Ahkeruus on hyvä asia, sillä syntyy tulosta. Meneekö se överiksi?

Jos menee, muista että myös kohtuullisuus on hyvä asia. Suorittajalle saattaa käydä niin, että hän ei ehdi nauttia tuloksistaan. Suorittaja ei myöskään aina ole täysillä läsnä, hän suorittaa. Työyhteisössä suorittaja esimiehenä voi unohtaa kysyä muilta, kuinka he jaksavat tai jaksavatko. Kotona hän ei ehkä ymmärrä, että perhe ei jaksa pysyä hänen matkassaan, kun hän haluaa täydellisen viikonlopun tai loman. Hän järjestää kaikenlaista, joka aiheuttaa paineita koko perheelle. Loma ei välttämättä olekaan enää niin kivaa, kun ohjelmaa alkaa olla liian kanssa. Hän suorittaa lomaansakin.

Kuulutko sinä näihin ihmisiin?

Kasvatukseemme jo kuuluu tämä sanonta ”ensin työ ja sitten huvi”. Yhteiskunta on kannustanut meitä pitkin elämäämme kohti suorittamista. Koulussa yritämme saada parempia numeroita ja osata paremmin. Onneksi tänä päivänä opetus on muuttunut, eikä perustu enää pelkästään numeroihin vaan myös luovuus sekä erilaiset yksilöiden lahjakkuudet otetaan huomioon.

Työelämä on todella kiireistä. Lisäksi yhteiskunnassamme näkyy työelämässä kilpailuhenkisyys. Sinun on opiskeltava aina vain uusia taitoja pärjätäksesi nykypäivän vaatimuksissa mukana. Tuloksia mitataan mittareilla, joka on hyvä asia. Ne kertovat monta asiaa, ja antavat myös työntekijälle mahdollisuuden kehittyä. Jos mittaaminen alkaa johtaa siihen, että et enää koe pystyväsi siihen kuin epätoivoisella suorittamisella, alat väsyä. Suorittaja polkee yhä vain kovempaa ja kovempaa, mutta jossain kohtaa saattaa tulla seinä vastaan. Mielekkyys työstä ja tekemisestä saattaa kadota kokonaan.

Some luo helposti paineita

Ihmiset julkaisevat erilaisia asioita somessa. Saavutuksia, tekemisiä, kuvia itsestä, onnistumisia jne. Seuraamme somessa tiiviisti muiden tekemistä ja olemista. Osa näyttää aina niin kauniilta. Pelottaa aivan julkaista kuvaa itsestä, kun en koskaan näytä niin hyvältä, raikkaalta ja kauniilta. Miten nuo muut näyttävät niin täydellisiltä noissa kuvissa.

Kuinka he ehtivät tehdä kaikkea mahdollista. Käydä joka paikassa. Tehdä mitä mielenkiintoisempia haasteita työelämässä. Saavuttaa kaikenlaisia asioita.

Olemme kierteessä, alamme suorittaa elämäämme, jotta saamme someen ihania kuvia, kivoja juttuja ja näytettyä kuinka paljon olemme tehneet. Haluamme olla yhtä hyviä kuin muutkin. Alamme suorittaa, jotta kaikki näyttäisi yhtä hyvältä kuin muilla.

Jos uupumus kuiskii korvaasi tai tunsit koputuksen olkapäälläsi, suorita vähemmän

Älä pelkää luopua suorittamisesta. Se ei tarkoita, ettet tee edelleen tuloksia tai toteuta asioita. Luovu ainakin ylisuorittamisesta eli siitä, joka pakottaa sinut tekemään vielä paremmin. Ole tyytyväinen tuloksiisi, et voinut tehdä sillä kertaa enempää. Älä pelkää kohdata omia tunteitasi suorittamisen osalta. Uskalla myöntää itsellesi, että selviät vähemmälläkin suorittamisella.

Maija (kutsutaan häntä jutussa Maijaksi) oli suorittamisen kierteessä

Maijan tarina on tosi, mutta kerrottakoon heti, että Maija itse tajusi olevansa suorittaja.

Maija oli päättänyt saavuttaa oman asemansa. Hän halusi työltään enemmän. Tehdä monenlaisia asioita. Päivä päivältä hänellä oli yhä kiireempi. Maija ei enää ehtinyt pysähtyä päivän aikana. Meni vuosi, meni toinenkin. Maija halusi kiivetä uransa huipulle, ja lapset kantoivat kotiin hyviä arvosanoja. Heillä oli paljon harrastuksia. Maija ja hänen miehensä vaihtoivat vuoroa kuljetuksissa. Kummallakin oli vielä omat harrastukset. Elämä oli täynnä minuutteja, kuka meni minnekin. Aina oltiin menossa. Viikonloppuisin tavattiin ystäviä, mentiin kylään, käytiin sukulaisissa. Välillä lennettiin lomalle jonnekin kivaan kohteeseen, jossa piti tehdä kaikki mahdollinen. Maija suunnitteli lomankin etukäteen, jotta siitä saisi kaiken irti.

Kymmenen vuotta vierähti. Maija alkoi väsyä. Päivä toisensa jälkeen tuntui yhä raskaammalta. Aamuisin väsytti, hän ei meinannut jaksaa nousta ylös sängystä. Hän alkoi unohdella asioita. Hän sai flunssan, toisen flunssan, kolmannen flunssan. Lapset alkoivat sairastella. Maijan ja hänen miehensä välit alkoivat rakoilla. Kaikesta alkoi tulla kotona vääntämistä. Maija jatkoi kaiken väsymyksen keskellä tekemistä. Suorittajalla oli aina tehtävää.

Yhtenä päivänä Maija tajusi, ettei ollutkaan enää niin kivaa. Maija lähes romahti sinä aamuna. Hän ei jaksanut mennä enää töihin. Hän oli aivan lopussa. Hän tunsi itsensä sairaaksi suorittamisesta. Hän jäi viikoksi sairaslomalle ja alkoi tajuta olevansa suorittaja. Hän suoritti työssä, kotona, harrastuksissa, ja lastenkin kanssa osa elämästä tuntui olevan suorittamista. Maijan tarina päättyi onnellisesti todellisuudessa, koska Maija heräsi. Ravisti suorittajan olkapäältään ja alkoi tehdä muutoksia elämässään.

Hän tajusi, että jos ei tee jotain muutosta, hänen elämänsä romahtaa täysin. Hän alkoi pala palalta purkaa suorittamista elämästään. Hän alkoi nauttia lapsistaan, tehdä asioita miehensä kanssa, ja otti härkää sarvista kertoen esimiehelleen ettei selviä enää työmäärästään.

Millaisia muutoksia hän siis teki?

1. Hän pysähtyi nauttimaan työnsä tuloksista. Hän teki tilinpäätöksen siitä, mitä oli saanut työssään aikaiseksi. Mitä halusi saada aikaiseksi ja millä ehdoilla.
2. Hän ei lopettanut tulosten tekemistä, päämäärän saavuttaminen ei ollut ongelma vaan se, että hän tajusi tekevänsä sitä ilman innostusta siihen. Hän alkoi olla läsnä työpäivissään ja innostua tekemistään asioista. Kun hän laittoi rajat työssä suorittamiselle, hänellä alkoi olla kivaa. Tämä johti siihen, että hän sai vähemmällä työllä lähes samaa tulosta aikaiseksi, kun hän ei vain suorittanut. Hän suunnitteli ja mietti kuinka saavuttaa tulokset vähemmällä työllä.
3. Hän opetteli kehumaan itseään ja kiittämään. Hän kehui ja kiitti työtovereitaan sekä muita ihmisiä, jotka mahdollistivat läheisinä ihmisinä hänelle työhön asetettuja tuloksia. Hän kiitti ja kehui läheisiään, joiden kanssa sai viettää ihanaa perhe-elämää. Hän ei pitänyt enää ketään itsestään selvyytenä, vaan alkoi innostua kaikista hetkistä yhdessä perheen kanssa. Hän oli läsnä lastensa elämässä, ei vain suorittanut heidän kanssaan arkea.
4. Hän pysähtyi hetkeksi joka päivä. Hän alkoi opetella sietämään erilaisia asioita kuten epäjärjestystä kotona, pikaruokatilauksia, sekaista työpöytää, ja sitä että kaikki ei tapahdu heti juuri ja nyt. Hän mietti mikä olisi pahinta, jos jättäisi yhden imuroinnin väliin tai ei saisikaan työtehtävää tehtyä etuajassa. Riittäisikö, että se olisi tehty aikataulussa. Hän alkoi harjoitella pysähtymisten kautta erilaista arkea ilman suorittamista.
5. Hän opetteli mikä oli riittävää, ja hyväksyi ettei ollut täydellinen. Työssä hän opetteli myös tekemään enemmän muiden kanssa ja hyödyntämään muiden osaamista. Hän hoisi työnsä edelleen hyvin, ja teki paljon töitä, mutta täydellisyyden tavoittelu sai jäädä.
6. Monessa asiassa hän opetteli sanomaan ei. Hän alkoi kysellä itseltään haluanko mennä, haluanko tehdä, innostaako tämä minua. Hän kyseli itseltään suoritanko?
7. Hän alkoi harjoitella rentoutumista ja vain olemista. Hän istui, loikoili ja jutteli kaikessa rauhassa kotona.
8. Hän opetteli ottamaan myös aikaa vain itselleen.

Maija muuttui suorittajasta elämästä, työstä ja harrastuksista nautiskelijaksi.

Life is yours, you decide how you live it. Enjoy your life!

Artikkeli Istuuko suorittaja olkapäälläsi? Kuiskiiko uupumus korvaasi? julkaistiin ensimmäisen kerran KasvuStoori.

Mistä rajojen asettamisessa on kysymys? Milloin tietää, mikä on tarpeeksi?

Erityisesti tuore yrittäjä on haasteellisen tilanteen edessä rajojen asettamisen suhteen. Yhtäkkiä töitä voisi tehdä aina, kun niitä on. Uskomus, että on ”taottava, kun rauta on kuumaa”, saattaa hämätä ja vaikeuttaa rajojen asettamista. Yrittäjän haasteena on myös se, että rajat on asetettava itse, sitä ei kukaan muu tee. On päätettävä, että lopettaa työskentelyn jossain vaiheessa päivää, sillä jaksaakseen työssään, on oltava vapaa-aikaa, aikaa rentoutumiseen ja olemiseen. Luovuus ja motivaation säilyttäminen vaativat myös aikaa, jolloin ei tehdä mitään. 

Aivojen kannalta on myös tärkeää, että ihminen lepää. Aivojen palautuminen tapahtuu unessa, joten riittävän unen määrä on tärkeää, jotta palaudumme työn tuottamasta stressistä, muisti toimii ja jaksamme ideoida uusia asioita. Ennen kaikkea meidän tulee jaksaa muutakin kuin työtä. Ajattelen, että ensimmäinen varoitusmerkki rajojen asettamisen ongelmista on se, että unohdamme vapaa-ajan ja mielihyvää tuottavien asioiden merkityksen. Alamme siirtää omien tarpeiden täyttämistä ja suoritamme työtehtäviä kuin ne olisivat sellaisia, jotka jossain vaiheessa loppuisivat. Lopulta unohdamme itsemme ja työstä on tullut ”kuningas”, joten palvelemme. Meistä taas on tullut työmme alamaisia. 

Meidän täytyy kuitenkin olla oman elämämme kuninkaita ja kuningattaria. Meidän tulee osata ohjata omaa toimintaa, nauttia elämästä ja työn hedelmistä sekä tuloksista. Jos työn rajaaminen on haastavaa, siihen voi saada myös apua ammattilaiselta. 

Joskus työn rajaamisen ongelmat johtuvat siitä, että työstä on tullut mielihyvän, identiteetin tai oman arvon korvike. Silloin kyseessä voivat olla syvemmätkin ongelmat, jotka eivät ratkea lepäämällä, vaan tutkimalla asioita, arvoja ja sitä, minkä varaan on oman itsetunnon ja identiteetin rakentanut. 

Voi olla, että omassa kasvuympäristössä työtä on korostettu yli kaiken muun ja unohdettu ihmisenä olemisen merkitys, ilman suorituksen tuomaa arvoa. Silloin, kun ei osaa sanoa ei, saattaa olla, että pelkää, mitä muut ajattelevat, kun kieltäydytään työtarjouksesta. Henkilö on voinut rakentaa käsityksen itsestä muiden varaan. Pelko töiden loppumisesta ja negatiiviset ajattelumallit saattavat syöstä ajattelemaan taloudellista katastrofia, vaikka kyseessä on kieltäytyminen, joka on tehtävä oman hyvinvoinnin tai vaikkapa perheen vuoksi. 

Todella tärkeää on, että muistaa kysyä itseltään päivittäin, missä minun rajani menevät, tunnistanko väsymykseni, tunnenko edelleen iloa elämässäni. Jos illan viimeinen ajatus listaa tekemättömiä töitä ja kohdistuu työkuvioiden ratkomiseen väsyksiin asti ja aamun ensimmäinen ajatus luisuu pakkojen ja negatiivisuuden puolelle on erittäin hyvä kohta kysyä itseltään, milloin olen viimeksi kuunnellut sitä, miltä minusta tuntuu. Milloin olen viimeksi antanut itselleni vapaapäivän. Merkitys elämään on hyvä löytää myös muualta kuin työstä. 

Toimin psykoterapeuttina tmi Heli Tuikka – Ratkaisujen polulla -nimisessä yrityksessäni. Koulutukseltani olen sairaanhoitaja, erityisluokanopettaja ja ratkaisukeskeinen psykoterapeutti ja vuonna 2020 saan kognitiivisen psykoterapeutin pätevyyden. 

Teen töitä kaikenikäisten asiakkaiden kanssa. 

Työuupumukseen ja sen jälkiprosessointiin saa apua psykoterapiasta. On tärkeää, että asiakkaalla on halu muutokseen. Jos törmää toistuvasti samanlaiseen ongelmakehään ja sieltä ulospääsy tuntuu yksin hankalalta, jos työhön liittyvät paineet kasvavat vuorta suuremmiksi tai elämä ei tunnu merkitykselliseltä, ilman, että työ täyttää koko elämän – on syytä pysähtyä pohtimaan, että minne on oikeastaan menossa ja millä hinnalla. 

http://www.helituikka.com

@psykoterapeutti_heli_tuikka

Artikkeli Vieraskynä – Rajojen asettaminen – miten ja miksi ? julkaistiin ensimmäisen kerran KasvuStoori.