tai yhteiskunta odottaa. Ota siis minäkeskeinen asenne: hae vastausta kysymykseen, mikä tuntuu juuri sinusta tärkeältä ja merkitykselliseltä.
2. Ei ole oikeita tai vääriä arvoja. Minkään arvo ei ole parempi kuin toinen. Voit ihan vapaasti antaa mielesi tarkastella erilaisia asioita ja niiden tärkeyttä. Sinun ei tarvitse millään tavalla perustella arvojasi kenellekään, sillä teet tämän työskentelyn vain itseäsi varten.
3. Arvot eivät ole konkreettisia asioita, joita voi objektiivisesti mitata. Usein arvoihin liittyy se, että ne tuntuvat oikealta ja sinun ei tarvitse järkisyillä perustella arvojasi.

”Emme tule onnellisiksi vasta sitten, kun olosuhteet ovat oikeat. Ne ovat jo oikeat. Onnellisuus syntyy tämän oivaltamisesta. Mitä syvemmällä on käynyt epätoivossa ja kauhussa, sitä herkemmin sielu virittyy aistimaan elämän suurta sinfoniaa. Ilo syntyy syvissä vesissä. Tänäänkään en voi täysin valita, mitä minulle tapahtuu. Mutta voin valita, miten suhtaudun siihen, mitä minulle tapahtuu. Tänään asiasi ovat hyvin: sinulla on juuri oikeat vaikeudet ja vastoinkäymiset. Joku on ne sinulle rakkaudella räätälöinyt.”

Tommy Hellsten

Arvojen synty

Jokainen meistä ansaitsee arvoa. Se kuinka meitä on lapsuudessa katsottu, kohdattu ja kuultu opettavat meille meidän arvomme. Tai niin me luulemme ja sen ohjaamana elämäämme elämme.

Totuus onkin ihan jotain toista.

Se kuinka meitä on katsottu, kuinka kasvatettu, kuinka arvostettu, arvotettu ja kommentoitu kertoo kuitenkin puhujasta, ei meistä, jotka sen kohteena ovat. Arvottavat ja arvostelevat lauseet. Sinä olet tyhmä, et pysty, olet aina juuri tuollainen, ihan kuin isäsi, ei sinusta ole siihen, meillä on aina tehty näin, ei noin voi tehdä, tuo on pakko saada valmiiksi… Lauseet kuvaavat puhujan elämänkatsomusta, mutta osuvat syvälle kuulijan sieluun.

Arvot siirtyvät helposti sukupolvelta toiselle opittuna, matkittuna, nähtynä. Voi olla ettei kukaan suvussa ole tullut kyseenalaistaneeksi toimintamalleja tai ainakaan uskaltanut sanoa omaa mielipidettään ääneen, saati nousta sitä vastaan.

Arvot siirtyvät näin eteenpäin, kunnes joku pysähtyy oman pahoinvoinnin ääreen ja joku kysyy: miksi toimit, kuten toimit?

Mitä hyötyä tuosta on sinulle?

Arvoja syntyy vastapainona lapsuudenkodin ilmapiirille tietoisesti tai tietämättä, tyyliin `teen varmasti juuri päinvastoin kuin meillä tehtiin`. Jolloin kokemus kivusta tai vaille jäämisestä aiheuttaa terveen vastareaktion, en jatka tätä,  teen toisin.

Arvot syntyvät ympäristön, ihmisten ja kokemusten ohjaamina ja ovat hyvin usein tiedostamattomia.

TEHTÄVÄ 1:

1. Hengitä syvään sisään ja ulos.
2. Mitä hyvä elämä on sinulle? Mistä se koostuu, koska tunnet olevasi onnellisimmillasi, mitä teet tuolloin, kenen kanssa?
3. Milloin olet onnettomin, millaiset asiat tekevät sinut surullisiksi, väsyneeksi, kyllästyneeksi?
4. Palaa kohtaa 2. Mitä näistä kohtaat päivittäin? Entä viikottain?
5. Palaa kohtaa 3. Mitä niistä kohtaat päivittäin? Entä viikottain?
6. Mitä päättelet tästä kaikesta, mitä sinun pitää lisätä arjessasi, mitä vähentää?
7. Miksi näiden asioiden tekeminen, tekemättä jättäminen on sinulle merkityksellistä?

Toiminko arvojen mukaan

Usein toimimme täysin tietämättämme mitkä arvot meitä ohjaavat. Kun alamme voida huonosti, toimimme arvojamme vastaan.

Jos arvostat perhettäsi ja kuitenkin toimit päinvastoin , vietät aikaasi muiden kuin perheesi kanssa, sulkien tärkeimmän pois elämänpiiristäsi,  voit pahoin. Jos arvoista tärkeä on hyvinvointi, mutta syöt huonosti, liikuntasi on mitätöntä ja nukut miten sattuu. Toimit jälleen vastoin arvojasi ja voit huonosti.

Saat varmaan hyvin kiinni mistä arvoristiriita elämässäsi syntyy.

Voi vaan olla, ettet ole pysähtynyt pohtimaan sitä.

Mitä arvoja minulla on

ON HELPPOA TEHDÄ NIIN KUIN MUUTKIN TEKEVÄT – MUTTA PALKITSEVAA ON TEHDÄ ASIAT OMALLA TAVALLA.

​On vaivatonta tehdä asioita ’niin kuin tapana on’, jäljitellä sitä, mitä ja miten muut arkensa rakentavat tai seurata toimintamalleja, jotka olemme lapsuuden kodistamme omaksuneet.
 
Ongelmia tästä nousee silloin, jos nämä mallit eivät tuekaan omia arvoja. Omien arvojen kautta voit saada rohkeutta tehdä myös valtavirrasta ja edellisistä sukupolvista poikkeavia ratkaisuita, jotka ovat juuri sinulle oikeita. Niitä, jotka tuntuvat oikealta ja nostavat elämäntyytyväisyyttäsi. 

TEHTÄVÄ 2, MINDMAP – KUKA TAI MIKÄ ON SINULLE ELÄMÄSSÄ TÄRKEÄÄ:

1. Mieti, mikä tai kuka on sinulle elämässäsi tärkeää.
2. Tunnistele tarkkaan, että nämä tuntuvat sinusta oikeille, ei, että näin on aina tehty.
3. Yritä listata vähintään kahdeksan sellaista asiaa, jotka tuovat sinun elämääsi mielekkyyttä ja merkitystä.
4. Voit tehdä tämän harjoituksen miellekarttana: kirjoita tyhjän paperin keskelle ympyrään ’Minulle tärkeitä asioita’ ja sen ympärille ainakin kahdeksan sinulle tärkeää asiaa tai arvoa. 
   ​

Aikasi on rajallista, joten käytä se oikein

Olennaista on pohtia, millaiset arkiset valinnat tukevat arvojasi. Entä minkälaiset valinnat vievät sinua poispäin arvoistasi? Todennäköisesti et kuitenkaan ehdi ihan kaikkea, mitä sinä toivoisit, mikä olisi järkevää tai mitä joku muu toivoisi sinulta. 

Erota siis, mikä on sinulle aidosti tärkeää ja panosta siihen. Etsi surutta muuhun tekemiseen oikopolkuja.

Lopulta ajanhallinta on vain tekemisten hallintaa. Lisää aikaa et saa, mutta voit valita, mihin aikasi käytät. Kun käytät aikasi juuri sinulle sopivimmalla tavalla, olet tyytyväinen. Kun sinä olet tyytyväinen, heijastuu se myönteisesti myös lähipiiriisi.
 
Kun tuot arvojasi näkyviin arjessasi, pienennät kuilua sen välillä, mikä on sinulle tärkeää ja mitä ja miten käytännössä oikeasti arjessasi teet. Kun ajankäyttösi ja arvosi ovat riittävän lähellä, tuntuu oma elämä merkitykselliseltä, elämäntyytyväisyytesi on korkealla.
 
Emme voi tietenkään tehdä elämässämme valintojamme vain arvojemme pohjalta, eikä aivokapasiteettimme yksinkertaisesti riittäisi omien arvojen pohtimiseen jokaista arjen valintaa tehdessä. Usein elämän realiteetit ohjaavat toimintaamme ja niin sen pitääkin mennä. Silti on olennaista ajoin kysyä itseltään, olenko tyytyväinen elämääni ja valintoihini. Jos vastaus on ei, voit alkaa tarkistamaan suuntasi arvoistasi. 

TEHTÄVÄ 3

1. Sulje silmäsi, hengitä pari kertaa syvään ja rentoudu. Kuvittele mielessäsi jokin paikka, jossa voit antaa ajatustesi vaeltaa rauhassa.
2. Olet kaukana tulevaisuudessa, vuosien päässä tästä hetkestä. Olet elänyt pitkän ja hyvän elämän. Tarkastele elettyä elämääsi tästä tulevaisuuden näkökulmasta.
3. Minkä tekemisestä elämässäsi nautit eniten? Minkä saavuttamista arvostit eniten? Mikä oli sinulle kaikkein tärkeintä? Pohdi hetki tätä asiaa.
4. Mitä ajatuksia tämä tehtävä herätti? Teetkö tällä hetkellä sellaisia asioita, joista syntyy mieluisia ja tyytyväisiä muistoja?
5. Pyri tekemään joka päivä jotakin, joka on juuri sinulle tärkeää.

Hyväksyntä

Arvot muuttuvat hitaasti elämän varrella, mutta niitä on tärkeä tutkia aika-ajoin, sillä jäämme helposti toimimaan ns. autopilotilla, joka vääjäämättä vie kohti onttoa elämää. Huomion siirtäminen siihen mikä on totta nyt ja sen hyväksyminen ovat avain siihen, että voimme alkaa tarkastella, miten haluaisimme asioiden olevan.

Kun toimimme arvojemme mukaisesti, koemme elämämme pääasiassa mielekkääksi. Toisaalta, jos emme ole tietoisia arvoistamme tai ne ovat hieman ´hakusessa´, toimintamme on tietämättämme ristiriidassa arvojemme kanssa, voimme ajautua uupumukseen, päänsisäiseen kaaokseen tai kokea ylipäänsä merkityksettömyyttä elämässämme.

Hyväksyn sen mikä on – ei tarkoita, että tahtoisin jatkaa sillä tiellä, vaan hyväksyn, että se on totta. Asiat ovat nyt näin.

Hyväksyn myös sen, että olen toiminut ehkä itseäni vastaan, jonkun muun toiveet edellä tai ehkä täysin tiedostamattani ja nyt haluan toimia toisin.

Arvot ovat päivittäisten valintojemme ja toimintamme taustalla ja kuvaavat niitä asioita, joita pidämme elämässä tärkeimpinä.

ON NIIN PALJON MITÄ VOIT TEHDÄ VOIDAKSESI VIELÄ PAREMMIN!

TSEMPPIÄ JA VOIMIA HARJOITTELUUN!!

Kun tuntuu, ettet pärjää yksin ja haluat puhua, olen tässä. KAUKAA TAI LÄHELTÄ, ETÄYHTEYDET OVAT KOVASSA KÄYTÖSSÄ.

Ota yhteyttä!

Lempeyttä ja valoa kaikille – elämä on tässä, elä sitä!

Katja Kykkänen / Hyvänolon Omimo / fb ja  insta / katjakykkanen@gmail.com

Artikkeli Vieraskynä – Arvon mekin ansaitsemme? julkaistiin ensimmäisen kerran KasvuStoori.

Keskustelijoiden rooli on hyvä huomioida

Kuulostaako tutulta? Minulle itselleni ainakin kuulostaa. Teen muistiinpanoja muiden puheista ja mietin samalla millaisia ideoita ne tuovat omaan näkökulmaani. Innostun toisen ajatuksista ja haluan tuoda oman ideani kehiin. On kuitenkin tilanteita, jolloin keskittyvä kuunteleminen on erityisen tärkeää. Erilaisissa yhteyksissä on erilaisia rooleja. Kun suunnitellaan ystävien kanssa yhteistä reissua, voi vapaammin heitellä esiin omia ideoita. Palaverin puheenjohtajana pyrin huolehtimaan, että kaikilla on tilaisuus esittää omat kommenttinsa ennen yhteenvetoa ja auttaa osallistujia argumentoimaan omat ajatuksensa. Kehityskeskustelu esihenkilön ja työntekijän välillä ei ole esihenkilön yksinpuhelua. Asiakkaitteni kanssa kuuntelu ja keskittyminen korostuvat vielä entisestään. Asiakas on kehittämässä omaa toimintaansa omien tavoitteidensa mukaisesti. Minun tehtäväni on auttaa häntä asioiden pohdinnassa ja hänen tavoitteidensa saavuttamisessa. Kaikissa näissä rooleissa kannustaminen on tärkeää.

Keskittymistä ja kuuntelemista voi oppia

Muistiinpanojen tekemisestä on apua. Peilaa nimenomaan kuulemaasi siihen, mitä itse haluaisit tuoda esiin. Mitäpä jos odottaisit rauhassa vuoroasi. Hetken hiljaisuuttakaan ei kannata pelätä. Hiljaisuuden aikana voi syntyä jotakin aivan uutta. Olemme erilaisia persoonallisuudeltamme. Jotkut esittävät ajatuksiaan spontaanimmin. Toiset haluavat ensin analysoida ajatuksensa ennen niiden kertomista. Myös kulttuuritausta tai kasvatus saattavat vaikuttaa tähän. Jos kuulut tähän harkitsevaan joukkoon, anna valosi loistaa äläkä ”laita kynttilää vakan alle”.

Entä kun ollaan erimieltä

Entä kun olet täysin eri kannalla ehdotuksista ja asioista, joita toinen esittää. Pysähdy silloinkin ensin kuuntelemaan mitä toinen oikeasti sanoi. Mieti miksi hän on sitä mieltä. Kannusta toista tuomaan oma näkökulma selvimmin esiin.

• Kerro lisää?
• Kuvaile tuota juttua vähän tarkemmin.
• Palataanko vielä siihen mitä aikaisemmin sanoit.
• Ymmärsinkö oikein, kun kuvasit xyz-ilmiötä näin…?

Jos tämän jälkeen olet edelleen aivan eri kannalla asioista, pyri tuomaan ne neutraalisti esiin. Älä tyrmää toista vaan kerro omat argumenttisi.

• Mielenkiintoista kuulla sinun näkemyksesi/ideasi. Itse olen ajatellut tästä asiasta näin….
• Miltä sinusta minun ajatuksesi kuulostavat?
• Haluatko, että kerron tarkemmin, miksi ajattelen näin?

Ovatko kyseessä arvot vai arvovalta?

Osaatko olla neutraali kuuntelija? Riitelevätkö asiat vai ihmiset? Pohdi mistä syntyvät negatiiviset tunteet toisen ehdotuksia kohtaan? Projisoitko jotakin aikaisempaa tilannetta tai henkilöä, joka mollasi aina sinun mielipiteesi? Vältä henkilökohtaisuuksiin menemistä. Erilaiset näkemykset voivat johtua myös erilaisesta arvomaailmasta. Muutos voi olla pelottavaa. Mitä sinä tai toinen koette mahdollisesti menettävänne, jos asiat muuttuvat. Voisitko kuitenkin arvostaa ja yrittää ymmärtää toista, vaikka et olekaan hänen kanssaan samaa mieltä?

Maltti on valttia

Pyri säilyttämään oma malttisi. Aivotoiminta lukkiutuu, jos annamme suuttumukselle vallan. Hengähdä hetken, mutta älä huokaile. Kerro oma näkemyksesi asiasta ja tee myös ehdotus, miten sinun mielestäsi pitäisi edetä. Kuuntele tämän jälkeen toisen/muitten kommentit keskeyttämättä ja esitä vasta sen jälkeen omat jatkokommenttisi.

Jospa jatkokysymyksinä päästäisiin yhdessä pohtimaan ehdotusten vaikutuksia:

• Kerro vielä tarkemmin mitä siitä seuraa siitä, jos toimimme esittämälläsi tavalla?
• Mitä sinun mielestäsi seuraa, jos toimimme minun esittämälläni tavalla?
• Vai löytäisimmekö yhdessä ihan uuden vaihtoehdon, joka tyydyttäisi molempia osapuolia?

Mikä olikaan keskustelun tavoite?

Mihin keskustelulla alun perin pyritään? Onko sillä jokin tavoite, asia, joka halutaan saada aikaiseksi. Tavoitteen mieleen palauttaminen yhdessä on tärkeää. Tavoitteet saattavat olla eri osapuolilla erilaiset. Niistäkin on kaikkien osapuolten hyvä olla selvillä, eikä vain olettaa toisen tietävän mitä itse haluaa.

Toivottavasti kukaan osapuolista ei poistu paikalta ”ovet paukkuen”. Erimielinenkin keskustelu pitäisi pyrkiä päättämään asioiden toteamiseen yhdessä. Jos tällä kertaa ei päästy lopputulokseen, on hyvä sopia kuitenkin koska keskustelua jatketaan. Ehkä seuraavaan tapaamiseen mennessä tilanne on rauhoittunut ja asioissa päästään eteenpäin.

Muista hengittää! Happi tekee hyvää aivoille ja pitää ajatukset kirkkaampina. Se antaa myös sekä sinulle että keskustelukumppanillesi niitä muutamien sekuntien tärkeitä hetkiä harkita, mitä seuraavaksi sanoo. Hyvä etukäteisvalmistelu auttaa myös sinua tuomaan omia näkemyksiäsi ja niiden perusteluja esiin.

Avartavia keskusteluja toivottaen

Merja Carlander

kuva: Bad Ragaz, Sveitsi, Merja Carlander

#yrittäjyys #visio #missio #tulevaisuus #kehittäminen #uudenoppiminen #luovuus #työnohjaus #itsensäjohtaminen #tavoitteet #vuorovaikutus #kommunikointi #skenaario #mentorointi #kuunteleminen

Merja Carlander kertoo Mentorin päiväkirjassa kuukausittain mietteitään ja havaintojaan mentoroinnista.  

Merjan missio on tukea työyhteisöjä, esimiehiä ja yrittäjiä kohti parempaa työelämää ja saavuttamaan tavoitteensa. Hän toimii yritysmentori, johdon ja työyhteisöjen coachina ja työnohjaajana.

Ihminen on kokonaisuus. Huolehtimalla omasta fyysisestä ja henkisestä hyvinvoinnistaan, osaamisen kehittämisestä ja yhteisöllisyydestä saa aikaan myös parempaa tulosta. Vastapaino työlle on se elämän neljäs tukijalka.

  www.merjacarlander.fi  www.facebook.com/merjacarlander2./ www.linkedin.com/in/merja-carlander-3ab839ab

Artikkeli Mentorin päiväkirja – Keskity, kuuntele, kysy, kannusta julkaistiin ensimmäisen kerran KasvuStoori.

Kykenemättömyys vaikuttaa omaan elämään luo joskus halun luovuttaa, joskus sotia kaikkea vastaan. Kokemus siitä ettei pysty hallitsemaan, on kokonaisvaltainen. En osaa pysty tai kykene, olen huono, tyhmä ja arvoton. Ei tästäkään tule yhtään mitään, ihan turha edes yrittää. Luovutan, koska olen surkimus, koska mistään ei kuitenkaan tule mitään.

Ahdistaa, hävettää, surettaa, paras piiskata itsestä jotain irti, etten täysin jämähdä paikalleni.

On tehtävä enemmän töitä, lähdettävä shoppailemaan tai vaikka juomaan, ehkä syön tuskaani tai alan siivoamaan raivoisasti, niin pääsenpähän edes näistä kamalista tunteista eroon.

Kuulostaako tutulta?

Jokainen kokee ikäviä tunteita. Jokainen kokee kaikenlaisia tunteita. Ne eivät ole vääriä tai sinä et ole väärä kokiessasi niitä.

Tunteet ohjaavat meitä, mutta niitä ei ole pakko totella tai uskoa, seurata tai ottaa aina kovin vakavasti.

Tunteet yrittävät ohjata meitä tekemään oikeita valintoja, mutta perustuvat usein menneisyyden kokemuksiin ja ohjautuvat kovin helposti samoille urille.

Aika usein meidän on vaikea havaita kuitenkaan tunteitamme ja ohjaudumme autopilotilla toimimaan kuten aina ennenkin. Ja tulos on myös sama kuin aina ennenkin. Olemme tottuneet toimimaan kepin avulla, kiristämään ja lyttäämään mieltämme, olemme oppineet kohtelemaan itseämme, kuten meitä on kohdeltu. Jos emme ole tulleet tutuiksi oman myötätuntomme kanssa, saatamme pelätä muuttuvamme sen seurauksena laiskoiksi.

Kuitenkin myötätunto itseä kohtaan on samaa kuin asennoituisimme olemaan ystävällisiä ja lempeitä parasta ystäväämme kohtaan. Usein suomme sen helposti muille, mutta itseämme ruoskimme vailla armoa.

Usein ihmisen onkin helpoin tutustua omaan myötätuntoiseen puolensa sen kautta, että minähän osaan olla muille myötätuntoinen ja salliva. Minussa on siis myötätuntoinen osa. Sitten voidaan harjoitella, että kuinka sen voisin kääntää itseeni?

TEHTÄVÄ 1:

1. Asetu istumaan. Ota muutama iso sisään ja uloshengitys.
2. Avaa rintakehäsi ja tunne hengityksesi.
3. Tuo mieleesi joku läheinen ystävä, jota kohtaan tunnet lämpöä ja jota kohtaan olet ystävällinen vaikeinakin hetkinä.
4. Mieti sitten, miten voisin olla tänään itseäni kohtaan ystävällinen?
5. Jos kohtelisin itseäni, kuin kohtelen muita, miten olisin itseni paras ystävä, kuinka toimisin?
6. Millä kaikilla tavoin voisin toimia itseäni kohtaan ystävällisesti, olla itselleni oma paras ystäväni?

ITSESUOJELU

Ihminen on ikään kuin ohjelmoitu evoluution kuluessa kiinnittämään huomiotaan uhkiin, ihan hengissä selviämisen nimissä. Meille on kehittynyt loistava uhka- ja itsesuojelujärjestelmä, vaikkakin tänä päivänä yhä useammin ja useammin se aiheuttaa vain enemmän ongelmia ja suuria vaikeuksia.

Tämän lisäksi, että pelkäämme ja varomme, myös haluamme paljon. Mieli on täynnä tahtoa, tavoitteita ja päämääriä. Mutta ongelmaksi muodostuukin se, että vaikka saisimme ja saavuttaisimme paljon, emme osaa nauttia asioista.

Asenne ja asennoituminen ovat avainasemassa onnellisen ja iloisen elämän luomisessa, sekä siitä nauttimisesta. Myötätunto on ymmärrystä, että aina löytyy vielä parempaa, isompaa ja hienompaa, toinen toistaan mahtavampia  keinoja saattaa mieli luulemaan, että ulkoinen tekee onnelliseksi. Kuitenkin se, että on tyytyväinen vähään, nauttii hetkestä jossa elää ja tekee elämästään riittävän hyvän, voikin olla askel kohti todellista onnea.

Sadepäivien kohdalla myötätuntoa onkin havaita, että jokaisella on näitä päiviä. Ei minun tarvitse lietsoa tai suitsia itseäni syvemmälle suohon, jokainen kokee samoja tunteita. Ilon päivinä myötätuntoa on havaita, että näin. Minäkin saan osakseni hyvää, nautin tästä – tiedostan ja huomaan hyvän.

KUINKA VOISIN HYVÄKSYÄ ITSENI SELLAISENA KUIN OLEN?

Olemme aika taitavia kritisoimaan itseämme, syyllistämään ja vähättelemään, olemme oppineet sen jo lapsuudessa. Lisäksi kulttuuri vahvistaa pärjäämistä, vähättelyä ja liiallisen itsekehun pelätään edelleen aiheuttavan enemmän haittaa kuin hyötyä. On parempi varautua pahaan kuin toivoa liikoja, pessimisti ei pety. Mutta kun elämme negatiivisessa mielenmaisemassa, päivästä toiseen toistellen itsellemme sitä kuinka emme osaa tai pysty, puremme itseämme nilkkaan ja kaivamme kuoppaamme yhä syvemmäksi.

Syyttelevällä mielellämme toki on hyvä tarkoitus, varoittaa, olla hereillä ja turvata selustaa, mutta sen keinot ovat varsin huonot. Kun kerrot itsellesi päivästä toiseen ettet pysty, alat pian uskomaan siihen ja siitä tulee totuus josta käsin katselet elämääsi, josta käsin teet valintasi ja tulkintasi.

MYÖTÄTUNTO

Myötätunto on kykyä osoittaa lämpöä, välittämistä, myötätuntoa toiselle, ottaa sitä vatsaan ja antaa myös itselle. Se vähentää samaistumista tunteeseen, auttaa säilyttämään yhteyden toiseen ja kannattelee tilanteessa niin itseä kuin toista. Itsemyötätunto on kykyä huomata kärsimys eli asia tai tunne, jota pyrkii välttelemään ja sitä, että on halukas lievittämään tätä kipua. Myötätunto on jokaisessa meissä oleva taito, mutta jos se ei ole päässyt vahvistumaan ja kasvamaan elämän varrella, sitä onneksi voi harjoitella. Kuitenkin, pysyessään tietoisena siitä, mitä kokee ja kohtaa, alkaa huomata myös sen mitä itse tarvitsee palautuakseen ja ladatakseen omaa jaksamista. Se että pitää itsestä huolen, on itsemyötätuntoa parhaimmillaan.

ISOT PAINEET

Jokainen tunnistaa niskassa olevat vaateet, omat, perheen, yhteiskunnan ja työn sekä vapaa-ajan. On myös paljon mitä haluaisi, mutta jotenkin aika on vain rajallista. Pitäisi, täytyy, on pakko, kuuluvat jokaisen sanavalikoimaan enemmän tai vähemmän. Ei ole ihme että kuormittuu. Kuitenkin valinta on oma. Voin, jos tahdon. Kuitenkin omat vaatimukset voivat muuttua liian painaviksi. Hyvistäkin asioista voi tulla ikäviä, onnen tavoittelusta taakka ja silloin jos koska, myötätunto omii paikkaansa.

MYÖTÄTUNTOINEN ASENNE

Meillä jokaisella on osaamista myötätunnosta. Oletko joskus auttanut lähimmäistä, tarjonnut apuasi, antanut aikaasi, halannut tai sanonut, että ei hätää, minä olen tässä. Olet siis osoittanut myötätuntoa toista kohtaan.

TEHTÄVÄ 2:

Nyt voisit miettiä, mitä voisit tehdä itsesi hyväksi, kun on vaikeaa?

-lämmin suihku, liikunta, metsäkävely, puhuminen, saunominen, huumori, musiikki… jotain muuta?

MIETI mikä viimeksi auttoi, kun sinulla oli vaikeaa? Kirjaa ylös 5 suosikkiapuasi.

JÄMÄKKYYTTÄ

Itsemyötätunto voi olla avuksi monenlaisissa tilanteissa, tutkimusten mukaan itsemyötätuntoiset ihmiset ovat keskimäärin tyytyväisempiä elämäänsä, parisuhteisiinsa ja kokevat vähemmän masennusta verrattuna henkilöihin, jotka suhtautuvat itseensä kriittisesti.

Itsemyötätuntoiset kestävät myös vastoinkäymisiä paremmin lannistumatta ja ottavat enemmän vastuuta omista virheistään sekä ovat jämäkämpiä tarpeen tullen.

Mielen voi opettaa myötätuntoiseksi. Se voi ottaa hieman aikaa, mutta on todettu, että jo muutaman viikon päivittäinen harjoittelu vahvistaa myötätuntolihaksiasi.

Ensin on hyvä havaita esteet.

TEHTÄVÄ 3

1. Mikä estää minua ottamasta viisauden käyttööni ja ymmärtämästä, että asiat eivät ole aina ihan niin kuin itselleni väitän?
2. Jos olen kovin ahdistuva ja sellaisena itseäni pitävä, pelottaako minua se, millainen olisin, jos olisin hieman rennompi?
3. Kaikki mikä päässäsi liikkuu Ei ole totta, voit katsoa sitä tutkien.

ON NIIN PALJON MITÄ SINÄKIN VOIT TEHDÄ VOIDAKSESI VIELÄ PAREMMIN!

Voisitko sinäkin irtautua loputtomasta suorittamisen virasta ja vaatimuksista suhtautumalla itseesi myötätuntoisemmin, kohtelemalla itseäsi kuin kohtelisit hyvää ystävää, myötätuntoisesti.

TEHTÄVÄ 4

1. Tehdään hetki myötätuntoisen mielentilan kuivaharjoittelua;)
2. Palaa hetkeksi tehtävään 1, miten sinä kohtelisit parasta ystävääsi.
3. Ajattele, että kohtaat itsesi samalla myötätuntoisella asenteella.
4. Harjoittele tämä myötätuntoinen asenne sisälläsi eri tilanteissa arjessa.
5. Esim.
   1. Kuvittele että teet jonkin teon, joka on sinulle hyväksi, mutta kovin epämiellyttävää ja jonka mieluusti välttäisit (pyykinpesu, jämäkän pyynnön esittäminen, ei:n sanominen ym.)
   1. Valitse joku tilanne, näe mielessäsi miten tartut tilanteeseen jämäkästi, mutta itseäsi myötätuntoisesti tukien.
   1. Kannusta itseäsi kuin kannustaisit rakasta ystävääsi. Hei, hyvin se menee, pystyt kyllä ja sitten on aikaa puuhailla muuta. Ensin voi tuntua vaikealle, mutta pystyt siihen kyllä. Anna pienen hymyn nousta kasvoillesi ja ystävällisesti, mutta jämäkästi ohjaa itsesi läpi arjen hankalan tilanteen.
6. Ja kun tätä harjoittelua olet tehnyt mielessäsi, voit siirtyä tositoimiin aitoihin arjen tilanteisiin.

TSEMPPIÄ JA VOIMIA HARJOITTELUUN!

PYSTYT SIIHEN, OLET RIITTÄVÄ JA RAKASTETTAVA JUURI TUOLLAISENA KUIN OLET!

Kun tuntuu, ette pärjää yksin ja haluat puhua, olen tässä. KAUKAA TAI LÄHELTÄ, ETÄYHTEYDET OVAT KOVASSA KÄYTÖSSÄ.

Ota yhteyttä!

Lempeyttä ja valoa kaikille – elämä on tässä, elä sitä!

Katja Kykkänen / Hyvänolon Omimo / fb ja  insta / katjakykkanen@gmail.com

Artikkeli Vieraskynä – Myötätuntoinen mieli julkaistiin ensimmäisen kerran KasvuStoori.

Oman isäni näkökyky heikkeni rajusti vanhemmiten ja kuulo oli poissa toisesta korvasta jo nuorena aikuisena. Hän teki kuitenkin töitä vielä seitsemänkymppisenä. Vaikka näkö oli jo erittäin heikko, ajatus ja kyky jakaa kokemuksia ja tukea muille ei ollut kadonnut minnekään. Viimeisen kirjan hän kirjoitti ollessaan 75-vuotias. Onneksi tukena olivat hyvät tietojenkäsittelytaidot ja apujoukot oikolukijoina. Nämä kaksi asiaa nousevatkin tärkeiksi, kun pyrimme tukemaan vammaisia yrittäjyyden taipaleella: digitaalisuuden haltuunotto ja välineet, joilla asiat voi esteettömästi hoitaa ja verkosto, jolta saa sekä ammatillista tukea ja tukea muuhun osaamisen kehittämiseen. Yrittäjä tarvitsee aina myös sen ”yrittäjän olkapään”, jolle voi purkaa huolia, mutta myös peilata uusia ideoita ja hankkeita.

Vammaisuuden vaikutus ihmisen elämään vaihtelee vammaisuuden asteen mukaan. Jokainen ihminen on yksilö. Meillä on erilaiset kokemukset ja taustat. Meillä on erilaisia ominaisuuksia ja taitoja. Vaikutusta on myös sillä, oletko ollut vammainen koko ikäsi vai onko vammaisuus tullut elämääsi matkan varrella.

Sosiaalinen ympäristö ja ihmisen taloudellinen tilanne vaikuttavat merkittävästi aina kun ihminen edustaa vähemmistöä. Iso merkitys on myös muiden ihmisten asenteilla. Nähdäänkö henkilö ensisijaisesti vammaisena vai henkilönä, jonka yksi ominaisuus on hänen vammaisuutensa. Me enemmistön edustajat suhtaudumme usein vähemmistöön kuten se koostuisi samanlaisesta massasta, oli sitten kyse maahanmuuttajista, sukupuolivähemmistöistä tai vammaisuudesta. Jokainen ihminen on ja haluaa kuitenkin tulla nähdyksi ainutlaatuisena. ”En ole kuuro enkä imbesilli, vaikka istunkin pyörätuolissa”. Tämä ystävättäreni tokaisu lentokenttävirkailijalle on jäänyt mieleeni. Olimme lähdössä porukalla ulkomaille ja virkailija kertoi miten ystävättäreni siirtyminen koneeseen hoidetaan katsomatta kertaakaan häneen vaan puhuen meille muille seurueen jäsenille.

Vammaisuus ja osatyökyvyttömyys vaikuttavat monelle tavalla henkilön työllistymiseen. Yrittäjyys saattaakin olla ainut vaihtoehto. Tätä tietä on kuitenkin henkilön oma tilanne huomioiden tasoitettava, jotta hän pääsee aloittamaan yritystoiminnan paremmin samalta viivalta. Kuten yrittäjä kollega, joka on itse vammainen, toteaa: vammaisyrittäjät lähtevät yrittäjyyteenkin takamatkalta.

Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarjan 22/2017 aiheena oli vammaisten henkilöiden yrittäjyys ja sen tuki. Julkaisussa esitetään yhtenä toimenpiteenä koko väestölle suunnattujen toimien muuntamista vammaisille henkilöille soveltuvaan muotoon (esim. esteettömyys ja saavutettavuus). Julkaisussa todetaan, että sinänsä ei ole tarvetta erityisesti vammaisille henkilöille suunnatuille yrittäjyyskoulutuksille. Koulutuksia järjestettäessä on kuitenkin syytä varmistaa koulutusjärjestelyjen esteettömyys ja saavutettavuus, myös koulutuksista tiedottamisessa.

Suomessa järjestettiin vasta nyt 2019–2020 ensimmäinen vammaisille suunnattu yrittäjien ammattitutkinto. Koulutuksen järjestäjänä toimi Careeria. Nyt toteutettu yrittäjän ammattitutkintokoulutus suunniteltiin yhteistyössä Näkövammaisten liiton ja Invalidiliiton asiantuntijoiden kanssa saavutettavaksi ja esteettömäksi vammaisille opiskelijoille.  Oli antoisaa ja itselle myös näkökulmia avartavaa olla mentorina mukana tukemassa tutkinnon suorittajia. Tämä tutkinto oli tutkintovaatimuksiltaan aivan sama kuin muillekin suunnattu yrittäjän ammattitutkinto, juuri kuten valtioneuvoston julkaisussa työryhmä oli esittänytkin. Vammaisyrittäjät kohtaavat samoja haasteita kuin muutkin yrittäjät. Ammattiosaamista usein löytyy, mutta yrittäjyyteen liittyvät tiedot ja taidot puuttuvat. Markkinointi-, myynti- ja talousosaamiseen useimmat yrittäjät kaipaavat lisäkoulutusta. Kaikki yrittäjiksi ryhtyvät haaveilevat taloudellisesta riippumattomuudesta ja toisaalta siitä kuuluisasta yrittäjän vapaudesta.  Vapaus edellyttää kykyä johtaa itseään. Tätäkin taitoa voi kehittää ja siihenkin on mahdollisuus saada tukea koulutuksessa.

Perinteisten yrittäjyyden haasteiden lisäksi vammaisuuden aste ja laatu tuovat omat lisähaasteensa. Vammaisten yrittäjien arkea hankaloittavat itse vamman luonteesta riippuvat tekijät, kuten mahdolliset liikunta- tai kommunikaatiorajoitteet. Alkupääoman puute ja rahoituksen hankkiminen on monen yrittäjäksi ryhtyvän pulma. Jos henkilö on aikaisemmin ansainnut hyvin palkkatyössä, on hänelle saattanut kertyä säästöjä. Säästöjen vähäisyys on usein vammaisyrittäjän ongelma. Vammaisuus vaikuttaa sosiaalisen verkoston laajuuteen. Tähän vaikuttaa myös se, miten me muut suhtaudumme vammaisiin. Olemmeko kaikki samalla viivalla.

Olen saanut olla mentorina monille kymmenille yrittäjille heidän suorittaessaan yrittäjän ammattitutkintoa. Yrittäjäidentiteetti on useilla aluksi hukassa. Omia kykyjä on ehkä vähätelty. On ollut hienoa kuulla päätöstilaisuuksissa, kuinka moni toteaa löytäneensä yrittäjäidentiteettinsä ja olevansa ylpeästi yrittäjä. Nyt päättyneessä tutkinnossa oli mukana myös yrittäjiksi ryhtyviä jo toimivien yrittäjien lisäksi. Oli hienoa huomata, kuinka tutkinnon suorituksen aikana se oma liikeidea ja myös yrittäjäidentiteetti löytyivät. Rohkeus ja usko itseen kasvoi tiedon lisääntymisen myötä.

Yrittäjäkoulutuksen aikana opiskelijat saavat uusia tuttavuuksia ja verkostoja. Tutkinnon tukena käytettiin ryhmämentorointia. Opiskelijayrittäjät saivat tukea ja kannustusta sekä myös tietoa opiskelijatovereiltaan. Omissa mentoriryhmissäni viljeltiin myös leppoisaa huumoria.

Ihminen on pohjimmiltaan psykofyysinen ”laumaeläin”. Siksi tukea tarvitaan sekä fyysisten että sosiaalisten esteiden ylittämiseksi. Biopsykososiaalinen malli yhdistää lääketieteellisen ja sosiaalisen mallin. Lääketieteellinen lähestyminen käsittää vammaisuuden yksilön toimintakyvyn rajoitteina. Sosiaalinen malli puolestaan näkee vammaisuuden yhteiskunnallisista järjestelyistä johtuvana sosiaalisena ilmiönä (WHO 2002; Vehmas 2005; Kitching 2014).  Tukea tarvitaan sekä fyysiselle että sosiaaliselle puolelle myös yhteiskunnan tukiverkon toimesta kannustavalla asenteella. Vammaisten tukeminen yrittäjyydessä pitäisi nähdä investointina eikä kuluna.

Yrittäjän ammattitutkinnon valmistujaistilaisuudessa oli voittajien tunnelma. Vuoden aikana oli tapahtunut paljon, monenlaisia muutoksia sekä yrittäjien liiketoiminnassa että muussa henkilökohtaisessa elämässä. Tämä opiskelijaryhmä jää taatusti elämään toinen toistensa tukiverkkona tulevaisuudessakin. Näistä yrittäjistä kuulemme vielä. Sitä ei koskaan tiedä mihin pystyy ennen kuin yrittää. (KV. sanonta).

Merja

Merja Carlander kertoo Mentorin päiväkirjassa kuukausittain mietteitään ja havaintojaan mentoroinnista.  

Merjan missio on tukea työyhteisöjä, esimiehiä ja yrittäjiä kohti parempaa työelämää ja saavuttamaan tavoitteensa. Hän toimii yritysmentori, johdon ja työyhteisöjen coachina ja työnohjaajana.

Ihminen on kokonaisuus. Huolehtimalla omasta fyysisestä ja henkisestä hyvinvoinnistaan, osaamisen kehittämisestä ja yhteisöllisyydestä saa aikaan myös parempaa tulosta. Vastapaino työlle on se elämän neljäs tukijalka.

  www.merjacarlander.fi  www.facebook.com/merjacarlander2./ www.linkedin.com/in/merja-carlander-3ab839ab

Artikkeli Mentorin päiväkirja – Samalta viivalta – tekoja tarvitaan yrittäjyyden tien tasoittamiseksi vammaisille julkaistiin ensimmäisen kerran KasvuStoori.

Monia asioita voi opetella yksin ja itsekseen. Jos on ns. tutkijaluonne, nauttii uuden löydön tekemisestä ”omassa kammiossaan”. Todennäköisesti silloinkin hyödyntää aikaisemmin oppimaansa, jo jonkun toisen löytämää tietoa ja kaikkea sitä kokemusta, jonka on hankkinut ja nähnyt ympärillään. Aikaisemmin opitusta ja uudesta tiedosta muodostuu tiedon ketju. Uusi lenkki tiedon ketjussa helpottaa taas jatkossa jonkin uuden asian ymmärtämistä.

Mihin oppia tarvitsee?

Missä uutta tietoa on tarkoitus hyödyntää? Uutta voi opiskella toki vain oppimisen ja tietämisen ilosta. Pitääkö kaikesta oppimisesta olla hyötyä?Kaikelle oppimiselle on yleensä kuitenkin jokin tarve.

Mihin kaikkeen se vaikuttaa, että opin jostakin asiasta lisää? Mihin kaikkeen pyrin vaikuttamaan oppimisellani? Juuri se oppimisen tavoite on tärkeä, kun mietit minkä tavan valitset oppimiselle.  Luetko kirjoja? Kuunteletko luentoja? Muokkaatko oppimastasi jotakin uutta? Vai sopiiko sinulle parhaiten oppiminen jonkin valmiin opintopolun avulla?

Useita ammattitutkintoja voi suorittaa melko itsenäisesti. Kannustan itse kuitenkin osallistumaan ohjattuun koulutukseen. Kannattaa haastaa itsensä. Jos et tiedä, mitä et tiedä, on vaikea hakea sellaista tietoa itsenäisesti. Koulutuksen aikana on hieno huomata osaavansa jo jonkin alueen hyvin. Näkökulman laajentaminen ja joskus myös näkökulman vaihtaminen saattaa olla juuri se ratkaiseva tekijä oman liiketoiminnan kehittämisessä. ”Altistu uudelle” oli joitakin vuosia sitten Helsingin Juhlaviikkojen slogan. Tätä positiivista altistumista kannattaa hyöyntää sekä työelämässä että myös yksityiselämässään.

Vuorovaikutuksella on oppimisessa suuri merkitys. Vaikuttaa vuorotellen. Käydä vuoropuhelua. Tästä syntyy oppimisen ja oivaltamisen ketjureaktio. Kun oppiminen tapahtuu vuoropuhelun avulla, opit ja oivallat taas lisää.  Pääset testaamaan omia ajatuksiasi ja oivalluksiasi. Jokin päähämme jäänyt fakta osoittautuukin fiktioksi. Tai sitten mahdollisesti aikaisemmin oppimasi puhkeaa todella kukkaan vasta uusien oivallusten myötä. Ryhmämentoroinnissa ketjureaktio toimii. Yksi ihmettelee yhtä asiaa, toinen jotakin muuta. Vuoropuhelulla yhdistetään tietämistä ja osaamista.

Eräs mentoroitavistani kertoi päättöarvioinnissa, ettei koulutuksen alkuvaiheessa ymmärtänyt yhtään mistä puhutaan. Matkan varrella alkuperäinen kehittämisidea muutti muotoaan. Käsitteet ja liike-elämän ”jargon” (ammattikieli) avautuivat. Asiakkaan tarpeet ja mentoroitavan oman yrityksen missio ja arvot nousivat keskiöön. Koulutuksen aikana syntyi uusia työkaluja hyödynnettäväksi. Jotkut mentoroitavistani hyppäsivät aivan uuteen alaan. Joku taas oivalsi, kuinka tärkeää on oman työn rajaaminen. Ajatusmaailmassa voi tapahtua monenlaisia muutoksia. Ne voivat johtaa sellaisiin vaihtoehtoihin ja muutoksiin, joita ei aikaisemmin olisi osannut aavistaakaan.

Tämä jakso viime syksystä tähän hetkeen on ollut myös minulle mentorina mahtavaa yhteisen oppimisen ja oivaltamisen aikaa. Olen itse saanut laajentaa omaa maailmankuvaani ja näkökulmaani taas kerran aivan uusille alueille. Pidän sananlaskuista. Joskus ne on kuitenkin hyvä sanoittaa uudelleen. Joukossa tyhmyys tiivistyy sovellettuna oppimiseen: joukossa viisaus vahvistuu.

Onnittelut vielä kerran kaikille tutkinnon suorittaneille, sekä omille aktoreilleni että kaikille muillekin itsensä kehittäjille, jotka sattuvat tämän blogin lukemaan.

Merja

Merja Carlander kertoo Mentorin päiväkirjassa tulevien kuukausien aikana mietteitään ja havaintojaan mentoroinnista.  

Merjan missio on tukea työyhteisöjä, esimiehiä ja yrittäjiä kohti parempaa työelämää ja saavuttamaan tavoitteensa. Hän toimii yritysmentori, johdon ja työyhteisöjen coachina ja työnohjaajana.

Ihminen on kokonaisuus. Huolehtimalla omasta fyysisestä ja henkisestä hyvinvoinnistaan, osaamisen kehittämisestä ja yhteisöllisyydestä saa aikaan myös parempaa tulosta. Vastapaino työlle on se elämän neljäs tukijalka.

  www.merjacarlander.fi  www.facebook.com/merjacarlander2./ www.linkedin.com/in/merja-carlander-3ab839ab

Artikkeli Mentorin päiväkirja – Oppimisen ja oivaltamisen ketjureaktio julkaistiin ensimmäisen kerran KasvuStoori.

Olipa sitten kyseessä mentorointi, caoching tai työnohjaus niin säännöllisin väliajoin palataan keskustelemaan vahvuuksista ja heikkouksista. Tilanteen analysoinnissa saatetaan hyödyntää työpersoonallisuusarviointia tai hiukan yksinkertaisempaa SWOT-nimellä tunnettua nelikenttämenetelmää. Nelikentän avulla voidaan tunnistaa kehittämiskohteita, pohtia ratkaisua ongelmiin tai vaikkapa kehittää yrityksen tai yhteisön strategiaa. Analyysiä voidaan käyttää myös yksittäisen henkilön oman työn tarkasteluun. Vahvuuksien ja heikkouksien yhteydessä keskitytään ns. sisäiseen ympäristöön ja ulkoista maailmaa tarkastellaan sen tuomien mahdollisuuksien ja uhkien valossa.

Kehotan asiakkaitani muuttamaan omassa nelikentässään sanan heikkoudet kehittämiskohteiksi. Usein sana heikkous mielletään asiaksi, jolle ei voida tehdä mitään. Analyysi, jossa vain todetaan asioita, ei potki meitä eteenpäin tekemään jotakin.  Termien psykologisella vaikutuksella on suuri merkitys. Jos jokin asia on kehittämiskohde, silloin keskitytään miettimään toimenpiteitä. Mitä pitäisi tehdä: mitä pitäisi tehdä eri tavalla kuin ennen.

Omien henkilökohtaisten vahvuuksien ja osaamisen tunnistaminen ei aina ole helppoa. Meillä saattaa olla negatiivisia uskomuksia itsestämme, joille ei oikeastaan löydy perusteita. ”Minulla ei ole kielipäätä.” ”En osaa puhua isolle joukolle.” ”Tämä digitalisaatio ei oikein ole mun juttu.” ”Olen introvertti asiantuntija, ei minusta ole esimieheksi.” Jotkut käsitykset omasta itsestämme saattavat perustua hyvinkin varhaiseen kokemukseen ja saamaamme palautteeseen.

Onnistuminen ja menestyminen riippuu usein paljon enemmän omasta asenteestamme kuin vaikkapa älykkyydestämme. Älyäkin on niin monenlaista. Toisinaan asiakas ”löytää” itsestään sellaisia vahvuuksia ja osaamista, joiden arvoa hän ei ole itsekään tajunnut. Tämä tulee hyvin esiin myös työyhteisön vahvuuksia pohdittaessa: yksityiskohtiin sinnikkäästi pureutuva ja laajoja kokonaisuuksia hahmottava kaksikko saattaa olla lyömätön työparina.

Motivaatiollamme on keskeinen vaikutus aikaansaamiseen ja onnistumiseemme. Jos sinulla on intohimo johonkin asiaan, jaksat paljon sinnikkäämmin pyrkiä sitä kohti. Mentorin kanssa on hyvä pohtia yhdessä, onko se mitä juuri nyt teet työkseni juuri sitä, mitä haluat. Vai oletko vain jotenkin ajautunut nykyiseen työhön tai tilanteeseen.  Katsetta kannattaa nostaa hiukan kauemmas tulevaisuuteen ja pohtia, missä näet itseni viiden vuoden päästä, jos jatkat nykyisellä tavalla. Jos tulevaisuudenkuva on innostava ja positiivinen, kannattaa jatkaa samaan suuntaan. Jos sen sijaan huomaat, että tulevaisuuden kuva suorastaan masentaa, on korkea aika pohtia muutosta.

Jokin aikaa sitten pohdin yhden yrittäjäkollegani kanssa hänen saamaansa toimeksiantotarjousta. Kollegan kuvailusta nousi esiin enemmänkin epäilyksen siemeniä kuin kutkuttava innostus ottaa toimeksianto vastaan. Juuri ääneen puhuminen ja asioiden sanoittaminen tekee itselle näkyväksi sekä positiiviset että haastavat puolet. Välillä kannattaa myös luottaa omaan intuitioon. Intuition takana meillä on usein kuitenkin paljon omaa kokemusta, jonka avulla voimme punnita onko intuitiomme vain merkki epävarmuudesta vai oikeasti varteenotettava asia.

Epäröinti ja ”yön yli nukkuminen” on varsinkin suuria päätöksiä tehtäessä viisasta. Harkitessa voi punnita päätöksen erilaisia vaikutuksia. On myös hyvä kuulostella tunteitaan. Johtuuko epäröinti epäonnistumisen pelosta vai löytyykö sille järkiperusteita.

Epäonnistumisen pelko saa meidät jäämään sellaiseen tilaan, jota emme oikeastaan halua. Kun ei yritä, ei voi myöskään epäonnistua. Kannattaisiko ennemminkin pohtia, mitä menetämme, jos emme edes yritä. Saatamme pohtia mentoritapaamisessa myös, mistä epäonnistumisen pelko johtuu. Joskus pelko on suorastaan lamauttava. Ehkä konkreettinen esimerkki voisi olla esiintymispelko.

Muistan itse omasta lapsuudestani ensimmäiset koulun laulukilpailut. Pääsin lähikoulujen loppukisaan. Kun vuoroni tuli, astuin lavalle, niiasin ja säestäjä löi pianosta ensimmäiset tahdit ”Täällä pohjantähden”-laulusta. Yhtäkkiä kurkusta ei tullutkaan ääntä. Niiasin uudelleen ja lähdin pois. Onneksi silloin sain jälkihoitoa sekä omalta äidiltä että ymmärtäväiseltä opettajalta. Aikuisena esiintyminen, tosin useammin puhumalla kuin laulamalle, on ollut itselle todella mieluisaa. Pyrin kuitenkin valmistautumaan hyvin etukäteen ja aina siinä piilee oma pieni kutkuttava jännityksensä. Sitä paitsi epäonnistumiset saattavat olla meille niitä parhaita uuden oppimisen hetkiä.

Omien asiakkaitteni kanssa heidän vahvuuksiaan pohdittaessa asiakas on saattanut todeta, että jokin hänen on koko ikänsä heikkoutenaan pitämänsä asia saattaakin olla toisessa työssä tai ympäristössä todellinen vahvuus.  Turha vaatimattomuus ei kaunista ketään vaan saattaa nousta esteeksi onnistumisellesi. Muista kehua ja antaa itsellesi myös kiitosta. Taputa itseäsi silloin tällöin olkapäälle ja totea: ”Hyvä minä.”

Antoisaa lokakuuta toivottaen

Merja

Artikkeli Mentorin päiväkirja – Mentorin kanssa asioita pallottelemalla voi yllättää jopa itsensä julkaistiin ensimmäisen kerran KasvuStoori.

Kaikkihan me hengitämme

Usein kun kerron opiskelevani tai ohjaavani hengitystä, käyttäväni sitä terapian ja joogan tukena ja välineenä, kuulen saman lauseen: kaikkihan me osataan hengittää (vaivautunut hymähdys). Silloin innostun, se hymähdys lopussa kertoo isosta hämmennyksestä. Miksi opettaa hengittämistä, eihän kävelemistäkään tarvitse kenenkään opettaa, kun sen on itse oppinut. Ja vielä vähemmän hengitystä, sitähän ei tarvinnut edes opetella, se annettiin ja siitä luovun vasta sitten, kun aika on täysi. Se siitä.

Mistä ihmeestä on kysymys?

Hengitysrytmi ja tapa hengittää kertoo enemmän ihmisestä kuin arvaakaan. Hengitys edustaa olemisemme tapaa varsin paljaasti. Hengitys paljastaa asioita, joita emme pysty tietoisesti ehkä ymmärtämäänkään, saati hallitsemaan. Jokaisen hengitys ja sen rytmi on henkilökohtainen, herkkä ja hyvin yksityinen, siksi niin kovin arvokas ja niin sitä tulee myös kohdella.

Kukaan meistä ei juurikaan voi tietää mitä toisen sisällä on, miten hänen kuuluisi hengittää ja miten olla. Aika usein meidän on vaikea itsekään olla sitä, mitä itse sisimmissämme olemme..

• Pysähdy.
• Istu alas tai käy makuulle.
• Laita käsi vatsallesi ja anna sen kuunnella hetki sinua, kuuntele itse sinua.
• Kuuntele kuinka hengität tätä maailmaa.
• Miltä se tuntuu, mitä huomaat?
• Tästä alkaa itseen tutustuminen ja elämän ihmettely.

Pyhyyden kokemus vaihtelee kokijasta riippuen, mutta pyhää voi olla esimerkiksi yhteys ja sen syvä kokeminen. Yhteyden kokemisesta itseen alkaa uudenlainen matka kokemuksesta ympäröivään ja kokemusta yhteydestä voi edustaa suhde itseen ja hengitykseen.

Hallinta

Hallintaan ja liikaan tietämiseen on niin helppo hukkua. Mutta kirjaviisaus etäännyttää helposti sielusta, sillä sisin ei tarvitse oppaita, se tarvitsee tulla kuulluksi ja nähdyksi. Hengitys ei tarvitse pakottamista, säätelyä tai hallintaa, se tarvitsee lupaa, lempeyttä, vapautta ja nähdyksi tuloa.

Selviytymiseen ihmiskunta yhä kiihtyvällä tahdilla on käyttänyt hallintaa. Tavaraa, tietoa ja voimaa, rahaa. Kuitenkin tyhjyyden kokemus vain kasvaa, sillä näillä keinoilla emme saavuta kuin näennäisen hallinnan tunteen, sisäinen kokemus pysyy samana ja voimaa, tavaraa ja mammonaa tarvitaan lisää, lisää ja lisää.

Selviytymiseen ihminen käyttää tiedostamattaan hengitystä, pysäyttää, patoaa ja pidättää. Huokaisee kun paha tilanne on ohi ja jatkaa matkaa. Keho muistaa kaiken, se ei unohda.

Pyhän kokemusta on vaikea kuvailla tai asettaa raameihin, sitä on vaikea hallita ja tuotteistaa, sitä ei voi kaupata tai kaapata, se täytyy elää, kokea ja tuntea. Samoin on hengityksen laita, hengitystä ei voi loputtomiin hallita, sitä ei voi omistaa,  se vaan on. Elämänvirtaan ei kannata asettua poikkiteloin, vaan antaa sen tapahtua, on parempi antautua ja antaa elämän tapahtua, kuin hallita ja hajota, sillä kukaan meistä ei voi hallita elämää, vaikka monella yritys kova onkin.

Kun voimme turvallisessa ilmapiirissä antautua ja avautua, voimme kokea kannatelluksi tuloa ja löytää rauhoittava itse sisältämme rauhoittavan toisen avulla.

”Ainoa perusta tekemiselle on oleminen. Luovuus on tekemistä, joka syntyy olemisesta ja olemista seuraa tekeminen ja tekemistä kohteeksi joutuminen, mutta alussa on oleminen.” -Winnicott

Meillä on paljon kokemuksia jätetyksi tulosta, sylin pulasta, yksin jäämisestä, turvattomuudesta ja kyvyttömyydestä. Meistä jokainen kaipaa kokemusta kannatelluksi tulosta, meistä jokainen kaipaa kokemusta sylistä ja turvasta.

Ja kuten itsekin oman matkan varrella ymmärsin, syliä etsii loputtomiin kun sitä vaille on lapsena jäänyt, niin täysillä, ettei näe niitä sylejä, jotka ympärillä ovat kädet auki, valmiina kannattelemaan.

Pysähtyminen

Kun yhteys maahan katoaa, pää leijailee pilvissä tai elämä on kattaus suorittamista, tavoittelua, haluamista, tyytymättömyyttä, vaillejäämistä ja epätasapainoa, yhteys takaisin itseen on vastaus. Ei poppaskonsteja, ei nopeita ihmeitä tai pikareittejä. Kun on hankalaa, hengitys salpaa ja luonnollinen virtaus estyy, on vaikea luottaa elämään, omaan kehoon ja elämän kannatteluun. Silloin tarvitaan pysähtymistä ja yhteyden palauttamista kehoon ja mieleen, yhteyden löytämistä, pyhää hengitystä, pyhää yhteyttä.

Uniongelmat, turvattomuus, jännitysoireet ja kontrollointi, pinnallinen hengitys ja huimaus ovat oireita siitä, ettemme ole saaneet kannattelua, tukea, syliä, kokemusta siitä, että kaikki järjestyy -elämä kantaa.

Mutta onneksi tätä kaikkea voi harjoitella myös aikuisella iällä. On mahdollista saada kannatelluksi tulon kokemuksia, oppia luottamaan että elämä kantaa ja oppia herkistymään elämän hienovaraisille viesteille. Voi oppia löytämään takaisin kadotettu oma taajuus ja oma rauhoittava sisäinen minä.

”Ihmettelen ja vapaudun, uskomatonta, että tämä voi tapahtua. Minussa, nyt. Otan vastaan ja kiitän. Hengitän sisään ja vahvistun. Hengitän ulos ja pysähdyn. Luon uutta. Olen minä” -Katja Kykkänen

Elämää ei voi suorittaa. On otettava vastaan se, mikä on totta, mikä on tässä. Vuorovaikutussuhteissa kokemamme epäonnistumiset, pelot ja turvattomuuden kokemukset aktivoivat elimistössä hädän tunteen. Tällöin on hyvä opetella saamaan tukea maasta, joka on aina saatavilla.

Jos alkaa ahdistamaan tai jännittämään, niin, että maa katoaa jalkojen alta, kokeile seuraavaa.

• Laita jalat tukevasti istuen tai seisten alustalle.
• Juurruta jalkapohjat lattiaan. Tunne jalkapohja lattiassa.
• Hengitä jalkapohjien kautta sisään ja ulos.
• Tunne juuret syvällä maassa.
• Hengitä hetki rauhassa, sisään ja ulos, sisään ja ulos.
• Katsele ympärille, luettele mielessäsi asioita, joita näet ympärilläsi. (taulu, pöytä, sisko, koti, matto, televisio, ihmisiä, eläimiä, taloja, metsää, luokkahuone…….)
• Tule tietoiseksi tästä hetkestä.
• Kaikki on hyvin, ei ole mitään hätää.
• Jatka hengittelyä kunnes olo helpottuu.

Hengittelyn harjoittelu, kun keho ei ole valmiiksi jännitystilassa on erityisen tärkeää. Vähän samaan tapaan kuin voisi mennä pieleen, jos ajaisit autolla ennen kuin olet sitä rauhassa harjoitellut.

Maailma on uuden edessä, tarvitsemme lempeitä ja myötätuntoisia keinoja koko psykofyysisen olemuksemme hyvinvoinnin edistämiseen. Pakon, pakottamisen, saavuttamisen ja voiman aika on ohi. Lempeys, hengitys, vapaus ja sallivuus on tässä ja nyt, niin kuin uusi musta olisi valkoinen.

Anna itsellesi aikaa kehon ja mielen oppia löytämään uusia reittejä ja tapoja. Anna itselle lempeyttä ja myötätuntoa, olemme kaikki uuden edessä.

Jos haluat harjoitella ryhmässä tai yksin, ota yhteys. Syksyllä alkaa ryhmä, josta tietoa sivuillani www.facebook.fi/hyvanolonomimo  ja www.instagram.com/hyvänolonomimo

tai ota yhteys 050 57 28 110 /katja@omimo.fi, mikäli yksilötyöskentely sopii sinulle paremmin.

Lempeää syksyä. Kukaan meistä ei tiedä, mitä tuleman pitää, mutta on hyvä muistaa, että aina voi kuitenkin hengittää ja mitä turvallisempaa ja luontevanpaa hengitys on, sitä helpompaa se on ottaa käyttöön myös haastavissa elämäntilanteissa.

Valoa syksyyn, nähdään ja kuullaan! Katja

Artikkeli Vieraskynä – Voi Pyhä Hengitys julkaistiin ensimmäisen kerran KasvuStoori.