Suhteeseen meneminen on väistämättä myös työmatka. Ja hyvä niin, sillä suhteessa töitä riittää ihan jokaiselle. Ja jos työt jäävät tekemättä, voi olla, ettei lomallakaan pysty rentoutumaan. Hyväksytään työ, ymmärretään sen arvo ja tehdään sitä yhdessä. Ei hampaat irvessä, vaan uteliaalla mielellä ja sydän avoimena.

Armollisuus on tärkeää

Juuri nyt suurin osa meistä ei kaipaa lisää jännitystä. Ihmissuhteet saisivat olla turvan ja levon paikkoja. Jatkuva yhdessäolo on monille perheille ja pareille uusi tilanne. Toisilla suhde vahvistuu, kun luodaan yhdessä uutta elämänjärjestystä, ja toiset kohtaavat haasteita, joita eivät osanneet kuvitellakaan. Kun hampaita kiristyttää, voi kokeilla kehumista ja kannustamista sen sijaan, että kritisoisi tai välttelisi. Kun opettelemme uutta tapaa olla, on erityisen tärkeää olla armollinen itseä ja toista kohtaan.  

Kaipuu ja halu läheisyyteen, yhteenkuuluvuuteen ja yhteyteen on meissä kaikissa heti kun synnymme, eikä häviä mihinkään elämän edetessä. Välillä kuitenkin välttelemme ja väistämme kohtaamista. Emme huomaa tai jaksa pysähtyä toisen äärelle. ”Vain oleminen”, niin yksinkertaiselta kun se kuulostaakin, voi olla mystisen vaivalloista. On hyvä iloita ja nauttia ihmissuhteista, ja tärkeää nähdä niissä myös koko ajan läsnä oleva kasvun mahdollisuus. Tiedämme, että kasvu ja mukavuus eivät mahdu samaan pakettiin – ja silti toivomme, että niin olisi. 

Ihmissuhteet tarvitsevat huolenpitoa

Emme olisi olemassa ilman toisia. Jokaisessa suhteessa on kolmas osapuoli, jonka nimi on meidänvälisyys. Se on ainutlaatuinen, erityinen ja muuttuva.  Ennen kaikkea se on hyvin kiinnostava asia, joka kiinnostavuudestaan huolimatta jää usein sivuun ja unohduksiin. Uteliaan tutkimisen sijasta saatamme käyttää aikaamme sen miettimiseen, onko suhde tarpeeksi miellyttävä ja tyydyttävä. Sen sijaan voisimme kokeilla rauhassa suhteen opiskelua ja havainnointia. Kysyä itseltämme, mitä tässä ihmissuhteessa tapahtuu ja miltä se minusta tuntuu. 

On tärkeää, että jaksamme kiinnostua ihmissuhteistamme yhä uudelleen. Emme voi tuudittautua ajatukseen, että suhteet hoituvat omalla painollaan, sillä se ei ole totta. Suhde, kuten mikä tahansa elävä organismi, tarvitsee huolenpitoa. 

Entä jos sitten rohkeasti mennään suhteeseen ja ollaan vaan? Vaatimatta ja analysoimatta. Se voi olla ravitsevampaa kuin illallinen hienossa ravintolassa, ja sieltä löytyvät myös kaikki huvipuistolaitteet. Parisuhteesta ainakin; valitsemme välillä laitteen, joka pyörii koko ajan samaa kehää ja josta tulee paha olo, ja astumme sitten vuoristorataan, jonka kyydissä tuntuu jännältä vatsanpohjassa. Aina välillä löydämme itsemme kummitusjunasta, jossa esiin tulevat kammottavimmat möröt. Maailmanpyörässä näkymät ovat avarat, ja tuntuu että on mahdollisuus mihin vain. Sitten on vuorossa narunveto: mielessä on toive ja odotus ylähyllyn jättinallesta – ja sitten käteen sattuukin ehkä naru, jonka päässä roikkuu ruutuvihko. Mikä parasta, yleensä löytyy myös naurutalo, jossa on ihan hulvatonta. Ja välillä tulee onneksi hattaratauko.

 Halu kasvaa ja oppia tekee ihmissuhteesta henkisen harjoituksen

Parisuhdetta voi lähestyä myös henkisenä harjoituksena. Harjoituksen siitä tekee halu kasvaa ja oppia. Haluaminen antaa suuntaa, ja oppimiseen liittyy aina harjoittelu. Mitkä ovat sinun henkisiä harjoituksiasi ihmissuhteissa? Sitä ei voi kukaan muu määritellä. Sinä itse tiedät ja valitset. Jollekin se on terveiden rajojen rakentamista ja myötätunnon harjoittelua itseä kohtaan. Toiselle se voi olla kohti menemistä silloin, kun haluaisi eniten mennä pois. Kaikille yhteistä on oppimisen tuoma ilo ja uuden avautuminen, kun on uskaltanut kokeilla uutta! On myös terveellistä unohtaa koko harjoitus silloin tällöin. Lihakset kasvavat levossa – myös ihmissuhdelihakset.

Arvokkaita pohdittavia kysymyksiä ovat, mikä suhteessa on elävää ja mikä on jumissa. Mikä on hyvää ja kaunista, miten vahvistaa ja ylläpitää sitä? Mikä on suhteen tarkoitus ja koko potentiaali? Mitä suhteestamme syntyy tähän maailmaan? Se, että me olemme yhdessä, luo jotakin tähän maailmaan. Mitä se on juuri nyt, ja mitä se voisi olla tulevaisuudessa? Puhumme post-traumaattisesta stressistä. Voisimme kääntää katsetta myös post-traumaattiseen kasvuun. Mitä kaikkea opimme, luomme ja kasvatamme tänä erikoisena aikana? Se on hyvin innostava ajatus. Samalla kun pieni määrä läheisiämme on ehkä liiankin iholla, on paljon ihmissuhteita etäältä hoidettavana. Juuri nyt on viisasta oppia luottamaan yhteyteen, joka syntyy monella muullakin tavalla kuin silloin, kun kaksi kehoa tapaa toisensa. Puhettakaan ei aina tarvita. On hyvin kaunista ja erityistä, kun toinen tuntuu sydämessä, vaikka onkin kaukana.

Tuire Salminen tekee työkseen henkistä valmennusta ja parisuhdevalmennusta. Hän on toiminut yrittäjänä vuodesta 2011 ja ottaa vastaan omalla työhuoneellaan Helsingin Lauttasaaressa. Tällä hetkellä kaikki valmennus ja opetus etänä. Valmennustyön lisäksi hän opettaa ja pitää luentoja itsetuntemukseen, henkiseen kasvuun ja parisuhteeseen liityvistä aiheista.

“Henkinen kasvu ei ole tulemista paremmaksi ihmiseksi tai itsen kehittämisprojekti, jolle asetetaan aikaraja. Se on jonkun unohtuneen muistamista. Se on kypsymisen ja todellisuuden hyväksymisen prosessi, joka jatkuu koko elämän. Psykologian ja viisaustraditioista tulevien ikiaikaisten oppien yhdistäminen vie kohti käytännönläheistä henkisyyttä, joka luo tasapainoa ja lisää vapautta olla se, joka oikeasti on.”

www.tuire.net

Vielä tänä keväänä opetan Espoon työväenopistossa (verkkokurssit)

Ymmärrä itseäsi -arvosta erilaisuutta, enneagrammin perusteet kurssi 15.-16.5

Mitä kuolema voi opettaa meille elämästä  19. tai 22.5.

Eristyksissä yhdessä -luento parisuhteen tueksi 25. tai 29.5.

ilmoittautuminen: Ilmonet.fi

Artikkeli Vieraskynä – Ihmissuhde – paikka jonne mennä olemaan julkaistiin ensimmäisen kerran KasvuStoori.