Minun henkinen kalenterivuoteni päättyy juhannukseen. Juhannuksesta heinäkuun loppuun on jonkinlainen ”väliaika” ja uusi vuosi alkaa elokuun alusta.

Vuodenkierto ja kalenterivuosi ovat mielestäni Suomessa olleet aina jotenkin päälaellaan. Luontevammalta tuntuisi, että kalenterivuosi päättyisi heinäkuun loppuun ja alkaisi elokuun alusta. Vuoden alkamisajankohtana tammikuu onkin meillä tullut käytäntöön vasta joskus 1500-luvulla. Sitä ennen vuosi vaihtui Suomessa vasta myöhäissyksyllä viljan puinnin ja syysteurastusten jälkeen, siis silloin kun vuoden hommat oli saatu putkeen ja päästiin hetkeksi vetämään henkeä. Kouluissahan meillä edelleen siirrytään seuraavalle luokalle syksyllä kesän jälkeen.

Aivotkin tarvitsevat taukoa

Kesä on hyvä hetki ottaa asioihin hiukan etäisyyttä. On helppo urautua tekemään asiat samalla tavalla. Muutaman viikon katkaisujakso auttaa näkemään asioita uudella tavalla. Aivoihin tulee ikään kuin tilaa, kun pään saa tyhjennettyä siellä surraavista työasioista. Kun stressihormoni kortisoli on koko ajan koholla olemme ikään kuin hälytystilassa, valmiina pakenemaan vihollisen hyökätessä. Pakenemissuunnitelma täytyy olla selkäytimessä. Siihen olisi hyvä varautua etukäteen. Vaihtoehtoisia tulevaisuuden suunnitelmia on hyvä miettiä etukäteen useampia. Millaiseksi ympäröivä maailma muuttuu? Miten minä ja yritykseni tai työni muuttuu sen mukana? Mitä itse haluan tulevaisuudelta? Mitä tavoittelen?

Mikä rutiineissa sitten on hyvää? Ei tarvitse keksiä kaikkeen pyörää uudestaan. Rutiineissa voi myös tavallaan levätä. Kun tietää miten asiat hoituvat vapautuu aivokaistaa uuden suunnittelua varten. Mutta uudistuminen pysähtyy, jos kaikki hoituu rutiinilla. Aikoinaan itsellä yksi suurimmista syistä vaihtaa uusiin työtehtäviin oli havahtuminen monien asioiden muuttuneen rutiineiksi. Koin, etten itse enää uudistu enkä innostu.

Mentoroinnissa uudistuvat sekä mentori että aktori

Moni ajattelee mentoroinnin olevan opettamista: kokeneempi henkilö neuvoo ja opettaa kokemattomampaa. Hyvä mentorointi on kuitenkin mielestäni asioiden yhdessä pohtimista. Se on pysähtymistä ja ihmettelemistä. Itsestäänselvyyksiä, niitä rutiinin omaisia toimintatapoja, pitää pystyä ja haluta kyseenalaistaa. Mentorin ei myöskään tarvitse olla kaikkien alojen asiantuntija. Usein saattaa olla jopa eduksi, ettei mentori tunne liian hyvin mentoroivansa alaa. Kun aktori (mentoroitava) joutuu pohtimaan ääneen ratkaisujaan, joita on pitänyt itsestäänselvyyksinä, saattaa löytyä todellisia kultajyviä. Aktorin kannattaa myös haastaa mentorinsa ja kyseenalaistaa mentorin näkökulmia.

Erilaisen kevään jälkeen kaipaan henkilökohtaisia kohtaamisia

Ennen uuden kauden alkua pyrin pohtimaan mikä edellisellä työjaksolla meni hyvin, missä on parantamisen varaa ja mitä täytyy tehdä totaalisesti eri tavalla. Touko – kesäkuussa on useimpien asiakkaiden kanssa vedetty yhteen mitä edellisellä kaudella on tapahtunut ja milloin kesätauon jälkeen jatketaan. Tämä kevät oli koronaepidemian vuoksi poikkeuksellinen. Henkilökohtaiset reklektointitilaisuudet kasvokkainen jäivät väliin. Etäyhteydet ja puhelin onneksi toimivat. Jotakin jäi kuitenkin puuttumaan. Puuttumaan jäivät hiljaiset hetket. Kun ollaan fyysisesti kasvokkain läsnä, näemme, milloin on tärkeää olla hiljaa ja antaa toisen rauhassa pohtia esillä olevaa asiaa. Tunteet tulevat paremmin esiin, kun ollaan fyysisesti läsnä. On ollut itselleni mielenkiintoista näkevänä havaita, että tämä pätee myös näkövammaisiin yrittäjäasiakkaisiini. Fyysinen läheisyys on meille ihmisille tärkeää.

Kesän lomailun jälkeen on kovasti ikävä asiakkaita ja kohtaamisia. Aivot kaipaavat ongelmien ratkaisua ja uuden kehittämisen tuomaa motivaatiopotkua.

Tästä se uusi kausi taas käynnistyy!

Merja Carlander kertoo Mentorin päiväkirjassa tulevien kuukausien aikana mietteitään ja havaintojaan mentoroinnista.  

Merjan missio on tukea työyhteisöjä, esimiehiä ja yrittäjiä kohti parempaa työelämää ja saavuttamaan tavoitteensa. Hän toimii yritysmentori, johdon ja työyhteisöjen coachina ja työnohjaajana.

Ihminen on kokonaisuus. Huolehtimalla omasta fyysisestä ja henkisestä hyvinvoinnistaan, osaamisen kehittämisestä ja yhteisöllisyydestä saa aikaan myös parempaa tulosta. Vastapaino työlle on se elämän neljäs tukijalka. Tutustu lisää www.merjacarlander.fi  www.facebook.com/merjacarlander2./ www.linkedin.com/in/merja-carlander-3ab839ab

Valokuva: valokuvaaja Marissa Tammisalo www.marissatammisalo.com

Artikkeli Mentorin päiväkirja – Mentorin mietteitä uuden kauden kynnyksellä julkaistiin ensimmäisen kerran KasvuStoori.