Mistä sitten itse jouduin luopumaan ja mitä sain tilalle? Rakastan matkailua. Kuluneena kesänä mökkeily mieheni kotimaassa Sveitsissä jäi väliin. Sen sijaan vietimme monen vuoden tauon jälkeen ihanan kesän täällä Suomessa nauttien luonnosta ja vapaudesta. Loppusyksyn lomaviikon siivosin kotona varastoa, josta löytyi edesmenneen isäni vielä läpikäymättömiä mappeja. Kaikkiaan 7 eri mappia sisälsi henkilökohtaista kirjeenvaihtoa eri vuosikymmeniltä. Voi mitä löytöjä pääsin tekemään omaan menneisyyteeni. Isä oli säilyttänyt saamiensa kirjeiden lisäksi myös kopiot omista kirjeistään. Ennen kopiokoneita ja kalkeeripaperia kirjeistä oli kirjoitettu kaksoiskappaleet. Osa kirjeistä oli ajalta ennen syntymääni. Mukana oli kirjeenvaihtoa oman lähipiirin kanssa, mutta myös kollegojen kanssa ja työn kautta tulleisiin ystävyyssuhteisiin liittyen. Joukossa oli myös muun muassa hellyttävä kirje äidilleni isän ensimmäiseltä työmatkalta Saksaan ja isän kirje sen yön kulusta, jolloin olin syntynyt. Työ oli isälle tärkeää ja olenkin poiminut tähän blogiin enemmän siihen liittyviä pätkiä kirjeenvaihdosta.

1.1.1960 isä on kirjoittanut kirjeen Kanadaan 40-luvun loppupuolella muuttaneelle serkulleen. Mielenkiintoista havaita kuinka jotkut aiheet toistuvat tämän päivän lehtien ja uutisten aiheissa. Kotikaupunkini Hyvinkää muuttui tuona päivänä kaupungiksi. Isä toteaa, että eipähän kaupunki ole sen kummoisempi kuin kauppalakaan. ”Ja kuitenkin, tällä nimen muuttamisella on todellista, konkreettista merkitystä juuri siksi, että asiasta puhutaan ja kirjoitetaan. Se tekee tapahtuman todelliseksi.” Tämän koronavuoden aikana on myös moni muu asia muuttunut juuri siksi, että siitä puhutaan. Itse toivon, että yrittäjyyden arvostus ja yrittäjyyden edellytysten tukeminen muuttuisivat sanoista myös teoiksi.

Isä oli muuttanut Hyvinkäälle Helsingistä 50-luvun alkupuolella. Kanadan kirjeessään hän kertoo Helsingin väkiluvun kasvaneen rajusti ollen jo 460.000. Huoli oli maaseudun väen vähenemisestä ja vastaavasti Helsingin ympäristön monien rakkaiden paikkojen häviämisestä uudisrakentamisen tieltä. Keväisin maaliskuussa, kun Hyvinkää on vielä luminen, Helsingin katuja peittää kuiva asfaltti eikä lunta näy missään, hän kirjoittaa. Väestökysymystä isä pohdiskelee myös aikoinaan ensimmäisessä Round Table-klubin kokouksessa pitämässään esitelmässä. Klubissa isä mukana vuodesta 1961. Hän pohdiskelee liikaväestön tulevaisuudessa tuomia ongelmia, mutta myös väestön kasvun mahdollisuuksiin. Millaista kysynnän ja menekin lisäystä se tuo tullessaan? Miten se vaikuttaa työvoiman kysyntään ja saatavuuteen sekä verotukseen? Maapohjan niukkuus ja vaikutukset luonnon monimuotoisuuteen ovat huolen aiheina. Hän on myös huolissaan metsiemme tulevaisuudesta metsäteollisuuden kasvaessa. Suomen kyky työllistää sodan jälkeen syntyneet suuret ikäluokat mietityttävät häntä. Kansataloudellisesti isä piti tappiona sitä, ettemme pysty tarjoamaan työtä kaikille niille, joita on koulutettu ja kasvatettu.

Vuoden 60 alun kirjeessään isä toteaa, että politiikka antaa leimansa tämän päivä henkiselle elämälle. Erikoisesti talouspolitiikka ja suhteet Neuvostoliittoon, kirjoittaa isä. Hän pohdiskelee myös Euroopan maiden välille muotoutuvia erilaisia taloudellisia yhteenliittymiä ja Englannin johdolla rakentuvaa ns. ulkoseitsikkoa. Suomella on ollut kova tarve päästä mukaan viennin turvaamiseksi näihin ryhmiin, mutta Neuvostoliiton asenne tuntuu kovasti arveluttavan meikäläisiä politiikan johtajia, kirjoittaa isä. Nämäkin aiheet ovat edelleen 2020 pinnalla. Itänaapuri aiheuttaa nykyisin hiukan erilaisia huolia, EU ja Brexit tuovat keskusteluun vielä pitkään uutta aihetta.

Työstressistä isä oli kirjoitellut viisikymmenluvun puolessa välissä saksalaisen kollegansa kanssa. ”Ich habe auch Hände und Kopf voll von Arbeit”. Konserniin, jossa isä työskenteli, kuului myös kumitehdas, joka tuohon aikaan nieli enemmän rahaa kuin tuotti. Kumiteollisuus stressin aiheena näkyi myös 80-luvun alussa. Konsernin kenkätehtaassa valmistui niihin aikoihin kenkiä 4000 paria päivässä. Näistä suurin osa ja myös konsernin muilla tehtailla valmistetut menivät Neuvostoliiton vietiin. Kumipohjien saatavuudessa oli kuitenkin ongelmia, ja Neuvostoliiton viennin kotimaisuusaste oli tiukkenemassa.

 70-luvulla isän serkku kirjoitti Kanadasta siellä esiintyvästä uudesta puheenaiheessa ”työnarkoosista”. Työpäivät olivat Kanadassa pidempiä ja lomat lyhyempiä kuin Suomessa. Vaikka taloudellista menestystä halusivat varmasti kaikki suomalaisetkin, oli serkku sitä mieltä, että suomalaiset eivät ole valmiita uhraamaan työlle koko elämäänsä ja aikaansa. Nykyisin puhumme työnarkomaniasta. Onneksi tähän keskusteluun liittyy nyt myös vahvasti työhyvinvointi ja hyvinvointi työssä. Myös johtaminen on muuttunut. Isä pohti kirjeissään paljon johtamiseen liittyviä haasteita. Palkkajohtajan työ perheyrityksessä ei aina ollut helppoa.

Oman yrityksen perustaminen oli myös mielessä. ”Ammattitaidosta on luonnollisesti apua. Kilpailun jatkuvasti kiristyessä ei pelkkä yrittämishalu ja -rohkeus riitä vaan edellytyksenä on lisäksi kulloinkin tarpeellisten liiketaloudellisten periaatteiden noudattaminen, verotuksen ja juridiikan olemuksen tunteminen, laskentatoimen ja kirjanpitotekniikan hyväksikäyttö, olosuhteiden loogillinen analysointi ja nopeitten johtopäätösten teko tosiasia-aineisto pohjalta.”

Yksi unelmista oli perustaa jonkinlainen liiketaloudellinen neuvontakeskus ja ottaa yhteistyökumppaniksi nuorempi ammattitaitoinen juristi ja muutama hyväksi havaittu kollega. Millainenkohan siitä yrityksestä olisi tullutkaan? Elämässä pitäisi uskaltaa kokeilla erilaisia vaihtoehtoja ja vaihtaa suuntaa tarpeen vaatiessa.

Kuvassa olemme isän kanssa lempipuuhassamme, lukemassa kirjaa.

Toivotan kaikille lukijoille onnea vuodelle 2021 ja rohkeutta ottaa uusia askelia ja yrittää.

Merja Carlander

Artikkeli Mentorin päiväkirja – Korona-aika avasi ikkunan omaan menneisyyteen julkaistiin ensimmäisen kerran KasvuStoori.

Oman isäni näkökyky heikkeni rajusti vanhemmiten ja kuulo oli poissa toisesta korvasta jo nuorena aikuisena. Hän teki kuitenkin töitä vielä seitsemänkymppisenä. Vaikka näkö oli jo erittäin heikko, ajatus ja kyky jakaa kokemuksia ja tukea muille ei ollut kadonnut minnekään. Viimeisen kirjan hän kirjoitti ollessaan 75-vuotias. Onneksi tukena olivat hyvät tietojenkäsittelytaidot ja apujoukot oikolukijoina. Nämä kaksi asiaa nousevatkin tärkeiksi, kun pyrimme tukemaan vammaisia yrittäjyyden taipaleella: digitaalisuuden haltuunotto ja välineet, joilla asiat voi esteettömästi hoitaa ja verkosto, jolta saa sekä ammatillista tukea ja tukea muuhun osaamisen kehittämiseen. Yrittäjä tarvitsee aina myös sen ”yrittäjän olkapään”, jolle voi purkaa huolia, mutta myös peilata uusia ideoita ja hankkeita.

Vammaisuuden vaikutus ihmisen elämään vaihtelee vammaisuuden asteen mukaan. Jokainen ihminen on yksilö. Meillä on erilaiset kokemukset ja taustat. Meillä on erilaisia ominaisuuksia ja taitoja. Vaikutusta on myös sillä, oletko ollut vammainen koko ikäsi vai onko vammaisuus tullut elämääsi matkan varrella.

Sosiaalinen ympäristö ja ihmisen taloudellinen tilanne vaikuttavat merkittävästi aina kun ihminen edustaa vähemmistöä. Iso merkitys on myös muiden ihmisten asenteilla. Nähdäänkö henkilö ensisijaisesti vammaisena vai henkilönä, jonka yksi ominaisuus on hänen vammaisuutensa. Me enemmistön edustajat suhtaudumme usein vähemmistöön kuten se koostuisi samanlaisesta massasta, oli sitten kyse maahanmuuttajista, sukupuolivähemmistöistä tai vammaisuudesta. Jokainen ihminen on ja haluaa kuitenkin tulla nähdyksi ainutlaatuisena. ”En ole kuuro enkä imbesilli, vaikka istunkin pyörätuolissa”. Tämä ystävättäreni tokaisu lentokenttävirkailijalle on jäänyt mieleeni. Olimme lähdössä porukalla ulkomaille ja virkailija kertoi miten ystävättäreni siirtyminen koneeseen hoidetaan katsomatta kertaakaan häneen vaan puhuen meille muille seurueen jäsenille.

Vammaisuus ja osatyökyvyttömyys vaikuttavat monelle tavalla henkilön työllistymiseen. Yrittäjyys saattaakin olla ainut vaihtoehto. Tätä tietä on kuitenkin henkilön oma tilanne huomioiden tasoitettava, jotta hän pääsee aloittamaan yritystoiminnan paremmin samalta viivalta. Kuten yrittäjä kollega, joka on itse vammainen, toteaa: vammaisyrittäjät lähtevät yrittäjyyteenkin takamatkalta.

Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarjan 22/2017 aiheena oli vammaisten henkilöiden yrittäjyys ja sen tuki. Julkaisussa esitetään yhtenä toimenpiteenä koko väestölle suunnattujen toimien muuntamista vammaisille henkilöille soveltuvaan muotoon (esim. esteettömyys ja saavutettavuus). Julkaisussa todetaan, että sinänsä ei ole tarvetta erityisesti vammaisille henkilöille suunnatuille yrittäjyyskoulutuksille. Koulutuksia järjestettäessä on kuitenkin syytä varmistaa koulutusjärjestelyjen esteettömyys ja saavutettavuus, myös koulutuksista tiedottamisessa.

Suomessa järjestettiin vasta nyt 2019–2020 ensimmäinen vammaisille suunnattu yrittäjien ammattitutkinto. Koulutuksen järjestäjänä toimi Careeria. Nyt toteutettu yrittäjän ammattitutkintokoulutus suunniteltiin yhteistyössä Näkövammaisten liiton ja Invalidiliiton asiantuntijoiden kanssa saavutettavaksi ja esteettömäksi vammaisille opiskelijoille.  Oli antoisaa ja itselle myös näkökulmia avartavaa olla mentorina mukana tukemassa tutkinnon suorittajia. Tämä tutkinto oli tutkintovaatimuksiltaan aivan sama kuin muillekin suunnattu yrittäjän ammattitutkinto, juuri kuten valtioneuvoston julkaisussa työryhmä oli esittänytkin. Vammaisyrittäjät kohtaavat samoja haasteita kuin muutkin yrittäjät. Ammattiosaamista usein löytyy, mutta yrittäjyyteen liittyvät tiedot ja taidot puuttuvat. Markkinointi-, myynti- ja talousosaamiseen useimmat yrittäjät kaipaavat lisäkoulutusta. Kaikki yrittäjiksi ryhtyvät haaveilevat taloudellisesta riippumattomuudesta ja toisaalta siitä kuuluisasta yrittäjän vapaudesta.  Vapaus edellyttää kykyä johtaa itseään. Tätäkin taitoa voi kehittää ja siihenkin on mahdollisuus saada tukea koulutuksessa.

Perinteisten yrittäjyyden haasteiden lisäksi vammaisuuden aste ja laatu tuovat omat lisähaasteensa. Vammaisten yrittäjien arkea hankaloittavat itse vamman luonteesta riippuvat tekijät, kuten mahdolliset liikunta- tai kommunikaatiorajoitteet. Alkupääoman puute ja rahoituksen hankkiminen on monen yrittäjäksi ryhtyvän pulma. Jos henkilö on aikaisemmin ansainnut hyvin palkkatyössä, on hänelle saattanut kertyä säästöjä. Säästöjen vähäisyys on usein vammaisyrittäjän ongelma. Vammaisuus vaikuttaa sosiaalisen verkoston laajuuteen. Tähän vaikuttaa myös se, miten me muut suhtaudumme vammaisiin. Olemmeko kaikki samalla viivalla.

Olen saanut olla mentorina monille kymmenille yrittäjille heidän suorittaessaan yrittäjän ammattitutkintoa. Yrittäjäidentiteetti on useilla aluksi hukassa. Omia kykyjä on ehkä vähätelty. On ollut hienoa kuulla päätöstilaisuuksissa, kuinka moni toteaa löytäneensä yrittäjäidentiteettinsä ja olevansa ylpeästi yrittäjä. Nyt päättyneessä tutkinnossa oli mukana myös yrittäjiksi ryhtyviä jo toimivien yrittäjien lisäksi. Oli hienoa huomata, kuinka tutkinnon suorituksen aikana se oma liikeidea ja myös yrittäjäidentiteetti löytyivät. Rohkeus ja usko itseen kasvoi tiedon lisääntymisen myötä.

Yrittäjäkoulutuksen aikana opiskelijat saavat uusia tuttavuuksia ja verkostoja. Tutkinnon tukena käytettiin ryhmämentorointia. Opiskelijayrittäjät saivat tukea ja kannustusta sekä myös tietoa opiskelijatovereiltaan. Omissa mentoriryhmissäni viljeltiin myös leppoisaa huumoria.

Ihminen on pohjimmiltaan psykofyysinen ”laumaeläin”. Siksi tukea tarvitaan sekä fyysisten että sosiaalisten esteiden ylittämiseksi. Biopsykososiaalinen malli yhdistää lääketieteellisen ja sosiaalisen mallin. Lääketieteellinen lähestyminen käsittää vammaisuuden yksilön toimintakyvyn rajoitteina. Sosiaalinen malli puolestaan näkee vammaisuuden yhteiskunnallisista järjestelyistä johtuvana sosiaalisena ilmiönä (WHO 2002; Vehmas 2005; Kitching 2014).  Tukea tarvitaan sekä fyysiselle että sosiaaliselle puolelle myös yhteiskunnan tukiverkon toimesta kannustavalla asenteella. Vammaisten tukeminen yrittäjyydessä pitäisi nähdä investointina eikä kuluna.

Yrittäjän ammattitutkinnon valmistujaistilaisuudessa oli voittajien tunnelma. Vuoden aikana oli tapahtunut paljon, monenlaisia muutoksia sekä yrittäjien liiketoiminnassa että muussa henkilökohtaisessa elämässä. Tämä opiskelijaryhmä jää taatusti elämään toinen toistensa tukiverkkona tulevaisuudessakin. Näistä yrittäjistä kuulemme vielä. Sitä ei koskaan tiedä mihin pystyy ennen kuin yrittää. (KV. sanonta).

Merja

Merja Carlander kertoo Mentorin päiväkirjassa kuukausittain mietteitään ja havaintojaan mentoroinnista.  

Merjan missio on tukea työyhteisöjä, esimiehiä ja yrittäjiä kohti parempaa työelämää ja saavuttamaan tavoitteensa. Hän toimii yritysmentori, johdon ja työyhteisöjen coachina ja työnohjaajana.

Ihminen on kokonaisuus. Huolehtimalla omasta fyysisestä ja henkisestä hyvinvoinnistaan, osaamisen kehittämisestä ja yhteisöllisyydestä saa aikaan myös parempaa tulosta. Vastapaino työlle on se elämän neljäs tukijalka.

  www.merjacarlander.fi  www.facebook.com/merjacarlander2./ www.linkedin.com/in/merja-carlander-3ab839ab

Artikkeli Mentorin päiväkirja – Samalta viivalta – tekoja tarvitaan yrittäjyyden tien tasoittamiseksi vammaisille julkaistiin ensimmäisen kerran KasvuStoori.

Olipa sitten kyseessä mentorointi, caoching tai työnohjaus niin säännöllisin väliajoin palataan keskustelemaan vahvuuksista ja heikkouksista. Tilanteen analysoinnissa saatetaan hyödyntää työpersoonallisuusarviointia tai hiukan yksinkertaisempaa SWOT-nimellä tunnettua nelikenttämenetelmää. Nelikentän avulla voidaan tunnistaa kehittämiskohteita, pohtia ratkaisua ongelmiin tai vaikkapa kehittää yrityksen tai yhteisön strategiaa. Analyysiä voidaan käyttää myös yksittäisen henkilön oman työn tarkasteluun. Vahvuuksien ja heikkouksien yhteydessä keskitytään ns. sisäiseen ympäristöön ja ulkoista maailmaa tarkastellaan sen tuomien mahdollisuuksien ja uhkien valossa.

Kehotan asiakkaitani muuttamaan omassa nelikentässään sanan heikkoudet kehittämiskohteiksi. Usein sana heikkous mielletään asiaksi, jolle ei voida tehdä mitään. Analyysi, jossa vain todetaan asioita, ei potki meitä eteenpäin tekemään jotakin.  Termien psykologisella vaikutuksella on suuri merkitys. Jos jokin asia on kehittämiskohde, silloin keskitytään miettimään toimenpiteitä. Mitä pitäisi tehdä: mitä pitäisi tehdä eri tavalla kuin ennen.

Omien henkilökohtaisten vahvuuksien ja osaamisen tunnistaminen ei aina ole helppoa. Meillä saattaa olla negatiivisia uskomuksia itsestämme, joille ei oikeastaan löydy perusteita. ”Minulla ei ole kielipäätä.” ”En osaa puhua isolle joukolle.” ”Tämä digitalisaatio ei oikein ole mun juttu.” ”Olen introvertti asiantuntija, ei minusta ole esimieheksi.” Jotkut käsitykset omasta itsestämme saattavat perustua hyvinkin varhaiseen kokemukseen ja saamaamme palautteeseen.

Onnistuminen ja menestyminen riippuu usein paljon enemmän omasta asenteestamme kuin vaikkapa älykkyydestämme. Älyäkin on niin monenlaista. Toisinaan asiakas ”löytää” itsestään sellaisia vahvuuksia ja osaamista, joiden arvoa hän ei ole itsekään tajunnut. Tämä tulee hyvin esiin myös työyhteisön vahvuuksia pohdittaessa: yksityiskohtiin sinnikkäästi pureutuva ja laajoja kokonaisuuksia hahmottava kaksikko saattaa olla lyömätön työparina.

Motivaatiollamme on keskeinen vaikutus aikaansaamiseen ja onnistumiseemme. Jos sinulla on intohimo johonkin asiaan, jaksat paljon sinnikkäämmin pyrkiä sitä kohti. Mentorin kanssa on hyvä pohtia yhdessä, onko se mitä juuri nyt teet työkseni juuri sitä, mitä haluat. Vai oletko vain jotenkin ajautunut nykyiseen työhön tai tilanteeseen.  Katsetta kannattaa nostaa hiukan kauemmas tulevaisuuteen ja pohtia, missä näet itseni viiden vuoden päästä, jos jatkat nykyisellä tavalla. Jos tulevaisuudenkuva on innostava ja positiivinen, kannattaa jatkaa samaan suuntaan. Jos sen sijaan huomaat, että tulevaisuuden kuva suorastaan masentaa, on korkea aika pohtia muutosta.

Jokin aikaa sitten pohdin yhden yrittäjäkollegani kanssa hänen saamaansa toimeksiantotarjousta. Kollegan kuvailusta nousi esiin enemmänkin epäilyksen siemeniä kuin kutkuttava innostus ottaa toimeksianto vastaan. Juuri ääneen puhuminen ja asioiden sanoittaminen tekee itselle näkyväksi sekä positiiviset että haastavat puolet. Välillä kannattaa myös luottaa omaan intuitioon. Intuition takana meillä on usein kuitenkin paljon omaa kokemusta, jonka avulla voimme punnita onko intuitiomme vain merkki epävarmuudesta vai oikeasti varteenotettava asia.

Epäröinti ja ”yön yli nukkuminen” on varsinkin suuria päätöksiä tehtäessä viisasta. Harkitessa voi punnita päätöksen erilaisia vaikutuksia. On myös hyvä kuulostella tunteitaan. Johtuuko epäröinti epäonnistumisen pelosta vai löytyykö sille järkiperusteita.

Epäonnistumisen pelko saa meidät jäämään sellaiseen tilaan, jota emme oikeastaan halua. Kun ei yritä, ei voi myöskään epäonnistua. Kannattaisiko ennemminkin pohtia, mitä menetämme, jos emme edes yritä. Saatamme pohtia mentoritapaamisessa myös, mistä epäonnistumisen pelko johtuu. Joskus pelko on suorastaan lamauttava. Ehkä konkreettinen esimerkki voisi olla esiintymispelko.

Muistan itse omasta lapsuudestani ensimmäiset koulun laulukilpailut. Pääsin lähikoulujen loppukisaan. Kun vuoroni tuli, astuin lavalle, niiasin ja säestäjä löi pianosta ensimmäiset tahdit ”Täällä pohjantähden”-laulusta. Yhtäkkiä kurkusta ei tullutkaan ääntä. Niiasin uudelleen ja lähdin pois. Onneksi silloin sain jälkihoitoa sekä omalta äidiltä että ymmärtäväiseltä opettajalta. Aikuisena esiintyminen, tosin useammin puhumalla kuin laulamalle, on ollut itselle todella mieluisaa. Pyrin kuitenkin valmistautumaan hyvin etukäteen ja aina siinä piilee oma pieni kutkuttava jännityksensä. Sitä paitsi epäonnistumiset saattavat olla meille niitä parhaita uuden oppimisen hetkiä.

Omien asiakkaitteni kanssa heidän vahvuuksiaan pohdittaessa asiakas on saattanut todeta, että jokin hänen on koko ikänsä heikkoutenaan pitämänsä asia saattaakin olla toisessa työssä tai ympäristössä todellinen vahvuus.  Turha vaatimattomuus ei kaunista ketään vaan saattaa nousta esteeksi onnistumisellesi. Muista kehua ja antaa itsellesi myös kiitosta. Taputa itseäsi silloin tällöin olkapäälle ja totea: ”Hyvä minä.”

Antoisaa lokakuuta toivottaen

Merja

Artikkeli Mentorin päiväkirja – Mentorin kanssa asioita pallottelemalla voi yllättää jopa itsensä julkaistiin ensimmäisen kerran KasvuStoori.

Mitä sinä näet omasta peilistäsi?

”Ikuisessa ajankulussa vuosi muodostaa yksikön, joka alati uudelleen toistuu, mutta ei koskaan täysin samanlaisena. Vuosien pituus on tarkalleen sama, ja ne elävät aina samat vuodenajat. Mutta niihin liittyvät sääsuhteet vaihtelevat alituisesti ja ilman sääntöä. Säät luovat puitteet elolliselle luonnolle ja sen mukana myös toimeentulolle” – Kustaa Vilkuna, 4. syyskuuta 1950

Vuosi 2018 on saatu päätökseen. Mitäköhän uusi vuosi tuo meille tullessaan? Jotenkin vuodenvaihde on edelleen ihmisen elämässä luonteva hetki tarkastella menneisyyttä ja miettiä tulevaisuutta. Säätkin vaikuttavat edelleen merkittävästi meidänkin elämäämme, vaikka emme olisikaan maanviljelijöitä tai jäätelökauppiaita.

Ihminen on aina halunnut nähdä tulevaisuuteen. Vaikutusmahdollisuudet omaan tulevaisuuteemme ovat ainakin meidän yhteiskunnassamme nykyisin aivan toisenlaiset kuin vielä vuosikymmeniä, puhumattakaan vuosisatoja sitten.

Tulevaisuutta on pyritty ennustamaan monin tavoin. Meillekin monelle uudenvuoden tina lienee ollut perinne ainakin vielä lapsena. Aikoinaan myös peiliin katsomisen, ”onnenpeilin”, avulla pyrittiin ennustamaan tulevan vuoden tapahtumia. Kaksi peiliä asetettiin vastakkain ja näiden väliin reunojen kohdalle kaksi kynttilää. Peilistä näkyy satojen kynttilänliekkien valaisema salaperäinen kuja. Yksinäisessä huoneessa vuodenvaihteen sydänyönä katsoja alkaa tuijottaa peiliin kohti sarjan äärimmäistä pistettä. Eipä aikaakaan niin peilissä alkaa hahmottaa asioita. Perimätiedon mukaan peilissä näkyi milloin sulhanen, milloin kuolema. Näihin enteisiin myös uskottiin.

Nykyihminen tietää, että psyykemme on saattanut muokata näyn omien toiveidemme ja pelkojemme mukaisiksi. Vai tiedämmekö? Vaikka emme enää uskoisikaan tinan tai peilin taikaan, toiveet ja pelot vaikuttavat edelleen vahvasti siihen, miten me näemme tulevaisuuden. Joskus pelot saattavat jopa estää meitä toivomasta.

Aikaisemmat kokemuksemme ovat meille sekä rikkaus että rasite. Olemme rakentaneet itsellemme esteen jonkin kaukaisen epäonnistumisen perusteella. Mutta muistanko edes oikein, miten asiat oikein tapahtuivat, mitkä olivat olosuhteet ja millainen olin itse, kun tämä tapahtui. Itse törmäsin taas kerran arkistoja siivotessa oman muistin rajallisuuteen. Löysin omia päiväkirjamerkintöjäni vihosta, jonka alkupuolella oli muistiinpanoja yhdeltä luennolta. Olipa hätkähdyttävä kokemus käydä läpi nuo tapahtumat uudelleen. Muistini oli pyyhkinyt niistä osan pois ja rakentanut tarinan uudelleen. Muisti ja varsinkin tunnemuistot hämäävät. Muistamme väärin ja siirrämme uskomukset myös tulevaisuuden ratkaisuihin. Tämä oma tapahtumahetkien aikaan kirjoitettu ”todistajalausunto” auttoi minua ymmärtämään miksi olin jättänyt joitakin mahdollisuuksia hyödyntämättä myöhempinä vuosina uuden epäonnistumisen pelossa.

Elämä tarjoaa kuitenkin uusia mahdollisuuksia. Mitä kaikkea olenkaan oppinut näinä vuosina. Mitä minä haluaisin nähdä omassa tulevaisuuden peilissäni.

Olisinko nyt valmiimpi, rohkeampi, tietävämpi, viisaampi tarttumaan sellaisiin haasteisiin ja mahdollisuuksiin, jotka tekevät minut epävarmaksi. Mokaamisen pelko on meille monelle tuttu tunne.

Millaisia asioita sinä toivot näkeväsi omassa onnenpeilissäsi? Mikä sinua estää pyrkimästä niitä kohti? Onko este todellisuudessa vain sinun pääsi sisällä? Voisiko esteet pilkkoa pienempiin osiin ja pohtia miten ne ylitetään pala kerrallaan? Ovatko esteet oikeasti myös järjellä perusteltavia vai enemmänkin omia tunteita? Vielä eräs tärkeä kysymys: mitä voi pahimmillaan seurata, jos yritykseni epäonnistuu? Kaduttaisiko jälkeenpäin, jos ei edes yritä?

Aikoinaan työnohjaajatutkintoa opiskellessani kävimme läpi myös monia menetelmiä, joilla voimme auttaa ohjattavia pohtimaan omaa rooliaan ja jäsentämään omia tunteitaan. Ohjattavalle tarjotaan työkaluja ratkaisujen löytämiseksi, mutta jokaisen on kuitenkin löydettävä oman näköinen ratkaisu.

Erästä työkaluna toimivaa kysymyssarjaa käytän välillä myös itseni kanssa. Kirjoitan omia ajatuksia ja vastauksiani Wordilla koneelle tai välillä paperille. Kysymyksiä voit käydä läpi myös oman luottohenkilösi, ystävän tai ohjaajan kanssa. Tällöin toisen henkilön tehtävänä on vain esittää kysymys ja kuunnella. Tätä työkalua voit hyödyntää vaikkapa miettiessäsi mitä konkreettista toivot uudelta vuodelta. Ja ennen kaikkea, miten voit auttaa itseäsi toteuttamaan oman toiveesi.

Tässä minun omaan toiveeseeni liittyvä keskustelu itseni kanssa esimerkkinä. Kysymyslista minulla on koneella valmiina odottamassa mitä erilaisempien asioiden pohtimista.

• Kerro minulle mikä sinua askarruttaa?
  • Harmittaa, kun jotkut kielet tuntuvat niin vaikeilta.
• Kerro lisää
  • No, kun me vietämme kaikki kesät Sveitsissä ja en vieläkään osaa oikein kunnolla saksaa.
• Mitä siitä seuraa?
  • Pärjään kyllä turistina melko hyvin, mutta oikein kunnon keskusteluun on vaikea osallistua.
• Miksi ajattelet näin?
  • No yksi syy on varmaan, että pelkään mokaavani ja tekeväni virheitä.
• Mitä siitä seuraa?
  • Yritän miettiä kovasti, miten sanoisin jonkin asian ja sitten porukka puhuukin jo aivan muusta aiheesta ennen kuin minä saan mietittyä, olisiko tässä datiivin vai akkusatiivin paikka.
• Mitä sinun pitäisi tehdä?
  • Pitäisi varmaan taas alkaa kerrata asioita ja lukea vaikka lehtiä saksaksi.
• Mitä siitä seuraa?
  • Yleensä kesäloman loppupuolella kielitaito on jo paljon parempi, kun kieltä kuulee, on lueskellut lehtiä ja yrittänyt osallistua enemmän keskusteluun: yrittää puhua saksaa eikä vaihda kieltä englanniksi.
• Mikä sinua estää?
  • Ei oikeastaan mikään, tai siis se mokaamisen pelko. Aikapula.
• Mitä aiot tehdä?
  • Alan jo heti vuoden alusta kertaamaan kieltä enkä vasta toukokuussa. Ostan saksankielisiä aikakausilehtiä. Katson netistä saksankielisiä ohjelmia.
• Mitä siitä seuraa?
  • Todennäköisesti ensi kesänä on paljon mukavampaa, kun voin osallistua enemmän keskusteluun. Muiden ei myöskään tarvitse aina olla kohteliaita ja vaihtaa kieltä englanniksi.
• Mitä teet?
  • Merkitsen kalenteriin viikoittaisen opiskeluajan ja ajan jolloin katson jonkun leffan. Ja lähden nyt saman tien ostamaan R:ltä jonkun hyvän lehden.
• Miltä nyt tuntuu?
  • Hyvältä. Tämän toiveen toteuttamiseksi taisi tulla tehtyä konkreettinen uudenvuoden lupaus!

Onnea vuodelle 2019. Tee itse jotakin, jotta toiveesi toteutuu. Älä odota hyvää haltijaa. Yleensä onnellisuuskin tulee seurauksena omista ponnisteluista.

Ps. Valokuva on otettu kesällä Sveitsissä Bad Ragazissa, jossa järjestetään joka toinen kesä Euroopan suurin ulkoilmataidenäyttely. Tämä peiliteos muistutti Linnanmäen hullunkurista peilisalia: toisessa peilissä näytät pitkältä ja hoikalta, toisessa paksulta ja kolmannessa vartalosi on kiharalla.

Tulevaisuuden ennustaminen onnenpeilin avulla on lyhennelmä Kustaa Vilkunan Vuotuinen Ajantieto-kirjasta.

Merja Carlander

www.merjacarlander.fi

Artikkeli Vieraskynä – Elämä täynnä esteitä vai mahdollisuuksia julkaistiin ensimmäisen kerran KasvuStoori.