Oma hyvinvointi on korostunut iän myötä, mutta tekemisen into ei ole kuitenkaan hiipunut mihinkään. On joku ihmeellinen ajovoima, joka ajaa aina vain tekemään kaikenlaisia asioita. Elämässä kun on niin paljon mielenkiintoisia juttuja. On myös ihanaa, kun voi iloita ja olla ylpeä monista omista tekemisistään. Eikä niiden tarvitse olla mitään isoja juttuja. Ihan pieniä arkisia tekemisiä, joiden kautta tulee onnistunut fiilis.

Kyvyllä johtaa itseään voi saavuttaa lisää hyvää fiilistä

Yrittäjänä toimiminen vaatii aina itsensä johtamista. Eikä se ole aina mikään ”helppo rasti”. Tässä tehtävässä eli yrittäjänä ei ole koskaan täysin valmis. Aina on uusia opittava asioita. Oltava nöyrä ja kuunneltava myös muita. Uteliaalla ja avoimella suhtautumisella pääsee kuitenkin pitkälle. Silloin oppii ja saa uusia näkökantoja.

Tällainen suhtautuminen ei kuitenkaan poista tarvetta johtaa itseään. Tulee hyvä fiilis, kun kokee johtavansa itseään järkevästi, ja saa asioita aikaiseksi. Itseään johtamalla kummasti ne asiat tapahtuvat sekä etenevät. Itsensä johtaminen tarkoittaa mm. sitä, että ihan yksikertaisesti osaa asettaa omia tavoitteita, sellaisia tavoitteita, jotka vievät eteenpäin. Osaa priorisoida tehtäviään ja karsia sellaisia, mihin ei kannata käyttää aikaa. Osaa tehdä päätöksiä, ja pistää toimeksi saadakseen asioita toteutetuiksi.

Itseään johtamalla saa paljon aikaiseksi. Ja jos tämä asia on kunnossa, se mitä ei saa aikaiseksi, ei ehkä ole tärkeää tai riittävän merkityksellistä sillä hetkellä. Välillä tosin jonkin asian tekeminen voi vaatia tiukkapipoista otetta, jotta sen saa tehtyä. On vain kiristeltävä hampaita ja vedettävä pipo tiukemmin päähän, jotta ei luista tekemisestä. Sen jälkeen onkin sitten todella tyytyväinen olo, kun sai tehtyä sen mikä yritti kummasti pistää hanttiin.

Kaikki saavuttaminen on menestystä

Menestys ja hyvinvointi on jokaiselle tärkeää, ja saamme onneksi itse määritellä milloin koemme olevamme menestyneitä sekä hyvinvoivia. Tämä myös vahvistaa omaa itsetuntoamme sekä luottamusta omaan tekemiseen, menestykseen ja onnistumiseen.

Havahduin taas kuunnellessani yhtä keskustelua yrittäjien välillä, että jokainen vaikuttaa joka päivä siihen kuinka reagoi johonkin. Me itse päätämme sen joka päivä. Me myös päätämme sen joka hetki. Joku muu voi yrittää vaikuttaa meihin ja tunteeseemme jostain asiasta, ihmisestä tai tekemisestä. Mutta oikeasti jokainen itse on se, joka päättää kuinka suhtautuu ja reagoi.

Me vaikutamme myös siihen millaista elämämme on kokonaisuutena. Mitkä asiat omassa elämässämme tai työssämme pidämme tärkeinä. Kuinka priorisoimme omaa tekemistämme. Millaisia tunteita päätämme kokea eli kuinka aiomme reagoida.

Päätä itse oma suuntasi ja vaikuta tietoisesti siihen kuinka johdat itseäsi

Kärsivällisyys on hyve, niin sanotaan. Sitä myös välillä tarvitaan. Moni juttu tai tekeminen voi ensin epäonnistua ja ennen maaliin menoa on opittava epäonnistumisista. Kun pystyt miettimään ja tiedostamaan mihin suuntaan haluat mennä, on huomattavasti helpompi tehdä päätöksiä suunnasta.

Jos määrittelet itsellesi jonkin tavoitteen, päämäärän tai tekemisen. Sinun ei tarvitse tehdä kaikkea heti ja tietää kuinka kaikki toteutuu. Sinun on vain päätettävä yksi askel, jonka otat ensimmäisenä. Tämä on hyvin pieni asia. Kunhan vain päätät ottaa yhden askeleen. Sen jälkeen kun se on otettu voit päättää toisesta askeleesta. Matkustat vaikka kukon askelilla sinne minne haluat mennä. Ei tule liian suurta painetta heti toteuttamiseen, kun voi aloittaa pienestä.

Itsensä johtaminen tarkoittaa, että tunnet rajasi

Itsensä johtamisen voisi todeta olevan myös tervettä itsekkyyttä asettaa omia rajoja. Voi ihan terveellä järjellä antaa itsellensä luvan tehdä päätöksiä ja toteuttaa asioita itsekkäästi minä edellä. Ei kuunnella muiden vaatimuksia ja ohjailua, vaan ihan päättää omista lähtökohdista.

Tottakai on otettava myös muita ihmisiä huomioon ja kuunneltava heitä. Lapsille ei oikein voi sanoa, että minä teen just niinkuin haluan ja teidät huomioiden vuoden päästä. Kaikista velvoitteista ei itsensä johtaminen vapauta, mutta se antaa mahdollisuuden miettiä omaa tekemistään. Karsia sellaista mikä ei ehkä olekaan ihan pakollista tai jonka tekemistä voi siirtää vaikka seuraavaan päivään.

Voi kuitenkin pitää kiinni itselleen tärkeistä asioita ja priorisoida sen mukaan kuin se on mahdollista. Jos on hyvin ehdoton asioissa, tämä tuo helposti stressiä. Jos se on vielä haitallista stressiä, niin se alkaa syödä motivaatiota, innostusta ja vaikuttaa helposti myös kaikkiin elämän osa-alueisiin. Niin kotiin, perhe-elämään, puolison kanssa olemiseen kuin työhönkin.

Itsensä johtaminen tuo luottamusta omaan osaamiseen ja onnistumiseen. Tämä taas tuo positiivista fiilistä tekemiseen, joka antaa voimia sekä iloa tekemiseen. Eikä luovuta niin helpolla.

Hyvä itsensä johtaminen on kuin joku palkitsisi koko ajan. Tämä taas alkaa tuntua siltä, että olen menestynyt, onnistunut ja kasvattaa omaa itsevarmuutta. Yhtälailla kuin itsevarmuus myös luottamus itseen kasvaa sekä rakentaa itsetuntoa.

Olen itse oppinut itsensä johtamisen kautta myös omat rajani. Missä ne kulkevat ja kuinka minun on niitä kuunneltava. Tämä on aiheuttanut sen, että välillä todella päivästä loppuu tunnit kun haluaisi niin kovasti tehdä vielä lisää. Priorisoimalla ja aikatauluttamalla voi kuitenkin varmistaa sen, että kaikelle tärkeälle asialla tai tehtäville jää aikaa.

Olen yksinkertaisesti oppinut taklaamaan esteitä itsensä johtamisen kautta.

Jos kaipaat lisää lukemista lue täältä tai tämä juttu .

Tämä vieraskynämme on myös hyvää aiheeseen liittyvää luettavaa.

Jos olet päättänyt aloittaa tehokkaamman ja toimivamman itsensä johtamisen, et varmasti kadu päätöstäsi. Lopeta aikominen ja aloita itsesi johtaminen.

Artikkeli Aika loppui kesken päivästä, turhauttavaa. Tuntuuko sinusta samalta? julkaistiin ensimmäisen kerran KasvuStoori.

Maailma näyttää meille nyt voimaansa, ihmisen ajatus itsestään ylivoimaisena sanelijana ja määrääjänä, lankojen käsissä pitelijänä kyseenalaistetaan nyt suurella voimalla. Tämän ääreen on arvokasta seisahtua niin yksilö- kuin yleisemmällä, ihmisyyttä syleilevällä tasolla.

On aika pysähtyä. Kun ihminen ei tee sitä vapaasti valiten, vaan vihjeistä ja vinkeistä huolimatta painaa pää kolmantena jalkana eteenpäin, mikrotasolla ihminen sairastuu, makrotasolla yhteiskunta, ihmisyys kärsii.

Olemme ison äärellä. Minun piti vieraskynään kirjoittaa yrittäjän jaksamisesta, nyt jaksamista kaipaa ihan jokainen.

”Kun emme voi vaikutta siihen, mitä ympärillämme tapahtuu, voimme vaikuttaa, kuinka itse suhtaudumme siihen. Aina voimme ainakin hengittää.”

Pelko väistyy kun ei kiellä sen olemassaoloa vaan hyväksyy, että on luvallista pelätä, tutkii sitä ja ajattelee, että pelätäkin voi rauhassa hengitellen.

Tiukan paikan tullen, on tärkeää hakea apua, puhua ja tulla kuulluksi. Kun tunteet ottavat vallan, ne voi yrittää hyväksyä, mutta niiden vietäväksi ei tarvitse antautua. Voi rauhassa katsoa niitä matkan päästä ja todeta, ahaa tällainen tunne. Tällaista minä koen nyt.

Ylilyönnit, ääripäät, hysterisointi ja mitätöinti tulevat näkyviin, kun on vaikea kohdata vahvoja tunteita, haasteita, joille ei voi tehdä mitään. Kun uhka kasvaa liian suureksi, otamme ne äärikeinot käyttöön, jotka meille ovat mahdollisia.

Kuitenkin aina voi tehdä myös muuta. Aina voi pysähtyä, rauhoittua ja hengittää.

Jos on vaikea löytää rauhaa itsestään, apua siihen voi hakea ammattilaiselta tai tukeutua turvalliseen perheenjäseneen, jos sellainen on saatavilla. Rauha ja turva löytyy vaikeassa hetkessä toisesta, jos omat keinot ovat vasta kehittymässä. Minä olen puhelimen päässä, ajan voit tarvittaessa varata vaikka jo tänään: katja@omimo.fi.

Negatiivisen vinouman ansiosta linkitymme helposti negatiiviseen puheeseen, asioiden vatvomiseen, ikäviin asioihin, toisten tunteisiin. Ne eivät kuitenkaan vie meitä eteenpäin, vaan jumittavat entisestään, kasvavat suuremmiksi mitä enemmän niitä päässämme pyörittelemme ja aiheuttavat aina vaan kipeämmän ja pahemman olon.

Kun keskityt asioihin, jotka ovat hyvin, olosi kohentuu nopeasti. Asioiden ei tarvitse olla suuria, mutta ne kasvavat, mitä enemmän niihin kiinnittää huomiotaan.

Lista on loputon: minulla on koti, ruokaa kaapissa, rakas lapsi kainalossa, puhtaat vaatteet, läheiset ystävät, lämmin kylpy, auringon paiste, lempeät kävelylenkit, lakatut varpaankynnet, ihana romaani, kiireetöntä aikaa, ymmärrän tilanteen väliaikaisuuden, kynttilän liekki, uudet mahdollisuudet unelmoida tulevaa. Millä kaikella voitkaan jatkaa listaa.

Vinkki:

1. Ota perheen kanssa illalla aikaa vaikka iltapalan ääressä.
2. Kertokaa jokainen vuorotellen 3 asiaa, joista olette kiitollisia kuluneessa päivässä.
3. Huomatkaa, miten paljon hyvää elämäänne sisältyy vaikeinakin hetkinä.

Nyt kun elämämme on risteyskohdassa, oma osuutemme ajatustemme haastamiseen kasvaa. Voimme ottaa kopin annetusta ajasta ja kääntää kelkkaa, tutkia, kuka minä olen?

Millaisia ajatuksia olen tottunut ajattelemaan? Miksi ajattelen, kuten ajattelen? Mitä minä haluan olla, miten ajatella?

Olenko tyytyväinen päivittäisiin ajatuksiini, elämääni? Tukevatko ajatukseni hyvinvointiani vai murentavatko sitä? Mihin voin vaikuttaa, mitä voisin tehdä toisin?

Tarkkaile ajatuksiasi. Luot ajatuksillasi elämääsi, se mihin uskot tulee todeksi.

Yli 90 % päivittäisistä ajatuksista on samoja kuin edellisenä päivänä ja sitä edellisenä jne. Suuri osa niistä negatiivisia, pelkoon perustuvia. Muista että et ole erillinen olento muista, et ole yksin, näe toisessa itsesi.  Ota vastuu ja mieti, mitä juuri sinä voit tehdä nyt.

Omia ajatuksia kannattaa haastaa, kaikkeen, mitä päässä liikkuu ei kannata uskoa.

Toimi näin, kun ahdistus ja pelko yllättävät, huomaat haastavan, vaikean, sinnikkään tai ajatuksen päässäsi.

1. Huomaa se.
2. Kuuntele ja ihmettele, älä yritä väkisin päästä siitä eroon.
3. Kysy itseltäsi: Voinko ehdottomasti tietää, että tämä ajatukseni on totta?
4. Huomaan että ajattelen näin, mutta onko se aina, ehdottomasti ja 100%:sti totta?
5. Mitä minulle tapahtuu, kun uskon tähän ajatukseen? Saanko siitä lisää kaipaamaani rauhaa vai lisääkö ajatus stressiä elämääni?
6. Mitä en kykene tekemään/ välttelen tai väistän, kun ajattelen näin?
7. Kuinka voisin ajatella myötätuntoisemmin? Mitä sanoisin esimerkiksi pienelle lapselle samassa tilanteessa? Esim. ”On ihan normaalia tuntea pelkoa, mutta nyt ei ole mitään hätää, kaikki järjestyy. Ruokaa riittää ja selviämme tästä yhdessä. Minä tuen sinua! Ei ole mitään hätää.”
8. Samalla toistaessasi tätä, silitä kädellä rintaasi ja rauhoittele itseäsi, kuin rauhoittaisit pientä hätääntynyttä lastasi.
9. Muista hengittää koko ajan. Se on tärkeää, sillä ahdistuksen ottaessa vallan hengitys helposti jumittuu, katkeaa tai muuttuu pinnalliseksi.
10. Hyväksy oma olosi, hengityksesi ja tunteesi. Ne ovat kaikki normaaleja tunteita, jokainen ihminen kokee niitä. Et ole yksin.

Kun kohtaat vaikeat tunteesi myötätuntoisesti ja lempeästi, ne tulevat nähdyiksi ja saavat tilaa olla. Siellä missä on vastustusta, on kärsimystä, sanoo buddhalainen ajatus.

Kun hyväksymme asiat, joille emme voi mitään, teemme vain voitavamme, vastustus ei vie voimaamme ja saamme mahdollisuuden keskittyä toimimaan niiden asioiden piirissä, jotka ovat meille mahdollisia.

Kun opimme hallitsemaan omaa mieltämme, annamme lahjan tuleville sukupolville myös pysähtyä oikean ja aidon ääreen. Sen ääreen, mikä on oikeasti merkityksellistä.

”Usein paljon tekeminen ei takaa enemmän tuloksia. Kun teemme vähemmän, näemme enemmän, kun näemme enemmän reagoimme vähemmän, kun reagoimme vähemmän ehdimme rakastaa enemmän. ”

Valoa ja voimaa, pysähdy olemisen ääreen. Kaikki järjestyy hyvin, maailma hakee tasapainoa, tällä kertaa näin.

Katja Kykkänen, Hyvänolon Omimo

www.omimo.fi ja instassa ja facessa hyvänolonomimo.

Artikkeli Vieraskynä – Voimaantuminen ja voimavarojen löytäminen on tarpeen julkaistiin ensimmäisen kerran KasvuStoori.

Mistä rajojen asettamisessa on kysymys? Milloin tietää, mikä on tarpeeksi?

Erityisesti tuore yrittäjä on haasteellisen tilanteen edessä rajojen asettamisen suhteen. Yhtäkkiä töitä voisi tehdä aina, kun niitä on. Uskomus, että on ”taottava, kun rauta on kuumaa”, saattaa hämätä ja vaikeuttaa rajojen asettamista. Yrittäjän haasteena on myös se, että rajat on asetettava itse, sitä ei kukaan muu tee. On päätettävä, että lopettaa työskentelyn jossain vaiheessa päivää, sillä jaksaakseen työssään, on oltava vapaa-aikaa, aikaa rentoutumiseen ja olemiseen. Luovuus ja motivaation säilyttäminen vaativat myös aikaa, jolloin ei tehdä mitään. 

Aivojen kannalta on myös tärkeää, että ihminen lepää. Aivojen palautuminen tapahtuu unessa, joten riittävän unen määrä on tärkeää, jotta palaudumme työn tuottamasta stressistä, muisti toimii ja jaksamme ideoida uusia asioita. Ennen kaikkea meidän tulee jaksaa muutakin kuin työtä. Ajattelen, että ensimmäinen varoitusmerkki rajojen asettamisen ongelmista on se, että unohdamme vapaa-ajan ja mielihyvää tuottavien asioiden merkityksen. Alamme siirtää omien tarpeiden täyttämistä ja suoritamme työtehtäviä kuin ne olisivat sellaisia, jotka jossain vaiheessa loppuisivat. Lopulta unohdamme itsemme ja työstä on tullut ”kuningas”, joten palvelemme. Meistä taas on tullut työmme alamaisia. 

Meidän täytyy kuitenkin olla oman elämämme kuninkaita ja kuningattaria. Meidän tulee osata ohjata omaa toimintaa, nauttia elämästä ja työn hedelmistä sekä tuloksista. Jos työn rajaaminen on haastavaa, siihen voi saada myös apua ammattilaiselta. 

Joskus työn rajaamisen ongelmat johtuvat siitä, että työstä on tullut mielihyvän, identiteetin tai oman arvon korvike. Silloin kyseessä voivat olla syvemmätkin ongelmat, jotka eivät ratkea lepäämällä, vaan tutkimalla asioita, arvoja ja sitä, minkä varaan on oman itsetunnon ja identiteetin rakentanut. 

Voi olla, että omassa kasvuympäristössä työtä on korostettu yli kaiken muun ja unohdettu ihmisenä olemisen merkitys, ilman suorituksen tuomaa arvoa. Silloin, kun ei osaa sanoa ei, saattaa olla, että pelkää, mitä muut ajattelevat, kun kieltäydytään työtarjouksesta. Henkilö on voinut rakentaa käsityksen itsestä muiden varaan. Pelko töiden loppumisesta ja negatiiviset ajattelumallit saattavat syöstä ajattelemaan taloudellista katastrofia, vaikka kyseessä on kieltäytyminen, joka on tehtävä oman hyvinvoinnin tai vaikkapa perheen vuoksi. 

Todella tärkeää on, että muistaa kysyä itseltään päivittäin, missä minun rajani menevät, tunnistanko väsymykseni, tunnenko edelleen iloa elämässäni. Jos illan viimeinen ajatus listaa tekemättömiä töitä ja kohdistuu työkuvioiden ratkomiseen väsyksiin asti ja aamun ensimmäinen ajatus luisuu pakkojen ja negatiivisuuden puolelle on erittäin hyvä kohta kysyä itseltään, milloin olen viimeksi kuunnellut sitä, miltä minusta tuntuu. Milloin olen viimeksi antanut itselleni vapaapäivän. Merkitys elämään on hyvä löytää myös muualta kuin työstä. 

Toimin psykoterapeuttina tmi Heli Tuikka – Ratkaisujen polulla -nimisessä yrityksessäni. Koulutukseltani olen sairaanhoitaja, erityisluokanopettaja ja ratkaisukeskeinen psykoterapeutti ja vuonna 2020 saan kognitiivisen psykoterapeutin pätevyyden. 

Teen töitä kaikenikäisten asiakkaiden kanssa. 

Työuupumukseen ja sen jälkiprosessointiin saa apua psykoterapiasta. On tärkeää, että asiakkaalla on halu muutokseen. Jos törmää toistuvasti samanlaiseen ongelmakehään ja sieltä ulospääsy tuntuu yksin hankalalta, jos työhön liittyvät paineet kasvavat vuorta suuremmiksi tai elämä ei tunnu merkitykselliseltä, ilman, että työ täyttää koko elämän – on syytä pysähtyä pohtimaan, että minne on oikeastaan menossa ja millä hinnalla. 

http://www.helituikka.com

@psykoterapeutti_heli_tuikka

Artikkeli Vieraskynä – Rajojen asettaminen – miten ja miksi ? julkaistiin ensimmäisen kerran KasvuStoori.