Teen kaiken väärin, ajattelen, toimin, sanon? Olen vastuussa muiden huonosta olosta ja syyllinen ikävään ilmapiiriin tai toisten kärsimykseen, vääriin valintoihin, olen huono vanhempi, mokaan aina kaiken….

Aiheutan kärsimystä jos ota rokotteen, en ota rokotetta. Olen syyllinen, jos en toimi oikein. Mikä on oikein??

Apua, ei ole ihme, jos on paha olo kaikkien näiden ajatusten ja vaatimusten keskellä, varsinkin kun on kokemus, että on jäänyt yksin.

Normaali tunne

Syyllisyys on täysin normaali ja terve tunne. Ihan kuten tunteet yleensäkin. Mutta syyllisyydestäkin voi kasvaa hallitsemattomana peikko. Tuskallisia tunteita on helpompi kestää, kun niihin suhtautuu hyväksyvästi. Silloin ikävät ja vaikeatkin tunteet tuntuvat tuottavan vähemmän kipua ja hellittävät helpommin sekä kestävät lyhyemmän aikaa.

Tunteen tunnistaminen ja nimeäminen jo on helpottava tapa kohdata tunteita ja harjoittelu kannattaa aloittaa pienistä ikävistä tunteista.

Näin harjoittelun myötä tunteesta tule pikkuhiljaa keino, jolla voi jo tulla toimeen haastavien tunteiden kanssa. Vaativammat ja sitkeämmät tunteet vaativat pidempää ja ehkä tuettua tunteiden validointia, tunnetaitoja ja elimistön rauhoittamista tunnetilasta yli pääsyyn.

Syyllisyys aiheellista vai aiheetonta?

Milloin syyllisyys sitten on aiheellista ja aiheetonta? Jokainen meistä varmaan tunnistaa syyllisyyden piston joskus sydänalassa. Auts, olisin voinut toimia toisin, nyt en toiminut ihan oikein. Nämä ovat täysin terveistä reaktioita tilanteisiin, joissa teimme virhearvion tai mokasimme, se on vain inhimillistä. On ihmismäistä mokata. Epäinhimillistä – robottimaista on olla mokaamatta, kuka haluaa sellaiseksi?

Aiheellinen syyllisyys auttaa puntaroimaan omaa käytöstä, toimintaa ja tekoja. Toimimaan enemmän omien arvojen mukaisesti.

Mutta aiheeton syyllisyys sen sijaan on syyllistymistä asioista, jotka eivät välttämättä ole meidän vastuulla, todellisia, vaan tunne jatkuvasta väärin tekemisestä kalvaa, toimi sitten niin tai näin.

Seuraavan tehtävän avulla voit tutkia syyllisyyttäsi, sen todenmukaisuutta.

TEHTÄVÄ 1:

1. Ajattele jotain sinulle syyllisyyttä aiheuttavaa asiaa.
2. Mieti, onko oikeasti syntynyt jotain vahinkoa asian suhteen?
3. Olisitko voinut omilla valinnoillasi saada asian tapahtumaan tai estää jo tapahtuneen.
4. Osasitko ennustaa, että toimintasi aiheuttaa vahinkoa tai jos olisit toiminut toisin, olisitko voinut estää vahingon syntymisen?
5. Oliko sinulla valta, mahdollisuus tai voima valita ja toimia toisin?

Jos vastaat kaikkiin kyllä, voidaan olettaa sinulla olevan aihetta syyllisyyteen. Mutta vain jos vastasit kyllä kaikkiin kohtiin. Mikäli vastasit yhteenkään kohtaan ei, syyllisyys ei ole aiheellista.

Ja mikäli tosiaan olit syyllinen, on tärkeää:

1. lopettaa vahingollinen toiminta
2. pyytää anteeksi
3. korjata tapahtunut vahinko
4. hyvittää aiheutuneet vahingot
5. JATKAA ELÄMÄÄ

Onko tämä ihan totta?

Havaintomme ja niiden perusteella tekemämme tulkinnat, tavat joilla olemme oppineet asioita tulkitsemaan vaikuttavat tunnereaktioihimme. Syyllisyys opitaan yhdistelemällä oikein-väärin yhteyksiä, mikä on hyväksyttyä, mikä ei, se ohjaa valintoja ja tekoja oikeaksi opittuun suuntaan.

Joskus on suurinta viisautta hieman kyseenalaistaa tulkintojamme, varsinkin niitä, jotka tuntuvat ikäviltä ja olevan vallan säännöllisisä vierailijoita tai kovin sitkeitä sellaisia. Se että tulee tutuksi omien haastavien automaattiajatusten kanssa tai havaitsee ne joskus hyvinkin virheellisiksi tulkinnoiksi, ei automaattisesti tarkoita, että on tehnyt jotain väärin ja että onkin syyllinen ja toinen oikeassa, vaan opettaa tutkimaan asioita. Ei ole ns. varmoja totuuksia vaan voidaan oppia tutkimaan ajatuksia ja niitä herättäviä tilanteita, sekä niistä syntyviä tulkintoja.

Mikäli huomaat jatkuvasti samantyylisissä tilanteissa kokevasi syyllisyyttä, voit alkaa tutkia mistä tämä johtuu, onkohan tulkintani ihan 100% totta vai onko jotain mitä en huomaa.

Ajatuksia vain

Aivan kuten muutkin, syyllistävät ajatuksetkin ovat vain ajatuksia. Usein sitkeitä sellaisia ja kotoisin ehkä kovinkin kaukaa lapsuudesta, ehkä täysin tunnistamattomia tunteita. Katseita, eleitä ja pieniä sanoja, joista kokemus omasta syyllisyydestä on päässyt kasvamaan kaiken kattavaksi syyllisyyden tunteeksi. Yksinjäämistä, voimattomuutta, häpeää.

Aivomme poimivat koko ajan ympäristöstä vahvistusta sille uskomukselle, millaisen uskomme maailman olevan. Tyyliin syyllinen on löydyttävä, niin asia on selvä ja kun ”syyllinen” löytyy, voi huokaista hetkeksi, kunnes uusi tilanne on päällä ja sama ralli alkaa alusta.

Aivomme ovat varsin energiatehokkaita ja haluavat mielellään tehdä yleistyksiä ja helppoja tukintoja, joten myöhemmin jonkun katse, joka hieman muistuttaa lapsuuden syyllisyyttä herättänyttä tunnetta tulkitaan vanhaksi ja tutuksi tunteeksi. Aa, vika onkin minussa ja ohitetaan täysin vaikka se, että toinen yrittääkin vain kaataa omaa pahaa oloaan päälleni. Erityisesti väsyneenä, nälkäisenä ja stressaantuneena kaikki olettamukset vahvistuvat.

Kaikille syyllisyys ei kuitenkaan ole tervettä. Häpeää kärsivät ja masentuneet kokevat usein hellittämätöntä syyllisyyttä, jota eivät anteeksipyynnöt tai -annot helpota. Neuroottinen syyllisyys kehittyykin kun lapsella on liian paljon kokemuksia hylätyksi tulosta tai siitä, että on jätetty yksin selviämään. Vanhempien emotionaalinen poissaolo aiheuttaa jatkuvaa riittämättömyyden tunnetta ja se aiheuttaa syyllisyyttä ja kokemusta itsestään kykenemättömänä.

TEHTÄVÄ 2:

1. Huomaa että koet syyllisyyttä?
2. Hyväksy se, älä yritä vältellä.
3. Huomaa, mitä syyllisyys yrittää saada sinua tekemään.

Myös syyllistäminen on tapa karistaa omaa syyllisyyden tai häpeän tunnetta omalta kontolta pois.

On niin helpottavaa löytää joku, joka toimii niin väärin.

Tähän keskittyminen antaa lomaa omalle alati kalvavalle syyllisyydelle, voin hetken hellittää omasta pahasta olostani kääntämällä huomion muihin.

Yllä olevaa harjoitusta voi käyttää myös, kun huomaa syyllistäviä ajatuksia muita kohtaan.

Voisinko olla juoruamatta, arvostelematta ja syyllistämättä. Voisinko vain havaita itsessäni jotain kalvavaa tunnetta, jota pyrin sysäämään sivuun?

Syyllisyyskin karkoitetaan MYÖTÄTUNTO-harjoittelulla

Myötätunto alkaa aina itsestämme. Voimme antaa vasta kun olemme itse saaneet. Syyllisyys kumpuaa syvältä sisältä, syyllisyys kaipaa kannattelua, tukea ja myötätuntoa, ei kaikki todellakaan ole sinun vikaasi, vaikka joku on joskus sinulle niin sanonutkin tai saanut sinut tuntemaan niin. Kun on jäänyt vaille lämmintä kohtaamista, on sitä kovin vaikea antaa myöskään myöhemmin itselle.

Yhteenkuuluvuus ja rauhoittuminen laskevat stressihormonien määrää verenkierrossa. Häpeä, kriittisyys ja arvostelu ovat yksi tehokkaimmista keinoista lisätä kortisolin erittymistä. Kun häpeä liittyy siihen mikä olen, syyllisyys liittyy siihen, mitä teen. Syyllisyys on moraalinen tunne.

Rauhoittumisjärjestelmää voi itse aktivoida esimerkiksi silittämällä, puhumalla itselleen kauniita ja rauhoittavia sanoja sekä pitkillä rauhallisilla uloshengityksillä ja lempeällä äänensävyllä.

Myötätunto itseä kohtaan on  välittämistä, lempeää ystävällisyyttä ja ymmärrystä, ei kaikki ole sinun vikasi, oikeasti nyt ei ole mitään hätää, kaikki järjestyy, et olisi voinut vaikuttaa asiaan. Asioita, joita syyllisuudentunteen tulee kuulla. Se auttaa kannattelemaan vaikeissa tilanteissa. Itsemyötätunto on kykyä huomata kärsimys eli asia tai tunne, jota pyrkii välttelemään ja sitä, että on halukas lievittämään tätä kipua. Myötätunto on jokaisessa meissä, mutta nopea ja liukas katoamaan, varsinkin kipeissä hetkissä. Se kaipaa toistoja, harjoittelua ja ylläpitoa. Se että pitää itsestä huolen, on itsemyötätuntoa parhaimmillaan.

TEHTÄVÄ 3

Jatkoa tehtävään 2.

1. Suunnittele nyt miten haluaisit toimia jatkossa.
2. Millaisen asennon, eleet ilmeet, sanat tai äänensävyt saisivat syyllisyyden havahtumaan.
3. Miten voit toimia näkyvässä elämässä toisin jatkossa.
4. Ala toteuttamaan tätä suunnitelmaa.
5. Toista, toista, toista…. Niin kauan, että uusi toimintamalli on vahvempi kuin vanha.

Hyväksyntä ja toisin toimiminen

Aivan ensiarvoisen tärkeää  on pysähtyä syyllisyyden tunteen äärelle. Havaita asioiden tila. Missä olen, mikä on totta. Ensin pitää havaita ja tehdä esimerkiksi tehtävä 1. Missä olen ja mikä kaikista ajatuksistani onkaan totta.

Jotta voi muuttua, on tiedettävä, mitä tahtoo muuttaa.

Myötätuntoinen hyväksyminen ja aktiivinen uuden toiminnan harjoittaminen, toisto-toisto-toisto, on avain aitoon ja välittävään yhteyteen itsen kanssa.

Kuten usein tykkään muistuttaa, ei ole pikatietä onneen, vaikka mainosmiehet siitä mielellään puhuvat. Ei ole pikakurssia, vaan on elämä ja sen valinnat. On jokainen aamu, jolloin voi valita, miten päivänsä kuluttaa.

Syyllisyys on kuitenkin vain tunne. Se ei tapa, satuta tai vahingoita. Vasta se, kuinka siihen reagoimme tai kuinka toimimme sen ohjaamina, aiheuttaa ongelmia.

Kun tuntuu, ette pärjää yksin ja haluat puhua, olen tässä.

KAUKAA TAI LÄHELTÄ, ETÄYHTEYDET OVAT KOVASSA KÄYTÖSSÄ.

Ota yhteyttä!

Lempeyttä ja valoa kaikille – elämä on tässä ja nyt!

Katja Kykkänen / Hyvänolon Omimo / fb ja  insta / katjakykkanen@gmail.com

Artikkeli Vieraskynä – Syyllinen? julkaistiin ensimmäisen kerran KasvuStoori.

Varsinkin siinä vaiheessa kun alkaa olla aikuisen naisen iässä, ja lapset ovat lentäneet maailmalle tai elämä alkaa muuten vain tuntua aina samalta. Muutos voi olla tärkeä, helppo, haasteellinen tai aivan itsestään selvä asia. Sitä on kaivannut jo pidempään.

Iän karttuessa alkaa ymmärtämään, että elämä on tässä ja nyt. Pelivuosia ei ole enää määrättömästi jäljellä. Nuorena ajattelee helposti, että aikaa on ja voi tehdä sitten joskus mitä haluaa. Ei ole kiirettä mihinkään eikä muuttaa mitään. Jossain kohtaa huomaa, että jos aikoo tehdä jotain niin on kohta tehtävä.

Sitten alkaa miettimään, että vieläkö sitä voi tehdä elämässään muutoksia. Useimmiten elämänmuutos vaatii kuitenkin töitä muutoksen eteen. Se vaatii ratkaisuja, ja sisua toteutukseen. On paljon helpompi jättää se toteuttamatta, jos epäröi. Kuitenkin muutos jää kaivelemaan, ja ehkä jonain päivänä miettii, että miksi en sitten toteuttanut sitä mitä halusin.

Olen joskus kysynyt itseltäni, mitä on jäänyt sellaista tekemättä mikä harmittaa? En ole saanut kovinkaan montaa vastausta sisältäni. Olen kysynyt tätä ihan rehellisesti. Olen siis tyytyväinen elämääni, ja toteuttanut ne muutokset mitä olen haikaillut.

Onko muutos ulkoisten olosuhteiden vaikutusta ja joudut vain sopeutumaan?

Toisinaan näin käy halusimme sitä tai emme. Silloin ei ole muuta vaihtoehtoa kuin sopeutua. Aikuisena naisena on oppinut sopeutumaan, mutta toisinaan muutoksen olessa mahdollinen, saattaa sitä haluta vieläkin enemmän kuin nuorempana. Jos ei siis ole vaihtoehtoja, silloin on paras miettiä mikä on paras mahdollinen tapa tulla toimeen uudessa elämäntilanteessa. Millaista apua tarvitset helpottaaksesi sopeutumista uuteen tilanteeseen.

Jos itse haluat muuttaa jotain elämässäsi eli sopeutua uusiin elämäntapoihin

Tämä on myös oppimisprosessi, joka on käytävä läpi. Muilta ihmisiltä saatava kannustus auttaa sopeutumaan. Muutos pitää myös itse hyväksyä. Monesti ”taistelemme” muutosta vastaan. Vaikka emme ehkä itsekään aina tiedosta sitä riittävän hyvin. Jos muutos on haluttu, niin sitä kohti lähtee innolla tekemään töitä. Sen ollessa pakollinen tilanne, saattaa se muuttua lähes taisteluksi itsensä kanssa.

Itsensä kiittäminen onnistumisesta ja palkitseminen ovat oiva keino muutoksen läpiviemiseen. On myös tärkeää muistaa, että muutosprosessiin kuuluu erittäin usein repsahtaminen. Se ei ole epäonnistumista, vaan yksinkertaisesti kehitystä kohti pysyvämpää muutosta. Niistä oppii aina itsestään lisää, kun vain näkee ne oppimisen paikkoina.

Ennen muutosta pohdi onko elämäntilanne sopiva halutulle muutokselle?

Fyysiset muutokset vaativat myös henkisiä voimavaroja. Jos elämätilanne muuten on haastava ja stressaava, vaikka työn osalta, saattaa muutoksen läpivieminen tuntua jopa ylivoimaiselta. Tällöin kannattaa ottaa pieni aikalisä tai ainakin hidastaa tahtia muutoksen osalta. Muutos pitäisi pystyä viemään osaksi arkea, ja joskus se vain ei ota onnistuakseen kaiken muun keskellä. Silloin olet ehkä yrittänyt liian suurta muutosta kerralla, ja ota hieman takapakkia. Pienennä vaihdetta, ja mene ykkösellä, älä yritä pistää suoraan kolmosta päälle.

Oma tahtotila ja usko asiaan sekä muutokseen siirtävät kummasti vaikka kivenlohkareita pois tieltä. Onnistuminen on huomattavasti todennäköisempää, kuin jos koko ajan empii ja epäröi.

Elämä ei ole harjoitus vaan juuri tässä

Jos mittariin on alkanut tulla kilometrejä ja haluat vielä muutosta. Mahdollisesti jotain uusia alkuja, vaihtaa maisemaa, etsiä uutta tuulta purjeisiin niin aika vain pakosta hupenee. Voit siis aina keksiä verukkeita muutoksen siirtämiseen eteenpäin, mutta jos jotain oikeasti haluat, paras hetki tehdä jotain asian eteen on yleensä nyt juuri.

Voit pohtia muutosta myös onko se järkevää. Sitä teemme paljon, mietimme onko järkevää vai ei. Teemme sitten sitä järkevää. Tunne ja järki saattavat olla erimieltä, ja järki voittaa kyllä aika helposti. Järki käskee jatkamaan tai tekemään ehkä siten kuin on tehty tähänkin asti.

Järki kertoo sinulle sen mikä on ulkoisesti arvioiden oikein. Tunne taas kertoo sinulle mikä on sisäisesti sinusta oikein ja sinulle hyväksi. Aina tunne ei vie kuitenkaan oikeaan suuntaan. Tunne voi joskus aiheuttaa sen että haluamme hetken mielihyvää, nostaa egoamme tai miellyttää muita. Jos kuitenkin sisäinen tunne on aito halu ja innostus, sitä kannattaa kuunnella. Järjen perusteella saatat pysyä nykytilanteessa hamaan tappiin asti, ja olla tyytymätön elämääsi. Et uskalla järjen taistellessa vastaan tehdä muutosta. Kuuntele siis sisäistä tunnettasi.

Koskaan ei voi tietää mitä hyvää tapahtuu seuraavaksi

Odotatko parasta vai pahinta? Pelkäätkö muutoksen tekemistä vai sitä mitä se tuo tullessaan? Vai pelkäätkö ettet tiedä mitä se tuo tullessaan? Luotatko siihen että asiat järjestyvät tai pelkäätkö etteivät järjesty?

Suhtaudutko epävarmuuteen elämässäsi innostuneesti ja odottavasti? On itseasiassa todella hyvä juttu, että emme tiedä mitä kaikkea tulevaisuus tuo meille tullessaan. Se on varsin innostavaa ja inspiroivaa. Voit tietää suunnan, mutta et jokaista yksityiskohtaa.

Muutos on kuitenkin mahdollisuus, jonka joko hyödynnät tai sitten et.

Paina kaasua ja anna mennä, jos niin haluat!

Toteuttamisesta voit lukea lisää täältä ja. myös tästä jutusta

Artikkeli Aikuisen naisen elämää muutoksen polulla julkaistiin ensimmäisen kerran KasvuStoori.