Vuonna 1998 vastustin ponnekkaasti Naisyrittäjyyskeskuksen esittämää kutsua ryhtyä heidän ensimmäiseen mentorointiprojektiinsa yhdeksi mentoriksi. Syynä vastustukseeni oli silloinen hektinen oma yrittäjyyteni, jonka puitteissa jouduin toimimaan pitkälti ison kansainvälisen asiakkaani vaatimuksiin sopeutuen.  Kutsun minulle esittäneet naiset eivät kuitenkaan luovuttaneet, ja niin lopulta lupauduin ajatellen, että kyllä kai minä nyt yhden vuoden mentoroinnista selviän. Enpä olisi ikinä arvannut, mitä kaikkea tuohon kutsuun myöntyminen toisi tullessaan 20 seuraavan vuoden varrelle!

Tämä pilottiprojekti oli meille kaikille siihen osallistuville todella mielenkiintoinen kaikkine opetuksineen. Totesimme mm. että tarvitaan ohjeistukset sekä mentoreille että aktoreille. Ja niinpä teimme nämä yhteisvoimin. Ensimmäisen projektin päättyessä oli jo päätetty seuraavan aloittamisesta ja huomasin ikään kuin vahingossa jatkavani uudella parimentoroinnilla.

Pian huomasimme, että kokeneista ja pätevistä mentoreista oli melkoinen kysyntä ja pula, ja niin syntyi ryhmämentoroinnin konsepti. Yhden mentorin taidot voitiin näin hyödyntää jopa 4-5:lle aktorille. Siispä meitä parimentoroinneissa jo kunnostautuneita värvättiin toteuttamaan ensimmäistä ryhmämentoroinnin projektia. Konsepti osoittautui toimivaksi ja näin tämä vakiintui jatkossa toimintamuodoksi. Siinä yhteydessä sain mahdollisuuden kouluttaa sekä projektin koordinaattorin, mentorit ja aktorit Tammisaaressa järjestettävään ruotsinkieliseen ryhmämentorointiprojektiin. He halusivat tehdä projektinsa perusteellisesti ja siitä tulikin menestysprojekti.

Mitä ilmeisemmin mentorointi vei minut niin mennessään, että yhden projektin päätyttyä löysin itseni aina uudelleen aloittamassa matkaa uuden ryhmän kanssa. Vuonna 2007 osui kohdalleni mm. eräänlainen ”diplomityö”. Silloin pyydettiin mentoriksi Maahanmuuttajanaisten Yrittäjäkoulutusprojektiin, joka toteutettiin yhteistyössä Diacorin kanssa. Siinä projektissa sai kokenutkin mentori käyttää kaiken osaamisensa ja ymmärryksensä auttaakseen näitä eri maista Suomeen tulleita urheita naisia. Tuli moneen kertaan todettua, että yrittäjyys ja etenkin naisyrittäjyys on haasteellista, mutta maahanmuuttajanaisen yrittäjyys se vasta vaativa laji on.

Vuosien kuluttua olin sitten jo ilmoittanut Naisyrittäjyyskeskukseen, että oli tullut aika lopettaa mentorin ura niin kauan kun tunsin olevani vielä osaava ja kysytty. Tämä ei ilmeisesi kuitenkaan ollut tarkoitus, koska jälleen tuli uudenlaista tarvetta mentoreille. Kasvustoorin perustaja Tarja Pursiainen soitti ja kertoi uudesta Yrittäjän Ammattitutkintoon Luoville aloille perustuvasta konseptista, jonka ehtoihin kuului ryhmämentorointi. Jos joku muu kuin Tarja olisi minua pyytänyt mukaan tällaiseen, olisin siinä kohtaa melko varmasti vastannut kielteisesti. Mutta tuntien Tarjan tehokkuuden ja antautumisen työlleen ajattelin, että lähden häntä tukemaan tässäkin pilottiprojektissa. Ja kuten aina ennenkin myös tämä mentorointimuoto vei mennessään. – En näköjään ole pystynyt vastustamaan ajatusta uusien ihanien aktoreiden ja heidän mielenkiintoisten liikeideoiden parissa työskentelemisestä.

Näin mentoroinnista tuli minulle elämäntapa ja 20 vuotta kestävä haasteellinen, mutta kiehtova ja antoisa elämänvaihe. Ilonaiheita on mahtunut paljon joskin myös myötäelämistä aktoreiden kohdatessa suruja ja rankkoja vastoinkäymisiä. Suurista ilonaiheista mainittakoon se, että joistakin aktoreistani on ”kasvanut” myös mentoreita. Parempaa palkkiota mentori tuskin voi saada! Kasvustoorin toinen perustaja Merja Pesonen on yksi upea esimerkki näistä ”kasvateistani”.

Koen, että tämä blogikirjoitus on ikään kuin jäähyväiskirje tänä syksynä täyteen tulleelle 20 -vuotiselle mentorin taipaleelle. Toki on vielä joitakin projekteja työn alla. Mutta haluan käyttää tämänkin mahdollisuuden kiittää kollegoita, yhteistyökumppaneita ja aktoreita luottamuksesta ja kaikesta heidän kanssaan kokemastani!

Samalla toivotan kaikille Kasvustoorin lukijoille Ihanaa Joulun odotusta ja voimia antavaa joululomaa!

Lämmöllä

Anja Ström

Mietelause: ”Kaikella työllä on salaperäinen palkkionsa”.

Artikkeli Mentoroinnista tuli elämäntapa – Vieraskynä julkaistiin ensimmäisen kerran KasvuStoori.

Sain kauan sitten ystävättäreltäni jääkaappitarran, jossa teksti: ”Tämän elämän täytyy olla testi. Jos se olisi totta, meille olisi annettu paremmat ohjeet.”  Toden totta olen useasti miettinyt vilkaistessani erinäisissä muutoissa mukanani kulkenutta tarraa.

Muuttaessamme uuteen asuntoon saamme kansiollisen käyttöohjeita kodinkoneita ja ilmastointia ym. varten. Samaa koskee kaikkia vempaimia ruohonleikkurista hiustenkuivaajaan. Ostaessamme uuden auton saamme niin ikään paksun käsikirjan, pikaohjeet ja huoltokirjan.

Miten monenlaisiin käyttöohjeisiin nykyihminen joutuukaan tutustumaan elämänsä varrella, halusi tai ei.

Mistä omalle fyysiselle ja henkiselle koneistollemme käyttöohjeita?

Oman elämämme evääksi emme valitettavasti saa käyttöohjeita oman koneistomme huoltamiseen. Eli kantapään kautta joudumme opettelemaan miten ladata akkuja, mikä auttaa jaksamaan ja milloin painaa jarruja. Enkä minä ainakaan nuorena tyttönä osannut kuvitella, miten moninaisille sekä henkisille että fyysisille käyttöohjeille tulisi elämän varrella olemaan tarvetta.

Ajatellaanpa vaikkapa tilannetta, jolloin huolettoman nuoren naisen identiteetti muuttuu hetkessä vaimoksi, jonka pitäisi täyttää yllättävätkin odotukset. Muutut ehkä niin ikään tyttäreksi, jonka vanhemmat vaativat entistä enemmän huomiota, ettei heille tule ”kriisiä” muutettuasi pois kotoa. Muutut myös miniäksi, jonka olisi täytettävä anoppinsa ja uusien sukulaisten kaikkinaiset odotukset. Eikä aikaakaan, kun ympäristö luo paineita muuttumiselle myös täydelliseksi äidiksi. – Kyllä näissäkin tilanteissa olisi ainakin itselläni ollut tarvetta käyttö- ja toimintasohjeisiin.

Minkä toimintamallin omaksumme?

Elämää elettäessä ympäristön odotukset ja vaatimukset kasvavat kuin huomaamatta. Jonain päivänä sitten tunnemmekin melkeinpä tukehtuvamme niin yksityiselämän kuin työelämän meille asettamiin mittaviin vaatimuksiin ja odotuksiin. Huolestuttavan moni meistä kokee tänä päivänä nämä riittämättömyyden ja syyllisyyden kalvavat tunteet, joista pahimmillaan seuraa uupumus. Liian usein jätämme elämässämme huomioimatta kaikki kehon ja mielen varoitusvalot ja –merkit, jotka kertovat meille, milloin liikumme jaksamisemme rajamailla. Kannattaa siis miettiä oman koneistomme käyttöohjeen laatimista hyvissä ajoin ennen kun vakavia oireita ilmenee.

Huomaamatta saattaa jäädä myös se tosiasia, että itse osaltamme aiheutamme sen, että ympäristömme kuormittaa meitä monella tavalla liikaa. Usein koemme olevamme niin vahvoja, tehokkaita ja joustavia, että helposti suostumme tekemän kaiken mahdollisen muiden puolesta ja hyväksi. Eli tästä tulee meille toimintamalli, jolle itse sokeudumme. Tarkemmin ajateltuna on yleensä turha syyllistää ympäristöä toimintamalleista, joita emme kieltäydy hyväksymästä.

Itselleni tuli vasta kovin myöhäisessä vaiheessa tarve miettiä ikään kuin käsikirjaa ja toimintamallia, jonka avulla oppisin, miten laittaa sopivassa määrin rajoja elämääni kuuluville ihmisille. Kylmä totuushan on se, ettei kukaan muu kuin minä itse aseta niitä rajoja, joita tarvitsen jaksaakseni antaa parhaan mahdollisen panostukseni eri elämäni alueilla. Tähän liittyen sain aikoinaan erittäin tärkeän opetuksen osallistuessani Ruotsissa naisten itseluottamusta käsittelevään seminaariin. Tämän seminaarin taitavat ohjaajat avasivat silmäni hyvin monessa suhteessa ja olen siitä heille ikuisesi kiitollinen. Yksi tärkeimmistä muistutuksista oli, että ihmiset kohtelevat ja käsittelevät meitä niin, kuin me annamme heidän käsitellä itseämme. – Ja juuri näitä asioita miettiessäni, taisi syntyä myös ajatus vielä toisenkin kerran ryhtyä yrittäjäksi. Tätä päätöstä ei onneksi ole tarvinnut koskaan katunut!

Kannattaakin kysyä itseltään, kukapa muu voisi eri tilanteissa näitä rajoja puolestamme vetää? Vastaus taitaa olla melko yksiselitteinen. Eli mitä aiemmin oivallamme tämän, sen parempi meille itselle ja muille. – Minkälainen mahtaisi olla se Sinun omalle henkiselle ja fyysiselle koneistolle paras mahdollinen käyttöohje?

Näiden ajatusten myötä toivotan kaikille KASVUSTOORIN lukijoille ihanaa ja sopivasti rajoillakin varustettua kesää!

12.06.2018

© Anja Ström

Monialayrittäjä ja mentori

Artikkeli Moninaisia käyttöohjeita – Vieraskynä julkaistiin ensimmäisen kerran KasvuStoori.