Lyhyen yrittäjätaipaleeni aikana olen havainnut, että minua vaivaa epäonnistumisen pelko, jopa niin, että se estää tekemästä asioita. En varmasti yrittäjänä ole yksin tämän pelon kanssa, siksi päätin kirjoittaa siitä muutaman sanan.

Miten epäonnistumisen pelon voi tunnistaa? Pelothan usein kätkeytyvät niin, että emme edes aina tiedosta pelkäävämme. Pelko voi tuntua epämääräisenä tuntemuksena kehossa. Tutkimusten mukaan pelko tuntuu yläkehossa, käsissä ja vatsassa. Jokainen meistä on varmasti tuntenut ikävän kouraisun vatsan alueella, kun joku asia ei ole tuntunut hyvältä. Myös säikähtäminen saa vatsan ja hengityksen reagoimaan. Hengitys ikään kuin salpaantuu ja pelko nousee kurkkuun. Minulla epäonnistumisen pelko tuntuu konkreettisesti käsijarruna ja tarpeena vaihtaa suuntaa koko ajan. Tuntuu kuin en uskaltaisi kohdata tuota epämääräistä tunnetta vaan keksin koko ajan muuta ja jopa täysin uutta tekemistä, jotta ei tarvitsi kohdata tekemiseen liittyvää pelkoa. Tätä ei ole ollut helppoa itsessä tunnistaa. Mielemme on niin vekkuli, että se keksii kyllä keinon suojella meitä. Tarkoitus on hyvä, mutta jos emme uskalla pysähtyä pelon äärelle, emme sitä myöskään aidosti kohtaa eikä pelko hellitä vaan usein se lisää kierroksia, kuten tunteilla on tapana tehdä. Tunteet ovat usein viestin tuojia. Niillä on meillä asiaa. Niin pelollakin.

Epäonnistumisen pelon kohtaamisessa minua auttoi ajatus siitä, että pelko onkin ystävä, jolla on minulla tärkeää asiaa. Kun vihdoin uskalsin kuunnella mitä pelko haluaa tuoda näkyväksi, oivalsin jotakin tärkeää. Minulla epäonnistumisen pelon takana on pelko siitä, että jos epäonnistun, en keksi ratkaisua, miten korjata tilanne. En varsinaisesti pelännytkään epäonnistumista vaan että en osaa korjata tilannetta. Mitä jos tilanne onkin sellainen, ettei sitä voi mitenkään korjata, olen epäonnistunut niin pahasti. Tämä sai pohtimaan, että onko sellaisia tilanteita työssäni olemassa, joita en voisi korjata jollain tavalla. Ymmärsin, että ei olisi. Löytäisin aina jonkun ratkaisun. Epäonnistumisen pelko toi näkyväksi myös sen, että en aina luota itseeni enkä myöskään siihen, että asiat järjestyvät parhain päin. Minulla on ollut tarve kontrolloida asioita liikaa, koska en ole luottanut. Kyse onkin siis pohjimmiltaan luottamuksesta. Kaikkien pelkojen taustalla on epäluottamus. Pelkomme iskevät päälle silloin, kun koemme turvattomuutta. Tällöin olisi tärkeää vahvistaa turvaa sen sijaan, että ruokimme pelkoa. Peloista emme voi täysin koskaan päästä eroon. Niiden tehtävä on myös suojella meitä. Ajattelen, että elämämme perusta on luottamus ja jos tuo luottamus horjuu, silloin pelot ohjaavat tekemistämme enemmän kuin huomaammekaan.

Pelkojen kohtaamisessa auttaa se, että hyväksymme, että pelottaa. Pelko kuuluu osana ihmisyyttä. Pelon kanssa kannattaa myös jutella tai kirjoittaa pelkoajatuksia ylös. Pelon nimeäminen helpottaa ja auttaa kohtaamaan tuota ikävää tunnetta. Joskus pelko voi tuntua tosi isolta möykyltä kohdata. Tällöin kannattaa hakea ulkopuolista apua tai jutella ystävän kanssa. Pelon kohtaaminen vaatii myös toimintaa. Tehdä vaikka pelottaa niin, että jalat tärisevät ja olo on kuin heikoilla jäillä. Pelko vaatii uskallusta hellittää kontrollista ja uskallusta astua luottamuksen tilaan. Pelko itse asiassa kysyy meiltä, että haluammeko valita luottamuksen. Joka kerta kun valitsemme pelon sijasta luottamuksen, luottamus vahvistuu, joskus pienin askelin ja joskus harppauksin.

Lempeää joulun odotusta ja uskalla luottaa!

Sydämellä

Marjo Heinonen

energiahoitaja ja keho- ja tunnetaitovalmentaja

Proud of Myself Coaching

Artikkeli Vieraskynä – Epäonnistumisen pelko julkaistiin ensimmäisen kerran KasvuStoori.

On todettu, että masennus alkaa helpottaa, kun ihminen oppii tunnistamaan ja hyväksymään itsessään erilaisia epämiellyttäviä tunteita. Ahdistus vähenee, kun tunteitaan oppii säätelemään. Kun tunteita oppii käsittelemään, voi parantaa omia ihmissuhteitaan ja edistää omaa fyysistä ja psyykkistä hyvinvointia.

Monilla suhde tunteisiin on katkennut ja tästä voi seurata elämään tyhjyyttä, suorituskeskeisyyttä, mekaanista järjen tasolla elämistä, masennusta ja ahdistusta. Jos omia tunteita pelkää, voi altistua myös monille riippuvuuksille (esim. alkoholi tai pelaaminen), joiden avulla pyritään pitämään epämiellyttävät tunteet loitolla.

Kaikki tunteet kuuluvat elämään ja kaikki tunteet ovat rikkaan ja inhimillisen elämän eri sävyjä. Mitä syvemmin tuntee surun, vihan, syyllisyyden ja häpeän, sitä syvemmin tuntee myös ilon, kiitollisuuden ja onnellisuuden. Kun sallii itsellesi kaikki tunteet, voi hyväksyä itsensä sellaisena kuin on. Tunteet tarjoavat meille tärkeää tietoa, joka auttaa tekemään päätöksia ja toimimaan tehokkaasti.

Tunteiden validointi – yksi tärkeimmistä tunnetaidoista

Tunteen validointi on sen todeksi ottamista. Sekä itseä että toista voi validoida. Omat tunteet ja toisen tunteet nähdään ymmärrettävinä ja loogisina. Minusta tämä on yksi tärkeimpiä vuorovaikutustaitoja.

Validointi on hyvä työkalu, kun ollaan tekemissä jonkun toisen tunnekuohun kanssa. Validointi auttaa lähentymään sen sijaan, että erkaannuttaisiin vielä lisää. Moni lähtee ottamaan nokkapokkaa toisen kanssa tai vähättelemään toisen tunnetta.

Sen sijaan, että sanoo toiselle: ”mikä ihme tässä nyt oikein sinua suututtaa”, voi sanoa, että ”ymmärrän, että sinua suututtaa”. Sen sijaan, että sanoo: ”ei sun kannata itkeä kissan kuolemaa, se oli jo vanha”, voi sanoa vaikka: ”sinulla taitaa olla tosi kova ikävä kissaa ja sinua surettaa kissan kuolema, niin minuakin surettaisi”

Jos toinen on tunnekuohun vallassa, validointi ja empatia auttavat ärtymystä ja tunnekuohua laskemaan. Toinen tuntee tulevansa kuulluksi ja arvostetuksi. ”Ymmärrän, että tunnet näin”. Validointi vähentää tuomitsevuutta ja helpottaa kohtaamista.

Validointi edellyttää empatiaa eli kykyä samastua ja ymmärtää toisen kokemusta. Empatian lisäksi se edellyttää selkeä kommunikointia tästä ymmärryksestä. Itse olen teini-ikäisten lasten vanhempi ja tuntuu, että lasteni ikävaiheesa validointi on ihan supertärkeää – eikä se aina ole itselle helppoa. Erityisesti jos itse on väsynyt tai stressaantunut, on vaikea löytää ymmärrystä toisen ajatuksille ja tunteille.

Onko sinun helppo validoida toisen tunteita? Entä onko sinun helppo validoida ja hyväksyä omat tunteesi?

Tunnetaitoja lapsille, vanhemmille ja ammattilaisille

Olen Heli Mäkelä ja olen koulutukseltani sosionomi, toimintaterapeutti, ratkaisukeskeinen valmentaja, mindfulness-ohjaaja ja Lasten Tunnetaito-ohjaaja. Lisäksi olen suorittanut skeematerapian eli tunnelukkoterapian opinnot. Minun missioni on tunnetaitoinen Suomi. Tunnetaitoja voi oppia ja opettaa ja mitä  pienempänä tunnetaitoja oppii, sitä paremmat työkalut ihminen saa elämää varten. Ohjaan Kasvun Taika – yritykseni kautta lapsille suunnattuja tunnetaitoryhmiä, lasten ja vanhempien yhteisiä tunnetyöpajoja, vanhemmille suunnattuja kursseja esimerkiksi tunnelukoista ja tunnesäätelytaidoista ja kasvattajille suunnattua koulutuksia lapsen tunnetaitojen ja rauhoittumisen tukemisesta.

Lisäksi olen tehnyt useamman verkkovalmennuksen vanhemmuuden ja lasten tunnetaitojen tukemiseksi. Verkkovalmennusten teemoja ovat esimerkiksi ”Kiukun kesyttäjät – tunnetaitoja lapselle ja vanhemmalle”,”Myönteisiä keinoja kasvatukseen” ja ”Myrskyn sydän – kuinka pysyä rauhallisena lapsen saadessa raivarit”. Olen ollut mukana tekemässä Kiukkupodcastia, joka jakaa vanhemmille ja kasvattajille arvokasta tietoa lapsen kiukusta ja sen kohtaamisesta.

Tunteikkain terveisin,

Heli

Kotisivuni löydät täältä: www.kasvuntaika.fi

Minut löytää myös instagramista https://www.instagram.com/kasvuntaika/ ja facebookista https://www.facebook.com/kasvuntaika/

Artikkeli Vieraskynä – Tunnetaidot elämän kivijalkana julkaistiin ensimmäisen kerran KasvuStoori.