Aika, jota elämme on historian mittakaavassa katsottuna varsin tavallinen. Kun katsomme pitkää aikajännettä, ihmiskunta kohtaa tuon tuosta massiivisia haasteita. Kuitenkin meidän pienten ihmisten silmissä tämä hetki, jota elämme on ennekuulumatonta ja kamalaa, koska joudumme tämän kurimuksen kouriin itse. Menneet kamaluudet tai kulkutaudit on helpompaa ymmärtää, kuin ne, jotka joutuu kokemaan itse.

Tämä kaikki on inhimillistä. On luonnollista ja normaalia kokea ikäviä tunteita ja ahdistusta asioista, joiden alla tuntee voimattomuutta ja avuttomuutta. Ja sitähän me kaikki koemme. Tavalla tai toisella.

Kokemiseen ja sen voimakkuuteen vaikuttavat ihmisen historia, kokemukset ja sen mukana syntynyt resilienssi, eli kyky kohdata haasteita ja selviytyä niistä. Resilienssi on henkistä kapasiteettia hyödyntää omia voimia oman hyvinvoinnin ylläpitämiseksi. Se on erityisen merkityksellistä haastavissa tilanteissa ja aikoina, jolloin vanhat totutut, usein jopa hyvinkin haitalliset toimintamallit ottavat valan. Resilienssin avulla ihminen kykenee näkemään valoa myös haastavissa hetkissä, eivätkä ulkoa- tai sisältäpäin tulevat haasteet kaappaa koko mieltä valtaansa.

Kun ihmisen resilienssi on vahva, isotkaan kokemukset eivät heitä elämää pois radalta. Elämässä on tullut kokemuksia siitä, että minulla on mahdollisuuksia vaikuttaa elämääni. Tällaisesta kannattelevasta taustasta syntyy kokemus, joka tukee luottamusta tulevaan ja näinollen on helpompaa kriisinkin keskellä nähdä valoa edessäpäin.

Toisessa ääripäässä on ihminen, jonka resilienssi on heikko- elämältä on ehkä jossain vaiheessa pudonnut pohja, tai ainakin tärissyt vahvasti, tällöin luonnollisesti kriisin keskellä on vaikeampaa ajatella, että tällä kaikella on varmasti jokin aivan ihana ja lohdullinen tarkoitus ja tästäkin selvitään.

Geneettinen perinä, sairaudet, pelot, turvattomuus, väkivalta, haastavat ihmissuhteet ja epävarma talous, tällöin kokemus positiivisista tulevaisuuden näkymistä on helppo ymmärtää vähän sumuisemmaksi.

Resilienssi on kuitenkin ominaisuus, jota voi kuitenkin vahvistaa läpi koko elämän.

Oman itsen tunteminen on avainasemassa. Jokainen meistä on historiansa ja geneettisen perimän tulos, se on hyvä tiedostaa. On tärkeää tiedostaa tilanteet, joissa toimii omaa itseään vastaan, vanhalla selkärangasta tulevalla tavalla, tällöin voi alkaa tietoisesti toimimaan kohti niitä arvoja, jotka ovat oman elämän kannalta merkityksellisiä ja näin ollen vahvistaa omaa pystyvyydentunnetta sekä kokemusta omista vahvuuksista. Voi päättää valita toisin. Voi päättää ajatella toisin. Voi alkaa harjoitella uusia keinoja.

“Negative thoughts never give you positive life.”

Vuorovaikutuksella on vahva vaikutus resilienssin syntyyn, luomme käsitystä itsestämme ja toimiva vuorovaikutus vahvistaa resilienssiä. Kuitenkin myös hankaluuksissa piilee suuri lahja, niiden ratkaiseminen ja selvittäminen ovat olennaisessa osassa resilienssin kehittymisen kohdalla. Kokemus, että `voin vaikuttaa elämääni`, `kaikesta selvitään` ja `ei ole mitään hätää` vahvistavat kyvykkyyden tunnetta. Maailma ei vain kävele ylitseni, voin vaikuttaa siihen. Ja tätä kokemusta voi harjoitella läpi elämän.

MINÄ VOIN VAIKUTTAA ELÄMÄÄNI! Mikä ilosanoma.

Pikakeinoja tai taikatemppuja resilienssin kasvattaminen ei kuitenkaan ole. Jokainen tarvitsee aikaa itselle ja keinoja, joilla auttaa kun tuska iskee.

TEHTÄVÄ

• Pysähdy.
• Istu tukevasti alas.
• Laita jalat tukevasti lattialle leveään haaraan.
• Nojaa käsillä polviin.
• Hengitä syvään sisään nenän kautta.
• Puhalla ulos supistamalla huulet, kuin hengittäisit pillin kautta ulos.
• Jatka niin kauan, että tunnet rauhoittuneesi

Tästä alkaa itsensä rauhoittamisen opettelu. Lisäksi voit kertoa hiljaa mielessäsi, ei ole mitään hätää, kaikki järjestyy!

Turva

Jokainen kokee turvaa ja turvattomuutta omalla tavallaan. Yksi alkaa hallitsemaan kaikkea ja kaikkia. Pitää lankoja käsissään kaikin voimin, estää häiritseviä asioita, tapahtumia, hallitsee, kontrolloi ja määräilee. Toinen välttelee kaikkea ja kaikkia, näkee uhkia joka puolella ja uskoo siihen, että tauti tarttuu mistä vain. Hän välttelee ihmisiä, paikkoja, pelkää ihmisten lisäksi pintoja ja jopa ilmaa, sekin voi kuljettaa paholaisen minuun. Kolmas heittäytyy vihaiseksi, minuun ei tauti tartu, en tarvitse suojia, en turvavälejä ja jos tarttuukin, ihan sama. Kyllä minä sen taltutan. Viis muista.

Kaikki tavat kielivät kuitenkin tavallaan pelosta ja turvallisuuden tunteen luomisen illuusiosta. Kun minä voin hallita, mikään ei yllätä ja olen itse valinnut sen mikä minua kohtaa.

Itse luotu hallinnan tunne kuitenkin kuormittaa ja rasittaa, ahdistaa ihmistä yhä enemmän nurkkaan, sillä todellisuudessa elämää ei voi hallita. Elämää voi seurata sivusta ja elämää voi tietyin osin ohjailla, mutta lopullinen vastuu on jonkun muun kuin meidän käsissämme. Voimme tehdä valintoja, joka päivä, mutta emme voi hallita.

”Rohkeus on turvautumista ihmeeseen, joka sisälläsi asuu. Olet enemmän kuin aavistat.” – Tommy Hellsten

Myötätunto ja läsnäolo

Onko tämä kaikki, mitä koen totta, vaiko vain heijastuma kipeistä tunteista, joita olen kantanut sisälläni koko elämäni?

Turvattomuus, jännitysoireet ja kontrollointi, pinnallinen hengitys ovat oireita siitä, ettemme koe olevamme turvassa. Elämä on jättänyt meidät vaille turvallista kannattelua, tukea, syliä, kokemusta siitä, että kaikki järjestyy.

Turvaa voidaan hakea monin tavoin, mutta ainoa tapa, jolla voimme todella saavuttaa sen, on rakkaus ja myötätunto. Ainoa tapa, jolla voimme kokea yhteyttä itseemme ja elämään, on sallia se. Sallia, että ahdistaa, sallia, ettei ole mitään mikä on varmaa ja sallia myös se, että jännittää ja pelottaa. Kuitenkin itsensä salliminen ihmiselle, joka on aina kuullut olevansa tiellä, huono, kelvoton, häiriöksi tai muuten vääränlainen, on vaikeaa.

Henkistä joustavuutta itsensä ja tunteiden sallimiseen lisää läsnäolo. Läsnäolo on kykyä olla lähtemättä mukaan kriisitunteiden virtaan. Mielentaitojen harjoittelu on tässä ensisijalla. 

Rauhoittava oleminen itsen kanssa on kykyä olla läsnä ja vastaanottaa haasteet rauhassa niitä katsellen, virtaan suinpäin heittäytymättä. Ymmärrys kehon reaktioista, ajatuksista ja tunteista, sekä niiden vaikutuksesta toimintaamme ovat ensisijalla hyvinvoinnin ylläpitämisessä.

Myötätunto auttaa vaikeuksien keskellä. Ei ole yhdentekevää miten puhuu oman päänsä sisällä. Syyllisen etsiminen vie voimia kun taas myötätunto, lempeys ja ymmärrys tuovat niitä.

TEHTÄVÄ

• Vie kädet sydämellesi.
• Sulje silmät.
• Hengitä nenän kautta sisään ja suun kautta ulos muutaman kerran.
• Kiinnitä huomio pitkään uloshengitykseen.
• Jatka omaa luonnollista hengitystä.
• Toista: ”Toivon itselleni kaikkea hyvää. Toivon itselleni rauhaa, turvaa ja rakkautta.”
• Jatka niin kauan, kunnes tunnet mielesi rauhoittuneen.

Onneksi kuitenkin on mahdollista harjoitella itsensä sietämistä, hyväksyntää ja havaitsemista. Kannatelluksi tulon kokemuksia voi saada myös aikuisena. Voi oppia luottamaan, että elämä kantaa ja oppia pikkuhiljaa rauhassa, ikään kuin oppia uudestaan herkistymään elämälle.

”Voimattomuus on syvällä meidän olemuksessamme ja se määrittää ihmistä syvemmin ja tarkemmin kuin hänen vahvuutensa.” -Tommy Hellsten

Turvattomuus on tunne, joka auttaa hakemaan turvaa. Turvattomuus auttaa ymmärtämään, ettemme selviä yksin. Tarvitsemme toista. Tarvitsemme toista jakamaan tuskaa, rakkautta, iloa ja surua. Niin ihminen tavoittelee kokonaisuutta, kokemusta, että on elossa, olemassa. Yhteyttä toiseen.

Kuitenkin, kun kannatelluksi tulon kokemus on jäänyt saavuttamatta, on vaikea uskoa edes siihen, että ansaitsisi harjoitella sitä. Ikään kuin joku ansaitsisi onnen, mutta minä en. Arvokkuuden ajatuskin voi olla niin vieras, ettei sitä tohdi edes tavoitella. Kuitenkin harjoittelu kannattaa, ja mitä matalampi on kynnys ja pienempi askel sitä varmemmin tuloksia voi syntyä.

Hyvä tapa harjoitella itsestä huolehtimista, on aloittaa suunnittelemalla itselle ensiapulaukku.

TEHTÄVÄ

Valitse jokin hyvä päivä, päivä, jolloin olo on mahdollisimman tasainen tai jopa positiivinen. Sillä usko tai älä, suru, turvattomuus, ahdistus tai masennuskaan ei ole 100% olotila, aina löytyy kirkkaampi hetki. Mikään tunne ei kestä loputtomiin. Itseasiassa tunteen luonne, on olla liikkuva, muuttuva ja vellova. Tunne ei pysy paikallaan, ellet omilla ajatuksillasi pidä siitä kiinni tai kaikin voimin pyri pääsemään siitä eroon. Tunne väistyy, palaa ja liikkuu. Mikään ei ole ikuista.

Ensiapulaukun kasaamiseen siis.

• Varaa itsellesi kynä ja paperia.
• Kirjaa ylös ihania asioita, joista nautit.
• Listaa asioita, tekemisiä, kokemuksia, ihmisiä, ruokia, leffoja ym… mistä saat iloa.
• Kirjaa nämä itsellesi sadepäivän listaksi.
• Tee listasta kaunis ja selkeä ja säilytä se niin näkyvällä paikalla, että myös vaikeana hetkenä se osuu silmiin.

Ja aina, kun jatkossa huono päivä koittaa, ota listasi esiin, valitse jokin mieltä helpottava tekeminen tai soita jollekin. Näin näet, kuinka valtavan paljon elämässäsi on hyviä asioita, kuinka paljosta nautit ja millaisia ihmisiä, asioita ja juttuja sinulla elämässäsi todellisuudessa on. Asioita, jotka välillä vain painuvat sumuverhon taa.

Ja lisää listaan vielä kohta, mitä teet kun koet turvattomuutta.

Voisitko:

• Pyytää apua ystävältä.
• Soittaa rakkaalle.
• Silittää koiraasi.
• Tehdä hengitysharjoitusta, joka on blogin alussa kerrottu.
• Pyytää puolisoa halaamaan.
• Silittää itseäsi ja sanoa: Ei ole mitään hätää, tämäkin hetki menee ohi!
• Jotain muuta.

Hetki jota elämme vaatii uudenlaista katsontakulmaa. Emme tiedä kauan tätä kestää, emme tiedä mitä tuleva tuo, emmekä sitä kuinka meidän jokaisen käy. Voimme käyttää aikamme kiukkuun ja pelkoon, myötätuntoon ja läsnäoloon, hyväksyä kaikenlaiset tunteet  – ihmetellä itseämme, tapaamme reagoida, toisia, heidän tapaansa ja todeta, että jokaisella meillä on historia, joka peilaa käytöstämme. Ymmärtää, että jokainen pyrkii kuitenkin vain omalla tavallaan luomaan elämästään hallittavan.

Vain omaan käytökseen voi vaikuttaa. Hallitsetko liikaa, voisitko hellittää vähän vai elätkö liian huolettomasti, voisitko tehdä jotain, joka turvaisi itseäsi ja muita vähän enemmän?    

” Älä ole hyvä pelkästään muille, ole sitä myös itsellesi.”

Kun haluat ihmisen ihmettelemään kanssasi, ota yhteys ja varaa oma aikasi. <3

Muistathan, että välimatka ei ole este: Otan vastaan myös puhelimitse!

Valoa syksyyn, nähdään ja kuullaan! Katja

Katja Kykkänen

opettaja, yksityisyrittäjä, kouluttaja, ratkaisukeskeinen tunneterapeutti, hengitysohjaaja, skeemaohjaaja, NLP Practitioner, laaja-alainen elämäntaidonopettaja, joogaohjaaja, fokusointiopiskelija

facebook.com/hyvanolonomimo

instagram.com/hyvanolonomimo

p. 050 57 28 110 / hyvanolonomimo@gmail.com

Artikkeli Vieraskynä – Nurkkaan ajettu? julkaistiin ensimmäisen kerran KasvuStoori.