Muuten päivän agendalle oli erilaisia yksilötyönä tehtäviä hommia. Ensimmäisten tapaamisten valmistelu uusien asiakkaiden kanssa. Taustojen selvittelyä heidän kotisivuiltaan, somesta ja saamistani esitiedoista. Näiden töiden osalta tapa työskennellä ei ole mitenkään muuttunut. Kokouskutsuihin toki lisätään etäyhteyslinkki.

Asiakastyössä kaipaan kasvokkain työskentelyä

Jotain jää puuttumaan varsinkin, jos kamerat ovat pois käytöstä. Kaikilla ei edes ole toimivaa kameraa. Eri asiakkaiden tarpeet ja tilanteet ovat kuitenkin erilaisia. Kun puhutaan ”tiukkaa asiaa ja faktaa” sujuu etätyö mainiosti. Kaikkia nykyisiä asiakkaitani en ole vielä nähnyt kertaakaan, kun kamera ei ole käytössä. Tämähän on entuudestaan tuttua puhelinneuvonnasta.  Pitäisikö pyytää valokuva? Yrittäjäasiakkaiden osalta nettisivuilla ja sosiaalisesta mediasta löytyykin usein kuva.

Luova ideointi on ollut etätapaamisissa haastavampaa. Kiertävää puheenvuoroa, joissa jokaiselle annetaan vuorotellen puheenvuoro kannattaa hyödyntää. Näin saa hiljaisimmat mukaan. Chatia pitäisi  käyttää enemmän ajatusten ja ideoiden kokoajana. Aikaa kirjoittamiseen pitää olla riittävästi, jotta jokainen voi muodostaa ja kirjoittaa oman näkemyksensä. Aikaa on varattava myös toisten kommenttien lukemiseen. Samalla voi pitää vaikkapa kahvitauon. Eri etävälineistä löytyy myös useita hyviä lisäominaisuuksia.

Uusia asiakkuuksia ja yhteistyösuhteita on vuosien varrella syntynyt paljon satunaisissa kohtaamisissa. On satuttu samaan pöytään tapahtuman väliaikakahvilla tai samaan työpajaan jossakin seminaarissa. Keskusteluissa saattaa pulpahtaa esiin toisen henkilö tarve tai ongelma, johon jommaltakummalta löytyy ratkaisu. Etänä jutustelu ja esittäytymisetkin jäävät lyhyiksi. Olen pohtinut miten tätä voisi jatkossa kehittää. Ehkä tällaisia hetkiä pitää tietoisesti yrittää viljellä kehittämällä ja kannustamalla ihmisiä enemmän osallistumaan etätapaamisten keskusteluun. Tilaisuuden vetäjän kannattaa kannustaa osanottajia runsailla avoimilla kysymyksiä.

Olen oppinut näkövammaisilta asiakkailta, että tunteiden välittymistä pitää kuunnella vielä tarkemmin ja niistä pitää kysellä enemmän. Hiljaiset hetket kertovat joskus enemmän kuin ääneen puhuminen. Niille pitää antaa tilaa myös etätapaamisessa.

Pukeutumisessa ja ulkoasussa rennompi meininki

Yrittäjänä minulla on ollut tähänkin asti työhuone kotona. Haen vaihtelua virittämällä läppärin välillä ruokapöydälle. Hissipöydän puutteessa on hyvä tehdä töitä seisten keittiön työtason ääressä. Kylminä pakkaspäivinä lämmin matto jalkojen alla. Yläosan vaatetus on siisti ja puuhelmet kaulassa. Piiloon jäävät verkkarit ja villasukat jalassa tekevät olon mukavaksi. Ilman meikkiä. Ennen aina huulipunaa. Huulipunaan pois jääntiin on vaikuttanut myös maskin käyttö. Katsotaan palaako ripsiväri ja huulipuna kasvoille, kun taas palataan lähitapaamisiin. Eräässä varhaisen aamun tapaamisessa tuttu asiakas hörppi aamukahvia sängyssä samalla kun mietimme tulevia rekrytointeja.

Miten voimme kehittää työskentelytapaamme

Tällä hetkellä me toimimme pitkälti vanhoilla totutuilla tavoilla uusissa tilanteissa. Kaikki on saatava mukaan uuteen työskentelytapaan. Osa tästä uudesta normaalista on tullut jäädäkseen. Monet mahdottomat asiat ovat muuttuneet mahdollisiksi, osin pakon edessä. Osattomuuden ja osaamattomuuden äänien lisäksi kuulen myös paljon tyytyväisiä kommentteja. Huolehtimalla osaamisen jakamisesta ja oppimisen tukemisesta voimme myös auttaa ihmisiä, joille tietotekniikan käyttö on pulmallista.

Kun itse olet ”ohjaksissa” avaa yhteys ajoissa. Onko mahdollista ottaa ”harjoituskerta” ennen ensimmäistä etätapaamista, jos mukaan on tulossa joku ensikertalainen. Isomman ryhmän kanssa pelisäännöt ja palaverin järjestäytyminen on hyvä ottaa rutiiniksi aina tapaamisen alussa. Milloin mikrofonit ja kamerat ovat käytössä. Miten käytetään Chatia. Miten pyydetään puheenvuoroa.

Etätyöskentelyn määrä on kasvanut huimasti. Millaisin äänenpainoin sinun korviisi keskustelu siitä kuulostaa? Haikailua takaisin lähityöhön ja lähikohtaamisiin? Vai kuuletko myös kommentteja etätyön hyvistä puolista.

Listaanpa tähän joitakin omia ja asiakkaitteni kertomia kokemuksiani plussista ja miinuksista.

• Keskeytykset työssä vähenevät      
• Melu avokonttorissa ei häiritse
• Etukäteissuunnittelu on parantunut
• Kokoukset ovat tiiviimpiä ja systemaattisempiä   
• Työmatkaan ei kulu aikaa
• Matkakuluihin käytetty raha säästyy
• Saa tehdä työtä villasukat jalassa
• Itsenäisyys työtehtävien ajoittamisessa lisääntyy
• Pitkämatkalaisten tasavertaisuus lisääntyy, kun kaikilla on sama matka oman kodin keittiönpöydän ääreen
• Voit olla missä tahansa maailmankolkassa, kunhan netti toimii
• Voi lähteä lenkille päivällä
• Pukeutuminen on muuttunut muutenkin rennommaksi
• ”Bad hair day” ei haittaa, jos on kamerat pois päältä
• Hauskaakin on pidetty – pikkujouluja – yhteislauluiltoja – kesäjuhlia

• jne.

Ja sitten toisaalta….

• Yhteistyön kannalta tärkeät sosiaaliset hetket poissa
• Melu ja keskeytykset kotona, kun koko perhe tekee etänä
• Työmatkan tarjoama siirtymävaihe vapaa-aikaan jää pois
• Olisi kiva välillä pukeutua paremmin
• Ns. toimistovaatteet ”kutistuvat” kaapissa
• Itsen johtaminen työn suunnittelussa on haastavaa
• Kokoukset ajoitetaan liian tiheään, kun ei tarvitse siirtyä paikasta toiseen
• Huono työergonomia
• Luova ideointi yhdessä hankaloituu
• Työn ja vapaa-ajan erottaminen
• Hyvinvoinnin ylläpito
• Tunteet jäävät piiloon
• Perheen ja työn yhteensovittamisen uudet haasteet
• jne.

Etätyö on varmasti tullut osittain jäädäkseen. Nyt onkin hyvä pohtia:

• Mitkä positiiviset asiat kannattaa säilyttää
• Miten niitä kohennetaan
• Miten sinun huonojen kokemusten listallasi olevia asioita täytyy kehittää
• Miten oppia hyödyntämään erilaisia alustoja käytössä
• Miten saada kaikki mukaan ja opastaa muita.

Veikkaan, että palaamme ns. hybridimalliin eli kokouksissa ja tapaamisissa on luonnollista, että osa osallistuu paikan päällä ja osa etäyhteydellä.

Toivottavasti myös ulkotapaamiset, yhteiset kävelypalaverit yms. otetaan käyttöön jo heti kun säät sallivat. Tätä itse odottelen.

PS. Kuvassa kollegani Merja Hynysen sihteeriharjoittelija Nebu näyttää miten rentoutua etätapaamisten välillä. Ei siis liian tiheään ajoitettuja palavereita vaan taukoja välillä. Kaimani kanssa olemme pitäneet jo useamman vuoden ajan säännölliset palaverimme etäyhteyksillä. Nebun edeltäjä taisi edetä, jo työnjohtajatasolle ja pyrki välillä istumaan kaimani näppäimistön päälle, jos kokouksemme jatkui hänen mielestään liian kauan.

Hellempää helmikuuta. Nautitaan talven ja lumen valosta.

Merja

#etätyö #yrittäjyys #hyvinvointi #tulevaisuus #kehittäminen #uudenoppiminen #luovuus #työnsuunnittelu #itsensäjohtaminen #työhyvinvointi #ergomia #vuorovaikutus #kommunikointi

Merja Carlander kertoo Mentorin päiväkirjassa kuukausittain mietteitään ja havaintojaan mentoroinnista.  

Merjan missio on tukea työyhteisöjä, esimiehiä ja yrittäjiä kohti parempaa työelämää ja saavuttamaan tavoitteensa. Hän toimii yritysmentori, johdon ja työyhteisöjen coachina ja työnohjaajana.

Ihminen on kokonaisuus. Huolehtimalla omasta fyysisestä ja henkisestä hyvinvoinnistaan, osaamisen kehittämisestä ja yhteisöllisyydestä saa aikaan myös parempaa tulosta. Vastapaino työlle on se elämän neljäs tukijalka.

  www.merjacarlander.fi  www.facebook.com/merjacarlander2./ www.linkedin.com/in/merja-carlander-3ab839ab

Artikkeli Mentorin päiväkirja – Menikö päivä etänä, hyvä vai huono juttu? julkaistiin ensimmäisen kerran KasvuStoori.

Jokaisella meistä on oma kuvakieli, vaikka emme asiaa olisi koskaan tulleet ajatelleeksi. Meillä kaikilla on mielikuvia, muistikuvia, haavekuvia, minäkuvamme, maailmankuvamme… Ei ole sattumaa, että näissä sanoissa on kaikissa ”kuva” mukana. Esimerkiksi, mitä voimakkaampi tunnelataus johonkin muistoon liittyy, sitä selkeämmin se jää juurikin kuvana mieleemme.

Mikä on kuva?

Mutta mikä oikeastaan on kuva? Sille ei ole vieläkään keksitty täsmällistä määritelmää. Voidaan ainakin sanoa, että kysymys on jostain viivoista ja muodoista ja värikokemuksista jossain tilassa. Tuo tila voi olla raameissa taulussa tai mielikuva tilallisuudesta, jostain ulottuvuudesta. Mikä olisi sinusta hyvä kuvan määritelmä?

Olemme tottuneet selaamaan kuvavirtaa Instassa, kameran muistikortilla ja albumeissa, mutta emme ole tottuneita käyttämään kuvaa oman hyvinvointimme palvelijana.

Kuvan käyttö hyvinvoinnin palvelijana

Kaikkea ei voida sanoa sanoin. Kaikkeen ei voi löytää verbaalista ratkaisua. Kuva osuu suoraan tunteisiin. Koska kuva koskettaa suoraan tunteitamme, kuvan avulla voimme myös vaikuttaa tunteisiimme.

Kuvaa ja ihmiselle luontaista kuvallisuutta voidaan käyttää esimerkiksi:

• tavoitteiden saavuttamiseen
• tavoitteiden asettamiseen
• itsetutkiskeluun
• tunteiden tunnistamiseen
• positiivisten tunteiden vahvistamiseen
• irti päästämiseen
• eteenpäin pääsemiseen
• muistin apuna
• haaveilukyvyn vahvistajana
• luovuuden lisäämiseen
• mielikuvituksen väylänä

Tutkimuksissa on todettu, että jo pelkästään tunteen ilmaiseminen kuvallisesti auttaa, vaikkei sitä sen jälkeen pystyisi sanallisesti analysoimaan. Auttava vaikutus jatkuu yhä esimerkiksi puolen vuoden jälkeen, se ei haihdu ilmaan hetkellisenä ahaa-elämyksenä.

Mitä suunnitelmallisemmin ja säännöllisemmin antaa tilaa omalle kuvakielelleen, sitä tehokkaammin sen avulla voi lisätä hyvinvointiaan. Ja toisaalta tutkimusten mukaan jo aivan pienelläkin luovalla teolla on positiivinen vaikutus seuraavan päivän mielentilaan.

Pieni kuvallinen onnellistumistehtävä

Ennen tehtävänantoa pohdin hetken sitä, mitä oikeastaan on onnellisuus? Se ei ole täydellisyyttä. Aristoteleen mukaan onnellisuus on pyrkimystä kohti onnellisempaa ja ”hyveellisempää” elämää. Demokritos katsoi puolestaan, että onnellisuus on tyytyväisyyttä siihen mitä on. Freudin mukaan ihmisen onnellistaa työ- ja rakkauselämän sujuminen. Pohdin, että onnellisuutta lisää ainakin se, että meidän erilaisiin tarpeisiimme vastataan.

Riippumatta siitä, mikä on sinun onnellisuuskäsityksesi, toivon seuraavan pienen kuvallisen tehtävän onnellistavan sinua.

Ota käteesi kynä ja paperia tai jokin muu kuvallisen ilmaisun väline. Voit käyttää sellaisia välineitä, joita sinulla sattuu siinä olemaan. Jos sinulla on värikyniä tai maaleja ja haluat käyttää niitä, käytä. Jos haluat toteuttaa kuvan vaikka älypuhelimesi sovelluksella tai kameralla kuvaamalla, tee niin.

Aseta kätesi aloituskohtaan ja sulje silmäsi. Mieti mitä kaipaat juuri nyt. Älä yritä analysoida. Sinun tulee vain keskittyä miettimään sitä tunnetta mikä nousee. Mitä kaipaat? Anna käden alkaa tehdä alustalle muotoja, pidä yhä silmät suljettuina. Sitten kun se tuntuu sinusta hyvältä, avaa silmäsi. Mitä näet? Tekeekö mielesi jatkaa kuvaa jotenkin, nyt silmät auki? Viimeistele kuva halutessasi.

Tekemästäsi kuvasta on nyt tullut merkki tarpeellesi. Kuva voi olla millainen vain. Pääasia on, että keskityit tarpeeseesi kun teit sitä, näin kuvasta tuli tarpeellesi merkki.

Kun toteutamme kuvallisuuttamme tällä tavalla tavoitteellisesti on meidän paljon helpompi päästä eteenpäin onnellisuuteen pyrkivällä tiellä. Kun tarve on saanut merkin, tähän merkkiin voidaan palata.

Tiedämme, että tavoitteisiin pääseminen on helpompaa kun tavoite on tunnistettu ja se pidetään mielessä. Nyt olet tunnistanut tarpeen, vaikka et vielä löytäisikään sille sanoja.

Katso kuvaa aina välillä. Kun katsot sitä, sekunnin murto-osassa aivosi muistavat tavoitteen ja alat tunnistaa väyliä tarpeellesi.

Jos teet aina välillä arjessa jotain luovaa kuvallista, alat pikku hiljaa huomaamaan esimerkiksi värien merkityksiä itsellesi ja voit käyttää kuvia enemmän ja enemmän hyvinvointisi palvelijoina.

Toivotan sinulle hyviä hetkiä kuvallisuuteesi tutustumisen parissa!

LISÄTIETOA

Kiinnostuitko kuvallisuutesi valjastamisesta hyvinvointisi palvelijaksi? Yksi tapa toteuttaa tätä on osallistua Rento kuva -verkkokurssille. Kurssilla voimme myös verkkotapaamisissa yhdessä tutkia videotehtävien pohjalta syntyneitä kuvia ja niiden merkityksiä. Lue lisää täältä: https://oivallamme.fi/rento-kuva-verkkokurssi-ja-yhteiso/

Johanna Wahlbeck Oy:n Facebook-sivulla on nyt käynnissä 17.9. klo 17 saakka arvonta, missä voit voittaa kuukauden Rento kuva -verkkokurssin, tässä linkki arvonnan postaukseen, osallistu kommentoimalla: https://www.facebook.com/johannawahlbeckoy/posts/2697869320475964

Johannasta voit lukea lisää hänen yrityksensä nettisivuilla Oivallamme.fi

Voit myös lähestyä Johannaa puhelimitse 040 410 1270 tai sähköpostitse johanna@oivallamme.fi

Artikkeli Vieraskynä – Miten jokainen voi onnellistua kuvien avulla julkaistiin ensimmäisen kerran KasvuStoori.

Mitä sinä näet omasta peilistäsi?

”Ikuisessa ajankulussa vuosi muodostaa yksikön, joka alati uudelleen toistuu, mutta ei koskaan täysin samanlaisena. Vuosien pituus on tarkalleen sama, ja ne elävät aina samat vuodenajat. Mutta niihin liittyvät sääsuhteet vaihtelevat alituisesti ja ilman sääntöä. Säät luovat puitteet elolliselle luonnolle ja sen mukana myös toimeentulolle” – Kustaa Vilkuna, 4. syyskuuta 1950

Vuosi 2018 on saatu päätökseen. Mitäköhän uusi vuosi tuo meille tullessaan? Jotenkin vuodenvaihde on edelleen ihmisen elämässä luonteva hetki tarkastella menneisyyttä ja miettiä tulevaisuutta. Säätkin vaikuttavat edelleen merkittävästi meidänkin elämäämme, vaikka emme olisikaan maanviljelijöitä tai jäätelökauppiaita.

Ihminen on aina halunnut nähdä tulevaisuuteen. Vaikutusmahdollisuudet omaan tulevaisuuteemme ovat ainakin meidän yhteiskunnassamme nykyisin aivan toisenlaiset kuin vielä vuosikymmeniä, puhumattakaan vuosisatoja sitten.

Tulevaisuutta on pyritty ennustamaan monin tavoin. Meillekin monelle uudenvuoden tina lienee ollut perinne ainakin vielä lapsena. Aikoinaan myös peiliin katsomisen, ”onnenpeilin”, avulla pyrittiin ennustamaan tulevan vuoden tapahtumia. Kaksi peiliä asetettiin vastakkain ja näiden väliin reunojen kohdalle kaksi kynttilää. Peilistä näkyy satojen kynttilänliekkien valaisema salaperäinen kuja. Yksinäisessä huoneessa vuodenvaihteen sydänyönä katsoja alkaa tuijottaa peiliin kohti sarjan äärimmäistä pistettä. Eipä aikaakaan niin peilissä alkaa hahmottaa asioita. Perimätiedon mukaan peilissä näkyi milloin sulhanen, milloin kuolema. Näihin enteisiin myös uskottiin.

Nykyihminen tietää, että psyykemme on saattanut muokata näyn omien toiveidemme ja pelkojemme mukaisiksi. Vai tiedämmekö? Vaikka emme enää uskoisikaan tinan tai peilin taikaan, toiveet ja pelot vaikuttavat edelleen vahvasti siihen, miten me näemme tulevaisuuden. Joskus pelot saattavat jopa estää meitä toivomasta.

Aikaisemmat kokemuksemme ovat meille sekä rikkaus että rasite. Olemme rakentaneet itsellemme esteen jonkin kaukaisen epäonnistumisen perusteella. Mutta muistanko edes oikein, miten asiat oikein tapahtuivat, mitkä olivat olosuhteet ja millainen olin itse, kun tämä tapahtui. Itse törmäsin taas kerran arkistoja siivotessa oman muistin rajallisuuteen. Löysin omia päiväkirjamerkintöjäni vihosta, jonka alkupuolella oli muistiinpanoja yhdeltä luennolta. Olipa hätkähdyttävä kokemus käydä läpi nuo tapahtumat uudelleen. Muistini oli pyyhkinyt niistä osan pois ja rakentanut tarinan uudelleen. Muisti ja varsinkin tunnemuistot hämäävät. Muistamme väärin ja siirrämme uskomukset myös tulevaisuuden ratkaisuihin. Tämä oma tapahtumahetkien aikaan kirjoitettu ”todistajalausunto” auttoi minua ymmärtämään miksi olin jättänyt joitakin mahdollisuuksia hyödyntämättä myöhempinä vuosina uuden epäonnistumisen pelossa.

Elämä tarjoaa kuitenkin uusia mahdollisuuksia. Mitä kaikkea olenkaan oppinut näinä vuosina. Mitä minä haluaisin nähdä omassa tulevaisuuden peilissäni.

Olisinko nyt valmiimpi, rohkeampi, tietävämpi, viisaampi tarttumaan sellaisiin haasteisiin ja mahdollisuuksiin, jotka tekevät minut epävarmaksi. Mokaamisen pelko on meille monelle tuttu tunne.

Millaisia asioita sinä toivot näkeväsi omassa onnenpeilissäsi? Mikä sinua estää pyrkimästä niitä kohti? Onko este todellisuudessa vain sinun pääsi sisällä? Voisiko esteet pilkkoa pienempiin osiin ja pohtia miten ne ylitetään pala kerrallaan? Ovatko esteet oikeasti myös järjellä perusteltavia vai enemmänkin omia tunteita? Vielä eräs tärkeä kysymys: mitä voi pahimmillaan seurata, jos yritykseni epäonnistuu? Kaduttaisiko jälkeenpäin, jos ei edes yritä?

Aikoinaan työnohjaajatutkintoa opiskellessani kävimme läpi myös monia menetelmiä, joilla voimme auttaa ohjattavia pohtimaan omaa rooliaan ja jäsentämään omia tunteitaan. Ohjattavalle tarjotaan työkaluja ratkaisujen löytämiseksi, mutta jokaisen on kuitenkin löydettävä oman näköinen ratkaisu.

Erästä työkaluna toimivaa kysymyssarjaa käytän välillä myös itseni kanssa. Kirjoitan omia ajatuksia ja vastauksiani Wordilla koneelle tai välillä paperille. Kysymyksiä voit käydä läpi myös oman luottohenkilösi, ystävän tai ohjaajan kanssa. Tällöin toisen henkilön tehtävänä on vain esittää kysymys ja kuunnella. Tätä työkalua voit hyödyntää vaikkapa miettiessäsi mitä konkreettista toivot uudelta vuodelta. Ja ennen kaikkea, miten voit auttaa itseäsi toteuttamaan oman toiveesi.

Tässä minun omaan toiveeseeni liittyvä keskustelu itseni kanssa esimerkkinä. Kysymyslista minulla on koneella valmiina odottamassa mitä erilaisempien asioiden pohtimista.

• Kerro minulle mikä sinua askarruttaa?
  • Harmittaa, kun jotkut kielet tuntuvat niin vaikeilta.
• Kerro lisää
  • No, kun me vietämme kaikki kesät Sveitsissä ja en vieläkään osaa oikein kunnolla saksaa.
• Mitä siitä seuraa?
  • Pärjään kyllä turistina melko hyvin, mutta oikein kunnon keskusteluun on vaikea osallistua.
• Miksi ajattelet näin?
  • No yksi syy on varmaan, että pelkään mokaavani ja tekeväni virheitä.
• Mitä siitä seuraa?
  • Yritän miettiä kovasti, miten sanoisin jonkin asian ja sitten porukka puhuukin jo aivan muusta aiheesta ennen kuin minä saan mietittyä, olisiko tässä datiivin vai akkusatiivin paikka.
• Mitä sinun pitäisi tehdä?
  • Pitäisi varmaan taas alkaa kerrata asioita ja lukea vaikka lehtiä saksaksi.
• Mitä siitä seuraa?
  • Yleensä kesäloman loppupuolella kielitaito on jo paljon parempi, kun kieltä kuulee, on lueskellut lehtiä ja yrittänyt osallistua enemmän keskusteluun: yrittää puhua saksaa eikä vaihda kieltä englanniksi.
• Mikä sinua estää?
  • Ei oikeastaan mikään, tai siis se mokaamisen pelko. Aikapula.
• Mitä aiot tehdä?
  • Alan jo heti vuoden alusta kertaamaan kieltä enkä vasta toukokuussa. Ostan saksankielisiä aikakausilehtiä. Katson netistä saksankielisiä ohjelmia.
• Mitä siitä seuraa?
  • Todennäköisesti ensi kesänä on paljon mukavampaa, kun voin osallistua enemmän keskusteluun. Muiden ei myöskään tarvitse aina olla kohteliaita ja vaihtaa kieltä englanniksi.
• Mitä teet?
  • Merkitsen kalenteriin viikoittaisen opiskeluajan ja ajan jolloin katson jonkun leffan. Ja lähden nyt saman tien ostamaan R:ltä jonkun hyvän lehden.
• Miltä nyt tuntuu?
  • Hyvältä. Tämän toiveen toteuttamiseksi taisi tulla tehtyä konkreettinen uudenvuoden lupaus!

Onnea vuodelle 2019. Tee itse jotakin, jotta toiveesi toteutuu. Älä odota hyvää haltijaa. Yleensä onnellisuuskin tulee seurauksena omista ponnisteluista.

Ps. Valokuva on otettu kesällä Sveitsissä Bad Ragazissa, jossa järjestetään joka toinen kesä Euroopan suurin ulkoilmataidenäyttely. Tämä peiliteos muistutti Linnanmäen hullunkurista peilisalia: toisessa peilissä näytät pitkältä ja hoikalta, toisessa paksulta ja kolmannessa vartalosi on kiharalla.

Tulevaisuuden ennustaminen onnenpeilin avulla on lyhennelmä Kustaa Vilkunan Vuotuinen Ajantieto-kirjasta.

Merja Carlander

www.merjacarlander.fi

Artikkeli Vieraskynä – Elämä täynnä esteitä vai mahdollisuuksia julkaistiin ensimmäisen kerran KasvuStoori.